Lue keskustelun säännöt.
Kokemukseni miehenä sinkkutapahtumissa
17.02.2024 |
Haluaisin jakaa kanssanne äskettäiset kokemukseni sinkkutapahtumista, jotka ovat saaneet minut vakavasti harkitsemaan näiden tapahtumien tulevaisuutta ja sitä, miten ne vaikuttavat sukupuolten väliseen dynamiikkaan. Olen huomannut, että näissä tapahtumissa on selvästi vähemmän miehiä kuin naisia, mikä aiheuttaa turhautumista naisten keskuudessa. Puhun nyt kokemuksesta, sillä olen itse osallistunut useisiin tilaisuuksiin.
Ensinnäkin, on selvää, että monet naiset tulevat näihin tapahtumiin korkein odotuksin, toivoen löytävänsä ihanteellisen kumppanin. Valitettavasti monet näistä odotuksista ovat epärealistisia, mikä johtuu osittain nykyaikaisen deittailukulttuurin luomista mielikuvista. Tämä asettaa miehet, jotka päättävät osallistua, erittäin vaikeaan asemaan, sillä heitä mitataan usein standardien mukaan, jotka eivät ole realistisiä.
Lisäksi olen nähnyt, kuinka jotkut naiset kohtelevat miehiä näissä tapahtumissa tavalla, joka voi pitää kunnioituksen puutteena. Tämä ei ainoastaan vähennä miesten halukkuutta osallistua, vaan myös luo negatiivisen ilmapiirin, joka ei edistä aitoja ja merkityksellisiä kohtaamisia.
Kun puhutaan siitä, ketkä jäävät näihin tapahtumiin, on havaittavissa tietty kaava. Usein paikalle jäävät naiset ovat niitä, jotka eivät perinteisesti houkuttele suurta osaa miehistä, joko iän, elämäntilanteen tai muiden tekijöiden vuoksi.
Kokemuksieni perusteella kehotan muita miehiä harkitsemaan vakavasti, haluavatko he todella osallistua näihin tapahtumiin. On monia muita tapoja tavata ihmisiä, jotka perustuvat aitoon vuorovaikutukseen ja yhteisiin etuihin, ilman keinotekoisia asetelmia ja odotuksia. Sen sijaan, että antaisimme näiden tapahtumien muokata käsitystämme deittailusta ja ihmissuhteista, meidän tulisi keskittyä itsemme kehittämiseen ja etsiä kumppanuuksia, jotka perustuvat todelliseen yhteensopivuuteen ja keskinäiseen kunnioitukseen.
Kommentit (8)
Itse en ole tavannut osallistua sinkkutapahtumiin, - Siihen oikeastaan kaksi syytä Ensimmäinen on se, että viihdyn kai liiankin hyvin sinkkuna, että jaksaisin nähdä erityistä vaivaa saati työtä sen eteen, että löytäisin itselleni kumppanin (naisen) Saati, että olsin ottanut asiakseni julistaa alleviivata omaa sinkkuuttani
Toien on se, että vaikka onkin mukavaa toisinaan kohdata ihmisiä, joiden kanssa on jotain yhteistä ja kiinnsotusken kohde (kuten toive löytää kumppani tai kohdata yhteisen harrastuksen parissa), niin silti se, että joku kertoo olevansa sinkku kertoo minusta loppuviimein varsin vähän ihmisestä. - Yhdistääkö minua ja naista oikeastaan lopulta juuri mikään jos aina yhteinen tekijä on vain siviilisäätymme? - Itselläni on sekä parisuhteessa eläviä että sinkkuan eläviä naisia kavereina. 1Kumpienkin kanssa viihdyn ja olen voinut olla oma itseni,
Mutta tuskin noissa Sinkkutapahtumissa silti kaikkein epätoivoisimmat käyvät mutta uskaltaisin väittää niissä käymättömänä, että yhtä lailla niissä saattanee kohdata niin miehiä kuin naisia joilla on perusteettomankin suuria odotuksia ja toiveita tapahtumaa kohtaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki deittikohtaamiset ovat keinotekoisia. Ne ovat vähän kuin työhaastattelu. Täysin epäluonnollinen tilanne. Toiset ovat hyviä työnhakijoita, toiset hyviä työntekijöitä. Samaa pätee parisuhdepuolella...
