Taisin heittää kahdet melkein uudet kengät roskikseen. Mitä sä olet mokannut?

Taitaa olla aika tavallista, että muutossa häviää aina jotain. Ainakin mulle.

Melkein heitin kengät roskiin, kun luulin, että niiden takia varvas vuoti verta. Syy taisikin olla sukka ja onneksi ne kengät on vielä tallessa, vaikka joutaisikin vaihtoon. 

Mulla ei ole koskaan muutossa hukkunut mitään, aina on kaikki löytynyt ajan myötä. Siksi en nytkään ole sitä suostunut uskomaan mutta pakko kai se on. Ap

1989 olin kesätöissä huoltoasemalla tankkaamassa autoja, eli ns. letkuapina. Kerran onnistuin tankkaamaan asiakkaan bensa autoon dieseliä.

Mä olen hoitanut muutot laatikoilla ja kirjoittanut päälle mitä kukin niistä sisältää.

Sain uuden passin ja pilkoin sen samantien kappaleiksi, vanha passi  oli siinä vieressä..

Vierailija kirjoitti:

Sain uuden passin ja pilkoin sen samantien kappaleiksi, vanha passi  oli siinä vieressä..

 

Tämä oli aika paha. Mutta itse ostin uuden hiiren, ja leikkasin siitä heti johdon poikki pakettia saksilla avatessani.

Minä päinvastoin löysin kolmet hyvin vähänkäytetyt samankokoiset lenkkarit nuorimmalle. Olin säästänyt ja unohtanut ja ostanut kuitenkin aina uudet.

Myös toisen raskauden jälkeen ihmettelin että eikö muka mulla ollut parit ihan kelvot farkut. En löytänyt, ostin uusia, unohdin koko jutun. Vanhoja hyviä farkkuja löytyi sitten yhdestä arkusta kolmin kappalein.

Voi ap, aloituksesi toi mieleeni muiston todella pitkän ajan takaa; oli silloin 9-vuotias. Äitini lähetti minut kauppaan, antoi kassin, jonka pohjalle laittoi kukkaron,missä oli kauppalistan lisäksi 50 mk rahaa - valtava summa köyhälle perheellemme, jonka ainoa elättäjä, eli isäni oli juuri kuollut.

Äitini laittoi kassiin myös roskapussin poisvietäväksi ja lähdin hoitamaan annettuja tehtäviä.

Asuimme uudehkolla alueella kerrostalossa, missä oli oma jätteiden polttouuni. No, ei liene vaikea arvata, mitä tapahtui. Avasin polttouunin luukun, käänsin kauppakassin ylösalaisin ja karistin roskapussin sieltä tuleen.

Iloisesti jatkoin matkaa kauppaan. Vasta kaupassa ymmärsin, mitä oli tapahtunut.Olin karistanut myös kukkaron sinne tuleen. Itkin koko matkan kotiin. Äiti lohdutti, eikä tietenkään viisaana ihmisenä syytellyt minua.

Itse syytin itseäni, 9-vuotias ymmärsi oikein hyvin, että rahan menetys tarkoitti meille kaikille ruuan suhteen olemattomia päiviä.

Mokannut olen senkin jälkeen, montakin kertaa, mutta mikään moka ei ole vaikuttanut minuun kuin tämä tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen hoitanut muutot laatikoilla ja kirjoittanut päälle mitä kukin niistä sisältää.

aika paha moka. en kyllä pysty laittamaan paremmaksi

Töissä meidän ärsyttävä ja alaisilleen huutava pomo toitotti, että työpuhelin pitää olla koko ajan mukana, aina! No se oli mulla sitten taskussa kun menin tauolla vessaan ja pytyltä noustessa kuului vaan kolahdus kun puhelin putosi pönttöön. Nappasin sen sieltä samantien mutta eihän se enää toiminut. Olisin halunnut kömpiä ilmastointiputkea pitkin pois ja kadota ikiajoiksi, mutta niin vaan oli pakko hengittää syvään ja mennä kertomaan mitä tapahtui... Työkaverit onneksi lohdutti että olis voinut tapahtua kelle vaan mutta odotin että pomo vähentää sen mun palkastani, oli sen verran raivona.