Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä mulla on?
26.01.2024 |
Otan asiat useasti kirjaimellisesti ja noudatan miltei kaikkia ohjeita ja sääntöjä mitä on. Minulla on tarve miellyttää ja ymmärtää kaikki mahdollinen ja sitä kautta toimia oikein. Hahmottaminen on surkeaa ja matemaattiset tehtävät saavat minut lamaantumaan. Näin ollen olen ajanut itseni sekopäisyyden ja henkisen väsymyksen partaalle, koska maailma ja ihmiset eivät toimi useinkaan samalla tavalla/ ajatuksella kanssani. Koen olevani sosiaalisesti joskus hyvinkin estynyt ja toisinaan sopivassa seurassa kuin kala vedessä.
Voiko traumaattinen lapsuus ja nuoruus vaikuttaa näin paljon kaikkeen aikuisuudessa?
Jaksan muita ihmisiä jonkin aikaa, sitten loppuu ns. virta ja ehkä jopa ärsyynnyn. Minusta joko pidetään tai ei. Itse en erityisemmin useimmista ihmisistä pidä, heidän ajatusmaailmansa ja käytöksensä vuoksi. Ehkä olen vain hiton tyhmä, vaikea ja näköalaton. Olen tehnyt asperger- testin mutta se ei kohdallani osunut. Mikä minulla voi olla?!
Kommentit (15)
Persoonallisuushäiriö Vaativa persoonallisuus.
https://www.mehilainen.fi/mielenterveys/persoonallisuushairiot/vaativa-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat alle kolmekymppiseltä ja sinulla on jotakin traumaa mikä oireilee. Kyllä se voi tuosta vielä helpottaa. Et ole mitenkään poikkeuksellisen kuuloinen. Moni sinnittelee isojenkin psyykkisten solmujen kanssa ja pystyy silti työhön, voi olla että juuri työ pitää pään veden pinnalla.
Tuo on minun kokemukseni ja ajan kulessa selvisin lopulta kuivalle maalle. Kannustan eteenpäin. Apuahan saa etsiä ja paljon on tietoa tarjolla traumoista esim ptsd. jälkitaumaattinen stressi. Aika harvalla on lopulta synnynnäistä neurobiologista häikkää. Ihan vain kokemukset kaventavat ajattelua ja tunne-elämää, mutta elämä on sillä tavalla pitkä (yleensä), että muutos parempaan on jopa todennäköistä kunhan vain opit välittämään itsestäsi sellaisena kuin juuri nyt olet. Et edes yritä olla muuta. Tuohon on oikeus jokaisella.
Tyhmä jos matemaattiset tehtävät ja hahmotus eivät suju. Jännä ettei asperger selitä.
Tyhmyys tiivistyy. Yrität ymmärtää asioita mutta pohjatiedot ovat liian huonot.
Voitko jotenkin opetella maalaisjärkeä ja yrittää lukea lisätietoa asioista ennen huonojen ohjeiden noudattamista?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat alle kolmekymppiseltä ja sinulla on jotakin traumaa mikä oireilee. Kyllä se voi tuosta vielä helpottaa. Et ole mitenkään poikkeuksellisen kuuloinen. Moni sinnittelee isojenkin psyykkisten solmujen kanssa ja pystyy silti työhön, voi olla että juuri työ pitää pään veden pinnalla.
Tuo on minun kokemukseni ja ajan kulessa selvisin lopulta kuivalle maalle. Kannustan eteenpäin. Apuahan saa etsiä ja paljon on tietoa tarjolla traumoista esim ptsd. jälkitaumaattinen stressi. Aika harvalla on lopulta synnynnäistä neurobiologista häikkää. Ihan vain kokemukset kaventavat ajattelua ja tunne-elämää, mutta elämä on sillä tavalla pitkä (yleensä), että muutos parempaan on jopa todennäköistä kunhan vain opit välittämään itsestäsi sellaisena kuin juuri nyt olet. Et edes yritä olla muuta. Tuohon on oikeus jokaisella.
Kiitos, ihana viesti. En vain voi olla täysin oma itseni, koska silloin saatan olla liikaa muille. Hyvässä tai pahassa, näin kärjistetysti. Aina kehotetaan olemaan oma itsensä, mutta jos olet, sekin on joskus huono. Pelkään sitä, että jossakin vaiheessa minusta tulee hiton vihainen ihminen/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden viestin perusteella ei voi ketään syväanalysoida. Kaikilla on joitain haasteita ja haasteilla on myös tapana kasaantua; puhutaan komorbiditeetista. Se tarkoittaa sitä, että yksi neuropsykiatrinen tai mielenterveydellinen haaste tuottaa usein muitakin. Lopulta on vaikea tietää, mikä johtuu mistäkin.
