Mistä helpotusta synnytyskipuihin?

Oma kokemukseni kivun lievityksestä synnytyksessä on todella negatiivinen. Raskaus meni 11 päivää yli lasketun ajan ja jouduin olemaan sairaalassa päiviä ennen synnytystä. Synnytystä käynnisteltiin ja supistelin todella tuskallisesti kauan. Supistuksista huolimatta synnytys ei edennyt. Sain kaksi kertaa kipupiikin joilla ei ollut mitään vaikutusta.



Kun lopulta pääsin synnytyssaliin, sain ilokaasua, josta tuli vain oksettava olo. Sain myös epiduraalin, mutta se pistettiin väärin, jolloin vain toinen puoli lantiosta puutui. Toinen puoli tunsi kaiken ja synnytys oli todella tuskallinen - olin varma että kuolen kipuun.



Voin kyllä kuvitella miten paljon helpompaa kaikki olisi ollut jos se epiduraali olisi purrut molemmin puolin...

Minulla puudutukset toimi todella hyvin:ensin sain petidiinipiikin ja päänsärkyyn burana 600 sekä ilokaasua haukkasin juuri kun supistus oli alkamassa. Oli todella hyvät nuo. Sitten kun kipukynnykseni ylittyi sain heti epiduruaalin,joka onnistui erinomaisesti ja sitä ei tarvinnut enää lisätä. Sitten kun repeämiä ommeltiin,en tuntenut kuin pientä venymistä(repesin aika pahasti) ja haukkailin taas ilokaasua,kun se ompelu ällötti jos olin "selvinpäin." Eli olen todella tyytyväinen saamaani hoitoon.

siis minulle tuli mukava olo epiduraalista kun sain sen, kaikki kivut kaikkos samantien. Ilokaasua kokeilin mutta tuli huono olo siitä :( Sain kylläkin epiduraalista jonkun allergisen reaktion koska kun minua parsittiin kasaan episotomian takia niin nauroin vaan, iho kutisi kaikesta kosketuksesta :) Minulla synnytys käynnistettiin tipalla.



Toinen synnytys: Kesto oli 2.27 h ja en ehtinyt saada mitään, silloin meinasi tulla paniikki koska tiesin mitä olisi mahdollisesti tarjolla. Vauva kuitenkin syntyi nopeasti eikä se kyllä ollut mikään huono kokemus sekään :)



Kolmas synnytys 09 tammikuussa ja voi kyllä olla etten silloinkaan ehdi saada mitään, toivon vaan tervettä vauvaa.

- Esikoisen synnytys käynnistyi ennenaikaisesti vesien menolla ja sairaalassa hoitohenkilökunnalla oli vahva käsitys siitä, ettei synnytys ollut kunnolla edes käynnissä.

Supistusten muuttuessa voimakkaammiksi sain ensin kipupiikin reiteen, mikä ei auttanu yhtään.

Supistusten oltua jo sitä luokkaa, etten pystynyt nukkumaan, sain nukahtamislääkkeen. Ei auttanu sekään.

Supistusten ollessa jo niin kamalat, etten pystynyt sängyssä enää paikallani olemaan, minut vietiin synnytyshuoneeseen ja opastettiin ilokaasun käyttö. Ilokaasusta tuli todella huono olo, ei siis auttanut sekään.

Lopulta olin 6 cm auki ja sain epiduraalin. Se toimi todella hyvin, vikat sentit avauduin vauhdilla, mutta kivuitta. Ponnistamisen tarve tuli kuitenkin, mutta epiduraali vaikutti vielä sen verran, että se vei ponnistuskivuista pahimman terän onneksi pois.



- Toisen lapsen synnytys käynnistyi taas hiukan etuajassa vesien menolla. Jälleen kerran mulle povailtiin lääkkeellistä käynnistystä, olihan kohdunsuun tilanne vielä täysin epäkypsä ja vauva ylhäällä. Kielsin kuitenkin tiukasti kaikki kipupiikit ja nukahtamislääkkeet jo etukäteen, niitä en enää haluaisi.



