Lue keskustelun säännöt.
Isän kuolema
02.02.2024 |
Isäni kuoli keskiviikkona syöpään.Emme olleet olleet vuosikausiin tekemisissä johtuen lapsuuteni aikaisista tapahtumista.itse olen nyt keski-iässä. Oli suorastaan sadistinen pahoinpidellessään perhettään ja alkoholismi oli vahvasti läsnä.Tänään ollut alakuloinen ja haikea olo kuitenkin liikkuessani fyysisesti lapsuuteni maisemissa.Onko tämä nyt kuitenkin surua ihmisen poismenosta,jota halveksi hänen elossa ollessaan?Onko muilla ollut samanlaista?Itkemään en ole pystynyt ja tuntuu ettei kyyneliä edes tulisikaan,olo on pikemminkin tunnetilaltaan jähmeä.Kiitos kun luit,en osannut oksentaa tätä nyt minnekään muuallekaan.
Kommentit (6)
Ei tarvitse sille pienelle heittää hyvästejä koskaan vaan oppia hoitamaan sitä sisäistä lasta. Sen sijaan voit surra sitä, että et saanut isältäsi sitä, mitä olisit tarvinnut ja mitä hän sen sijaan teki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat olla surullinen monesta syystä. Saat kaivata niitä (harvoja) hyviä hetkiä, joita toivottavasti edes oli, saat kaivata sitä mitä olisi ollut, jos isäsi olisi ollut selsä. Saat surra isäsi poismenoa, vaikka hän ei ollut täydellinen tai hyvä. Saat tuntea vihaa, iloa, surua, kaipausta jne., ihan kaikkea.
Voi olla suruakin, voi olla myös, että alitajuisesti käyt nyt läpi kokemuksiasi ja suru tulee sieltä. Yrität ehkä alitjuisesti ymmärtää, olet ehkä pahoillasi puolestasi siitä mitä jouduit käymään läpi, ehkä isäsikin puolesta, että mitä hän mahdollisesti oli kokenut lapsuudessaan, jotta ei jaksaut tuon enempää kehittyä isyydessään jne. Surussahan käydään kaikenlaisia tunteita läpi ja pitää sitten päivittää itsensä uuteen moodiin: siihen elämään, että isää ei enää ole olemassa (olipa suhde isään ollut millainen vain) jne.
Otan osaa ja toivon jaksamista. Suuri työ vielä edessä kaikkien virallisten juttujen kanssa, koitahan jaksaa.
Lämmin osanottoni <3Menetin lapsena isäni. Ryyppäsi joskus, mutta muuten oli kunnon ihminen, yrittäjä ja teki kovasti töitä.
Isäni oli lisäksi hyvin lahjakas ja aivan ihana ihminen.
En ole koskaan selvinnyt isäni kuolemasta.
P. S Isäni antoi esimerkin millainen on kunnon mies.
En ole nykymiehissä todennut olevan kunnollisia miehiä kuten hän.
Hame päälle nykymiehille.
Aika aikaa kutakin. Kuolema vei sadistin ja nyt sulla ei ole enää mahdollista käsitellä asiaa hänen kanssaan vain ainoastaan itsesi kanssa. Se onkin loppupelissä tärkeintä. Tee sovinto isäsi kanssa kun siihen pystyt.
Vaikka et surisi isääsi, sinulla on oikeus surra kohtaloasi ja sitä, millainen vaikutus isälläsi oli sinun kasvuympäristöösi. Sure lapsuutesi turvatomuutta ja epävarmuutta. Tuo on terapeuttinen prosessi. Tietty ajanjakso loppuu. Sinun on heitettävä hyvästit sille pienelle, jota isäsi kohteli huonosti ja epäoikeudenmukaisesti. Tsemppiä!