Eli siis sijoitetaan naisten päähän keksittyjä ihan vääriä standardeja ja etsitään joidenkin naisten käytöksestä merkkejä kunnioituksen puutteesta ja saadaan hyvä tekosyy märehtiä kotona. Tuo viimeinen taisikin olla tavoite ja edelliset keinoja päästä siihen. Kyllä sitä voi myöntää itselleen, että on laiska, pinnallinen ja nirso ja siksi sinkku, siitä vaan.
Olin kerran sellaisessa tapahtumassa. Siellä oli jotain 8 miestä ja 28 naista. Piti mennä pöytään istumaan ja istuin siellä 20 minuuttia ja naiset seisoskeli 15 metrin päässä ja jutteli toisilleen eikä kukaan tullut juttelee minulle ja tutustumaan. Oli todella noloa en koskaan enää mene sellaisiin tapahtumiin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki deittikohtaamiset ovat keinotekoisia. Ne ovat vähän kuin työhaastattelu. Täysin epäluonnollinen tilanne. Toiset ovat hyviä työnhakijoita, toiset hyviä työntekijöitä. Samaa pätee parisuhdepuolella...
Näinhän se. Toisaalta jos ja kun ajattelee Suomea, niin välillä tuntuu, että täällä on hyvin rajatut paikat ja alueet, jossa on moraalisesti hyväksyttyä yrittää iskeä ja löytää ja saada itselleen seuraa; saati että vosii löyttää ja saada itselleen kumppanin. - Näin siitä huolimatta, että tavataan sanoa, että kumppaninsa voisi löytää ja kohdatat melkein mistä vaan. Kuitenkin esim tältä palstalyta olen kohdannut kirjoituksia, joissa kirjoittaja antaa ymmärtää, että hänestä "iskeminen" olisi luvallista tai vähintään moraalisesti hyväksyttävämpää vain niin, että miehen ja naisen (tai tosin pöin) tulisi jollain tavoin tietää ellei peräti tuntea toisensa jollain tavoin jotain tai jotenkin ennestään. - Esimerkiksi omat sama opiskelu tai työ -yhteisö olla joku yhteinen kabveri tai kaverin kaveri. Harrastaa ohjatusti jotain samaa (Ohjatusti harrastamienn siis viittaa siihen että ei riitä, että mies (tai nainen) tietäisi, jostainm että hän todennäköisesti voi nähdä ja törmätä toiseen esimerkiksi samassa kauppakeskuksessa, jossa on joskus tai joitain kertoja kiinnittänyt häneen huomiota mutta ei tiedä tai tunne häntä muutoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälleen yksi syy miksi en ikinä tule menemään sinkku tapahtumiin. Muutenkin näin introverttinä sosiaaliset tilanteet etenkin ryhmä tilanteet on tosi vaikeita. Siihen kun sit lisättäisiin kilpailu tilanne meidän naisten kesken ja hölmistyneet miehet ympärille niin ei kiitos. En tiedä. Surullista.
Mä olen ollut sellaisella sinkku-risteilyllä ja kukaan ei tullut juttelemaan ellei sitten sitä lasketa, että yksi mieskaksikko tiedusteli olenko töissä kun siellä "päivystän" ja jos ei kauppa käy niin he kyllä voi pitää paikkani vetreinä ilmaiseksi.
Itse lähestyi yhtä miestä baaritiskillä ja tämä taas katsoi minua päästä varpaisiin kuin halpaa makkaraa eikä sanonut yhtään mitään.
Auttaisiko oikea kohtaaminen sitten?
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.