Nopeammin kuin ekalla kerralla alkoi supistuksissa tuntumaan tehoja ja tällä kertaa kokeilinkin kivun lievitykseen lämmitettyä jyväpussia, alaselän hierontaa (tai paremminkin pyysin miestäni runnomaan selkälihaksiani), liikkeellä olemista ja ulkoilua. Kaikki nuo auttoivat aina jonkin aikaa, mutta supistukset muuttui koko ajan vaan kipeämmiksi.

Kokeilin vielä kuumaa suihkua kipua lievittämään, mikä toimi parin supistuksen ajan hyvin, kunnes tuntui, että vauva kohta tippuu ulos..

Synnytyshuoneessa kätilö yritti saada mut taas hengittämään ilokaasua, mistä tuli tälläkin kertaa huono olo, joten jätin sen käyttämättä ja lopulta synnytin ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, koska synnytys etenikin niin vauhdilla.

Halusin ehdottomasti mahdollisimman luomun synnytyksen ja kummassakaan synnytyksessä en ole tarvinnut lääkkeellisiä kivunlievityksiä. Sen sijaan olen ollut jatkuvasti pystyssä ja liikkunut ja se on helpottanut oloani kovasti. Lisäksi olen käyttänyt ääntäni, pitkää aaaa:ta, se helpotti kummasti saamaan kipua pois. Molemmissa synnytyksissäni on haaveena ollut päästä veteen, mutta se ei ole onnistunut. Toisessa synnytyksessä olin jo allashuoneessa ja nojailin käsillä TYHJÄN altaan reunoja vasten. Vauva tuli niin vauhdilla ettei allasta keritty täyttämään. Haaveena on että saisin kokeilla allasta sitten jos saamme vielä kolmannen lapsen. Uskon että vesi pehmentäisi avautumisvaiheen lopun hurjia supistuksia.

monilla oli siitä huonoja kokemuksia.



Itse oon 2. ja 3. mennyt oikeastaan vaan sen turvin (ponnistusvaiheessa tainnut olla joku pudendaalipuudutus).

En vois kuvitellakaan synnyttäväni ilman ilokaasua!



Lisäksi henkisen olotilan merkitystä ei voi vähätellä - jos saa pidettyä itsensä jotenkin rauhallisena ja kasassa, ja onnistuu RENTOUTUMAAN supistusten välissä, siitä on apua.

Samoin jotkut mielikuvat yms. kyllä vähän auttaa supistuksen tullen... jos siis ei oo jo valmiiksi ihan paniikissa.



Ekassa mulla oli epiduraali, joka kyllä tehokas, mutta vähän liiankin järeä - mulla vei sitten ponnistustarpeenkin kokonaan ja imukuppiin päädyttiin. Tosin sillon olin niin kipeä ja suppareiden välissä ei mitään hetkenkään taukoa, että oli kyllä ihan pakko ottaa se epiduraali.



- - - -



Lukisin muuten mielellään juttua ns. itsehypnoosin tms. käytöstä synnytyksessä! (mielikuvat, rentoutuminen, hengitys...)

Ekaan synnytykseeni menin sillä mielellä, että koitan mahdollisimman luomusti. Supistukset olivat säännöllisiä kaksi vuorokautta, noin 5 minsan välein, joten alkoi lopussa olla jo ihan tööt. Suihkuttelin, olin ammeessa ja käyton kaurapusseja, mutta eipä ne sitten enää lopussa auttaneet. Varsinaisesti supistus ei kauheasti sattunut, mutta minulla supparit heijastuivat särkynä ulkoreisiin. Se tunne oli todella sietämätöntä, eikä auttanut hieronta eikä mikään. Sain kaksi suppoa, mutta ne eivät juuri tehonneet. Aquarakkuloita en halunnut, joten tartuin ilokaasumaskiin. 28 tuntia kestäneessä synnytyksessä sekään ei enää riittänyt, koska maski ei tominut kunnolla - kaasua ei tullut vaikka maski oli tiiviisti kasvoilla. Siinä kohdassa sitten halusin epiduraalin.