Jos olisit vastaanotollani, kysyisin, onko traumataustassasi mitätöintiä, ulos jättämistä tai hylkäämistä? Onko sinulle sanottu, että olet tyhmä tai et kelpaa, jos et tee tai osaa jotain tiettyä asiaa? Sellaiset kokemukset voivat selittää sitä, että aikuisenakin kamppailee kaikin voimin, jotta kuuluisi joukkoon ja pysyisi kärryillä.
Yrität ehkä täyttää muiden odotuksia noudattamalla sääntöjä. Ne luovat turvaa, niiden mukaan osaat toimia. Mutta eihän oikea elämä mene niin, muut eivät aina noudata ääntöjä. Tämä saa sinut kaaokseen, koska turvasi murentuu. Miten pystyt olemaan muille mieliksi, kun he jatkuvasti muuttavat sääntöjä?
Hahmottamisen ja matematiikan pulmat ovat puolestaan ehkä täysin erillinen asia. Ne kulkevat usein käsi kädessä. Ehkä olet kärsinyt niistä koko ikäsi? Ne kuuluvat oppimisvaikeuksien kirjoon ja ovat usein pysyviä haasteita. Oppimisen pulmat voivat myös aiheuttaa oloa, ettei kelpaa.
Mieti, mikä nykyisessä tavassasi elää ja olla on sellaista, mitä haluat ehdottomasti muuttaa. Mieti sitten, milloin onnistut olemaan enemmän sen kaltainen, mitä toivot olevasi. Miksi se silloin onnistuu? Miten saisit näitä onnistumisia lisää?
Vierailija kirjoitti:
Yhden viestin perusteella ei voi ketään syväanalysoida. Kaikilla on joitain haasteita ja haasteilla on myös tapana kasaantua; puhutaan komorbiditeetista. Se tarkoittaa sitä, että yksi neuropsykiatrinen tai mielenterveydellinen haaste tuottaa usein muitakin. Lopulta on vaikea tietää, mikä johtuu mistäkin.
Jos olisit vastaanotollani, kysyisin, onko traumataustassasi mitätöintiä, ulos jättämistä tai hylkäämistä? Onko sinulle sanottu, että olet tyhmä tai et kelpaa, jos et tee tai osaa jotain tiettyä asiaa? Sellaiset kokemukset voivat selittää sitä, että aikuisenakin kamppailee kaikin voimin, jotta kuuluisi joukkoon ja pysyisi kärryillä.
Yrität ehkä täyttää muiden odotuksia noudattamalla sääntöjä. Ne luovat turvaa, niiden mukaan osaat toimia. Mutta eihän oikea elämä mene niin, muut eivät aina noudata ääntöjä. Tämä saa sinut kaaokseen, koska turvasi murentuu. Miten pystyt olemaan muille mieliksi, kun he jatkuvasti muuttava
Mulla on juuri tällainen tausta, että en kelpaa tai olen jotenkin vääränlainen. Jos menen ominpäin tekemään jotain niin vastaus siihen on aina vihainen tiuskaisu "eihän tätä nyt tällä tavalla tehdä!", "mitä sä oikein teet?!?" tai jotain vastaavaa. Pahinta on se, kun on korjattu jälkeenpäin mun tekemisiä ja puhuttu vaan selän takana "ei se sitäkään sitten osannut tehdä".
Välttyäkseni tältä noudatan aivan neuroottisesti kaikkia ohjeita ja sääntöjä, ja jos niitä ei ole annettu niin lamaannun enkä tee mitään. Ärsyynnyn myös ihmisten seurassa aivan tolkuttomasti, koska yritän koko ajan lukea, että haluavatko he kenties jotain minulta ja olenko mahdollisesti sanonut tai tehnyt jotain väärää.
Ilmeisesti muut ihmiset osaavat tehdä asiat oikein vaikka eivät ennakkoon tietäisi miten se pitää hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ottaa asiat vähän lungimmin, eikä tuhlata voimiaan sellaiseen harmitukseen, jolle ei mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa muuta kuin että naisilla ja eritoten nuorilla naisilla on paljon miellyttämisenhalua ja turhaa nössöyttä. Kai se hormoneista tulee. Sen puolen saat ainakin hoidettua rankalla liikunnalla. Kannattaa kokeilla.
Miellyttäminen, konfliktien välttely ja sääntöjen noudattaminen voi olla niin raskasta, että siitä seuraa kuormittuminen ihmisten parissa. Ja siitä sitten ärsyyntyminen. Sen lisäksi, että olet "erilainen" mikä varmasti kuormittaa varsinkin muiden kuin tuttujen seurassa.
Vinkki. Ole rohkeasti outo.
(Yleensä ihmiset hyväksyvät sen huomattuaan ettei siihen liity mitään uhkaavaa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mahdollinen autismi tutkittu?
Mulla vähän samankaltaisia kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Olet hiton tyhmä, vaikea ja näköalaton.