Lue keskustelun säännöt.
Voiko lapsi olla perusluonteeltaan kateellinen?
Kommentit (11)
Kateudessa ei ole mitään pahaa sen enempää mitä missään muissakaan kuolemansynneissä. Pitäisi päästä eroon sellaisesta ajattelusta että kateus on pahasta, usein se on oikeutettua ja parhaimmillaan voi toimia motivaationa tehdä itse paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kateudessa ei ole mitään pahaa sen enempää mitä missään muissakaan kuolemansynneissä. Pitäisi päästä eroon sellaisesta ajattelusta että kateus on pahasta, usein se on oikeutettua ja parhaimmillaan voi toimia motivaationa tehdä itse paremmin.
No, kyseisen lapsen kohdalla sanoisin että kateus on kyllä pahasta. Se ei toimi motivaationa tehdä itse paremmin vaan lytätä muita, muiden ulkonäköä, vaatteita, tavaroita, kotia.
Voi. Mun vanhin tytär on ollut sellainen jo ihan pienestä pitäen. Se on aina kadehtinut kaikkea mitä sen sisaruksilla ja ystävillä on. Kukaan muu ei olisi saanut saada mitään, ei edes rakkautta, eikä huomiota. Voin sanoa suoraan, että erittäin ikävä luonne. Se on nyt nelikymppinen ja edelleen ihan samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Kateudessa ei ole mitään pahaa sen enempää mitä missään muissakaan kuolemansynneissä. Pitäisi päästä eroon sellaisesta ajattelusta että kateus on pahasta, usein se on oikeutettua ja parhaimmillaan voi toimia motivaationa tehdä itse paremmin.
Allekirjoitan. Tosin ajattelen vielä niin, että kun kateuden uskaltaa tunnistaa, niin usein huomaa itsestään piilotettuja toiveita tai tarpeita. Esim. Kadehdit lomaa, olet todennäköisesti loman tarpeessa vaikka et rahallisesti samaan pystyisi. Jos kadehdit jonkin taitoa on se ala sinulle jotenkin tärkeä ja haluaisit oppia sitä. Ja jne. Kateus on yhtä tarpeellinen tunne kuin muutin, eikä sen kummallisempi.
Voi, kun kyseessä on isätön tyttölapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi. Mun vanhin tytär on ollut sellainen jo ihan pienestä pitäen. Se on aina kadehtinut kaikkea mitä sen sisaruksilla ja ystävillä on. Kukaan muu ei olisi saanut saada mitään, ei edes rakkautta, eikä huomiota. Voin sanoa suoraan, että erittäin ikävä luonne. Se on nyt nelikymppinen ja edelleen ihan samanlainen.
Minkä ikäinen oli, kun alkoi tulla sisaruksia? Voi olla, että kaikessa on kyse siitä alkuperäisestä surusta, jonka yli ei osannut kiivetä, kun tuli rosvo ja vei äidin huomion. Ikävaihe ja luonteenherkkyydet ovat voineet vaikuttaa ikävästi yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateudessa ei ole mitään pahaa sen enempää mitä missään muissakaan kuolemansynneissä. Pitäisi päästä eroon sellaisesta ajattelusta että kateus on pahasta, usein se on oikeutettua ja parhaimmillaan voi toimia motivaationa tehdä itse paremmin.
No, kyseisen lapsen kohdalla sanoisin että kateus on kyllä pahasta. Se ei toimi motivaationa tehdä itse paremmin vaan lytätä muita, muiden ulkonäköä, vaatteita, tavaroita, kotia.
Heikko itsetunto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohjanmaan vanhan sanonnan mukaan, sellaisista lapsista tulee kateellisia jotka lapsena näkee mustan kissan. Mene ja tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateudessa ei ole mitään pahaa sen enempää mitä missään muissakaan kuolemansynneissä. Pitäisi päästä eroon sellaisesta ajattelusta että kateus on pahasta, usein se on oikeutettua ja parhaimmillaan voi toimia motivaationa tehdä itse paremmin.
No, kyseisen lapsen kohdalla sanoisin että kateus on kyllä pahasta. Se ei toimi motivaationa tehdä itse paremmin vaan lytätä muita, muiden ulkonäköä, vaatteita, tavaroita, kotia.
Kehutaanko lasta tarpeeksi? Annetaanko tarpeeksi ymmärtää, että on arvokas ihan omana itsenään?
Muistelen nimittäin vain, kuinka itseäni tallattiin alas, ja siskoani nostettiin jalustalle. Ja kun loin tästä mielipahaa, raivottiin minulle kuinka sairaalloisen kateellinen ihminen olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteidenhallinnan puute ja/tai kieroon kasvanut arvomaailma.
Jos on suomalainen.