Epiduraalin laittaminen oli karsea kokemus. Supparit oli tosi kivuliaita, ja anestesiahoitaja oli oikea tyranni! Kuulemma minulla oli lautaselkä, johon ei kyllä "tuossa asennossa saa mitään laitettua. Päätä polvien väliin, pyöristä (painoi väkisin päästäni), mene kyljellesi, peruuta tänne sängyn reunalle, no peruuta peruuta, vielä vielä..." Olin ihan kiukusta kankea ja hysteerinen, Sanoin, että kun supistaa. Tokaisi vain " Pitääkin supistaa, ei me tätä muuten laitettais. Nyt se on kuule milleistä kiinni, että koita pysyä paikallas. Ei saa yhtään liikkua". Lopulta onnistui ja puudutus tuli tasaisesti. Sain nukuttua 2 tuntia ja pystyin liikkumaan kivuitta. Ainetta laitettiin vielä lisää, ja silloin meni jaloista tunto. Tunto ei palautunut oikein kunnolla ponnistusvaiheessakaan, sillä en tuntenut supistuksia kunnolla, enkä lainkaan ponnistamisetarvetta. Mutta ponnistaminen onnistui silti, eikä imukuppia tarvittu.

En alunperin halunnut synnytykseen mitään kipulääkkeitä, paitsi ilokaasua.. Mutta kun supistukset alkoivat olla jo niin voimakkaita, huusin tuskissani kipulääkettä.. hoitaja tutki minut, ei voinut enää tehdä mitään olin täysin auki.. Sain vasta ponnistusvaiheeseen ilokaasua.. en vielä tähän päiväänkään asti tiedä miten pärjäsin noin pitkälle ilman kipulääkkeitä (eka synnytys) Mutta olen ylpeä itestäni että pystyin siihen.. :)

ne oli mukavia apuja alkuunsa. toiveeni oli olla mahdollisimman luomusti, mutta kohdunkaulanpuudutteen sain kuitenkin. itse sitä pyysin, ei yhtään tuputettu. supistuskivut tuntuivat niin selkeästi samassa kohdassa ja kysyin, että olisko jotain paikallista ja "kevyttä" kipulääkettä mikä tasaisi kivulta sen pahimman kärjen taas sietokyvyn rajalle. en kadu, mutta seuraavalla kerralla koitan olla täysin lääkkeittä, jos vaan voin. avoimin mielin kuitenkin :)



kannatan vettä (kylpy/suihku), liikkumista, lämpöä ja lauleskelua, mutta tarvittaessa tiedän lääkkeidenkin olevan paikallaan.



Tiina :)

ekassa synnytyksessä petidiini + ilokaasu, hengissä selvisin vaikka toisin luulin :-)

tokassa ilokaasu + epiduraali, epiduraali aiheutti järjettömän vapinan aina supistusten välillä. käytännössä en siis saanut levättyä suppareiden välissä, mutta onneksi synnytys oli nopea.

kolmannessa sain ensin ilokaasua, sitten paracervikaalin ja pudenduksen. tämä oli ihna huippuyhdistelmä, josta en keksi mitään pahaa sanottavaa :-)

kaikissa olen sen lisäksi käynyt lämpimässä suihkussa, kolmas synnytys oli vaan sen verran nopea että oli melkein turha sinne suihkuun könytä... sinänsä lämmin suihku rentouttaa.

luomusynnytystä en ole kokenut, enkä sinänsä edes halua.... kipuja on noissa synnytyksissä kuitenkin sen verran, että mielummin siihen helpotusta ihan suosiolla.