Mitä mieltä äideistä, jotka laihduttelevat ja vihaavat kroppaansa?

Jaa. Ei ki.

Ihan yhtä vakavasti pitäisi suhtautua kun muihinkin mielenterveys ongelmiin.

Mitä mieltä?

Toiminnasta: On totta, että itseään väheksyvä vanhempi joko ulkoisesti tai muutoin vaikuttaa siihen, miten lapsi heijastaen vanhemmastaan oppii aliarvioimaan itseään.

Vanhemmasta: Harva vanhempi on täydellinen, ja lapsi joutuu aikuisena käymään läpi aina jotain vanhemmat hänelle siirtämään tunnetilaa - jopa ylisuojelevuutta tai täydellisyyteen pyrkivän vanhemman oikeutusta toimia oikein.

Aika harva aikuinen saisi luvan lisääntyä tai oikeastaan ei kukaan, jos ajatellaan sitä kautta, että lapsesta tulisi täydellinen. Yhteiskuntakin muuttuu niin se, mikä oli normaalia 30 vuotta sitten niin ei ole normaalia enää tänään.

Me ollaan aika kaukana täydellisyydestä ja hyvä niin. Aikuisena olemme kuitenkin vastuussa itsestämme ja omasta toimistamme, ja useimmat meistä kuitenkin ajattelee lapsensa parasta - kannattaakin miettiä enemmän, että mitä lastiaan on kaatamassa tulevalle sukupolvelle, mikä hänelle on haitallista kuin syyllistää toista ihmistä hänen kantamastaan lastista.

Jokaisella meillä on jotain, ap:kin.

Jälleen yksi uusi aloitus jossa mollataan normaalipainoisia ja hoikkia ihmisiä. Laihduttelu eli painontarkkailu on normaali terve tapa, ja juuri siksi he hoikkia ja normaalipainoisa ovatkin. Laihduttavat ylimääräiset kilot heti eikä vasta sitten kun ylimääräistä rasvaa ympärillä on 30kg. Jokaisen pitäisi punnita itsensä kerran viikossa. T. Entinen lihava.

No siitä ulkonäöstä on jo luovuttu koko loppuiäksi siinä vaiheessa, kun on päätetty hankkia lapsia, nämä ovat 99% toisensa pois sulkevat seikat.

Valtaosa tosiaan taistelee ja kärvistelee hamaan tulevaisuuteen saakka ja tämä ei ikinä johda mihinkään, paitsi siihen, että koko elämä on sitä kärvistelyä ja syömisen kyttäämistä ja ankeeta ja harmaata.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Yritän kyllä kätkeä tyytymättömyyteni itseeni lapsilta, mutta pakkohan sitä on itseään jotenkin rajoittaa ja painoa tarkkailla, ettei lähde homma ihan käsistä. Ei mulla ennen lapsia ollut painonhallintaongelmia. Olin ihan normaalipainoinen ilman sen kummempia ponnisteluja. Kyllä mä koen oikeutetuksi edes sitten terveyteni vuoksi murehtia painonnousuani ja tehdä jotain sen eteen. Tuntuu vain, että kun saan ensin kovalla työllä painoa alas, niin heti kun vähän höllää, niin se alkaa taas nousta. Mikä tuohon sitten on ratkaisuksi?

Äidin vääristynyt keho- ja ruokasuhde vääristävät ne tyttäriltäkin