Olen tullut uskoon, mutta olen eronnut kirkosta. Kannattaako siihen liittyä takaisin?
Erosin aikanaan kirkosta, eikä siihen ollut mitään sen kummempaa syytä. Olen siis kastettu ja riparin käynyt, mutta aikuiseksi tultuani en kokenut vaan syytä kuulua siihen yhteisöön. Sittemmin tulin uskoon ja olen ollut siinä jo monta vuotta. En kerro uskostani kenellekään, joten se on täysin oma asiani, mutta olen kuitenkin miettinyt kirkkoon liittymistä. En usko että tarvitsen kirkkoa instituutiona minun ja "yläkerran" välille, mutta toisaalta olen kyllä kristinuskon mukaisesti uskossa kuitenkin. Niin että mitenköhän tuo on, pitäisikö liittyä takaisin vai mitä tekisi? Mihinkään palveluksiin en ole osallistumassa, en koe sitä yhteisöllisyyttä omakseni, mutta papin kanssa voisin kyllä joskus jutella. En tosin tiedä onko sellaista mahdollisuutta tarjolla nykypäivänä kirkossa edes.
Kommentit (24)
Ap, haluatko tukea pappien loisteliasta ökyelämää ja yhteiskunnallista elitismiä rahoillasi? Silloin liity kirkkoon.
Jumala ei rahojasi eikä kirkkoon kuulumistasi tarvitse, tärkeintä on se mitä sinulla on aidosti sydämessäsi.
Ihminen ei tarvitse välikäsiä kirkon, uskontojen tai pappis-säädyn taholta itsensä ja Jumalan välille.
Nämä jopa todennäköisemmin estävät jumalsuhteesi ja tekevät sinusta orjan palvelemaan heidän omia tarkoitusperiään.
Kavahda uskontoja, kavahda pappeja.
Vierailija kirjoitti:
Saat ainakin hautapaikan. Mutta kirkossahan voi käydä, vaikket kirkkoon kuuluisikaan
No ei siihen hautapaikkaan kirkkoa tarvita.
Ei kannata. Jos haluaa että jokin muuttuu niin ei äänestele ja alkaa katsomaan inhimillisyyttä. Diakoni ei voi olla mikään korvike miniapuineen, ettei ole riittävä tukiraha ihmisille. Sinne ruoka-apuun saa erikseenkin kolehteja.
Saat ainakin hautapaikan. Mutta kirkossahan voi käydä, vaikket kirkkoon kuuluisikaan