Osaatko olla hyvä ystävä?

Eikö kukaan?

Kai mä osaan, mutta en enää oikeen jaksa. Tykkään hengailla ihmisten kanssa vähän pintapuolisemmin, enkä mennä niin syvälle ja kietoutua lojaliteetin syövereihin. Tai ehkä vaan tykkään aika itsenäisistä ystävistä, joita varten ei tarvitse niin kiinteästi olla olemassa.

Olen sosiaalinen ja viihdyn ihmisten kanssa päivittäin, mutta länsimaalainen ystävyyskäsite on tyyliin yhtä raskas kuin länsimaalainen perhekäsitekin jossa aikuiset pyörii lapsen navan ympärillä. Individualistit on raskaita. 

en tiedä kun en ole saanut yrittää

Osaan olla. Joistain syystä vain en saa ystäviä ja olen menettänyt ystäviä. Yksi ystävä on 30 vuoden  takaa. Olen pidetty ihminen töissä ym, mutta jostain syystä kukaan ei lähesty. Minä olen aina se aktiivisempi ollut suhteissa. Se on alkanut kyllästyttää ja olenkin luovuttanut. 

Ilmeisesti en, koska kukaan ei halua minun olevan ystävänsä. 

Suoraan sanottuna en, olen aika surkea ystävä. Enkä ymmärrä miksi eräs minua pitää parhaana ystävänään, kun en osaa olla samanlainen hänelle. Hän antaa niin paljon enemmän minulle kuin minä hänelle.

Luulen että osaan, koska minulla on muutamia hyviä ystäviä. En niinkään ole hyvä keräämään valtavaa ihmismassaa ympärilleni, mutta useampi ihminen pitää minua nimenomaan hyvänä ystävänä. Minä esimerkiksi pidän ystäviini yhteyttä ja kyselen heidän kuulumisiaan. 

Paha sanoa, mutta en mä varmaan hirveän huonokaan ystävä olisi. Tai siis en ainakaan ole ilkeä tai tyly enkä omistuksenhaluinen tai päällepäsmäröivä enkä välitä ikävästä juoruilustakaan jotka ainakin minusta on huonoja ominaisuuksia ystävässä. Tai no, oikeastaan ihan kenessä vaan.

Joskus osaan ja joskus en. Tykkään jutella monenlaisista asioista, enkä odota että ystävät ovat samanlaisia kuin minä. Toisaalta minulla on todella vähän ystäviä, joten ehkä teen jotain väärin. Onneksi viihdyn hyvin yksinkin. 

Viimeisin ex-ystävä oli varsinainen ammattiloukkaantuja ja kukko. Mikään eleeni, sanomiseni ja tekoni ei ikinä riittänyt. Ja kun sitten yhdestä asiasta olimme ihan eri mieltä, hän ei kestänyt sitä mitenkään.

Voin rehellisesti sanoa, että menetin tonneja ja tunteja tämän ystävän takia, ja vastineeksi sain omituisia luuloja ja väitteitä itsestäni, ylimielisyyttä ym. sontaa. Vain muutaman kerran vuosien aikana hän oikeasti auttoi minua, mutta piti itseään silti oikein helkkarin ihanana ystävänä.

En varmaankaan enää osaa, koska olen ollut niin kauan yksinäinen. En osaa enää edes haaveilla siitä, että minulla olisi vielä joskus ystävä tai edes kaveri koska ei mulla enää olisi mitään annettavaakaan kenellekään. Aika on tehnyt tehtävänsä ja se on vain hyväksyttävä.

En osaa (enkä kyllä edes yritä) olla läheinen ystävä eli sellainen joka jakaa ystävän kanssa kaikki asiat, haluaa tavata usein, halailee yms.

Toisaalta olen ystävänä luotettava, avulias, hyväntuulinen ja yleensä keskustelullinen.

Kyllä osaan, olen aktiivinen yhteydenpitäjä ja kiinnostunut ystävieni kuulumisista?

Vierailija kirjoitti:

En varmaankaan enää osaa, koska olen ollut niin kauan yksinäinen. En osaa enää edes haaveilla siitä, että minulla olisi vielä joskus ystävä tai edes kaveri koska ei mulla enää olisi mitään annettavaakaan kenellekään. Aika on tehnyt tehtävänsä ja se on vain hyväksyttävä.

Paljon on yksinäisyyttä. Et ole siinnä suhteessa yksin. Eivät vaan jotenkin ihmiset kohtaa. Sulla tuntuu olevan heikko itsetunto. Älä vähättele itseäsi, voit löytää ystävän kyllä ja se ei vaadi muuta kuin vähän viitseliäisyyttä. Lehdissä ilmoitetaan tapahtumista, yleensä jossain kaupunkien ja kuntien julkaisuissa on tapahtumailmoituksia. Ovat kaikille avoimia, kuin tietyille ikäryhmillekin, laidasta laitaan, luontoretkistä kaupunki tapahtumiin, maksuttomiakin. Voit löytää uuden harrastuksen jossa olisi monen kanssa yhteistä. Älä anna periksi kuitenkaan. Onnea ystävän hakuun.

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanottuna en, olen aika surkea ystävä. Enkä ymmärrä miksi eräs minua pitää parhaana ystävänään, kun en osaa olla samanlainen hänelle. Hän antaa niin paljon enemmän minulle kuin minä hänelle.

Täällä samoin. Minulla on neljä jotka pitävät minua parhaana ystävänään ja minua se kauhistuttaa koska en tunne samoin heitä kohtaan enkä ymmärrä mikä heidän mielestään minussa niin kivaa on. Se kauhistuttaa niin että yritän ottaa välimatkaa vaikka he tärkeitä tavallaan minulle ovatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanottuna en, olen aika surkea ystävä. Enkä ymmärrä miksi eräs minua pitää parhaana ystävänään, kun en osaa olla samanlainen hänelle. Hän antaa niin paljon enemmän minulle kuin minä hänelle.

Täällä samoin. Minulla on neljä jotka pitävät minua parhaana ystävänään ja minua se kauhistuttaa koska en tunne samoin heitä kohtaan enkä ymmärrä mikä heidän mielestään minussa niin kivaa on. Se kauhistuttaa niin että yritän ottaa välimatkaa vaikka he tärkeitä tavallaan minulle ovatkin.

Omalla kohdalla tulee vähän samanlainen henkinen tuska kuin vaikkapa lahjojen vastaanottamisessakin, kun itse olen huono antamaan lahjoja. Joten en sitten itsekään lahjoja halua mutta jos joku antaa niin siitä tulee kauhea vastapalveluksen tuska. Sama sitten tässä parhaana ystävänä olossakin, se jotenkin nakertaa henkisesti jatkuvasti ja olen ajatellut samoin että haluaisin ehkä vähän etäisyyttä.

Juu. Ei se silti ole auttanut jos toisilla menee penkin alle, eivätkä sitä huomaa edes.

Osaan. Koiralleni! 😊😊

Osaan. Siksi kai minulla on paljon ystäviä ja myös kavereita . 

Ja kai se näkyy läheisissä väleissä muihinkin ( sukulaisiin, työkavereihin, kummiperheisiin, jne. )

Vierailija kirjoitti:

Osaan. Siksi kai minulla on paljon ystäviä ja myös kavereita . 

Ja kai se näkyy läheisissä väleissä muihinkin ( sukulaisiin, työkavereihin, kummiperheisiin, jne. )

Ja minäkin tykkään olla myös yksin. Ehkä siksi olen valinnut yksilapsisuuden ja myös sen, että emme ole koskaan 23 vuoden jälkeenkään muuttaneet puolison kanssa yhteen.