Tuleva synnytys mietityttää..
Ensimmäiseni saatettiin maailmaan suunnitellulla sektiolla rv 41+5 käynnistymättömän perätilan takia. Nyt olisi kesän alussa tarkoitus mennä puhisemaan toinen lapsi maailmaan.
Koska ensimäiseni tli sektiolla, minulla ei ole mitään käsitystä alatiesynnytyksesta. Kovasti mietityttää kaikki. Voisitteko valaista asiaa?
Esim jos otan epiduraalin, voinko liikkua sängystä enää pois?
Auttaako liikkuminen todella? Minusta tuntuu, että auttaisi, mutta täältä monesti lukee, että nainen ei pysty kuin tärisemään sängyssä.
Päästäänkö haikaranpesään synnyttämään (jos siis edes tilaa), vaikka ensimäinen tuli sektiolla? Onko tuleva synnytykseni siis normaali, se kun vaaditaan haikaranpesään tulevilta (ettei ole siis riskisynnytys)?
Antakaa muutenkin neuvoja " ensikertalaiselle" , joka haluaisi synnytyksen sujuvan mahdollisimman hyvin. Jokainenhan sitä tahtoo, mutta jos osaatte antaa käytännön vinkkejä (esim mitä tekisitte toisin), niin olisin kiitollinen.
Kivusta minulla on kokemusta. Kesken sektion puudutteet loppuivat ja minua leikattiin 30 minuuttia ilman puudutteita. Uskon tämän kokemuksen läpikäyneenä voivani arvioida, että kipukynnykseni on ihan normaali, eli alhainen, eikä korkea.
En haluaisi toistakrtaa sektioon, sillä se oli kokemuksena epäluonnollinen. Mitään traumoja minulle ei jäänyt, enkä ala itkemään, jos tämäkin nyt menisi leikkaukseksi, mutta toivon parasta.
Haluaisinkin, että seuraava synnytys menisi mahdollisimman luonnollisesti. En tosin ole mikään luomufanaatikko. Otan siis toki kaikki puudutteet, mitä koen tarvitsevani. Epiduraalista jäi minulle vain sellainen fiilis, että olo oli erittäin luonnoton.
Kiitos, jos joku jaksoi lukea ja vielä vastata!
Kommentit (17)
synnytys onnistuu ihan normaalisti alateitse. minulla oli myös samasta syystä ensimmäinen sectio niinkuin sinulla, muutamaa vuotta myöhemmin synnytin alateitse.
liikkuminen auttaa, paikallaan makuu on kaikkein pahin.
Siis tuosta liikkumisesta. Musta oli kiva vaan keinua keinutuolissa hiljalleen, selän takana kuuma jyväpussi. Imuttelin vähän ilokaasua. Nuo toimenpiteet riitti tekemään avautumisvaiheesta siedettävän. Mäkin haluan välttää epiduraaleja yms. niin pitkälle kuin voin, sillä niissä on riskinsä, vaikkakin hyvin pienet, enkä halua tosiaan joutua pakotetuksi sänkyyn. Mulle makaaminen synnytyksessä on kauhea ajatuksenakin (teki oikein pahaa se eilinen dokkari, missä ne synnyttivät selällään >:p). Synnytin esikoisen kontallaan, loistava asento!
Mutta pointti on se, että kaikki synnytykset on yksilöllisiä, mikä toiselle sopii, toiselle ei. Ota selvää vaihtoehdoista ennen synnyttämään menoa, ja katsot siellä, että miltä tuntuu. :) Hyvin se menee!
en kyllä usko tota että leikataan 30 min. ilman puudutteita. sitä vartenhan ne kanyylit on että puudutetta voi lisätä leikkauksenkin aikana. onko sulla joku syy puhua paskaa?
Sain useita puudutteita tunnon palattua, mutta mikään ei enää auttanut. Keskustelin myöhemmin asiasta lääkärin kanssa ja hän sanoi, että jos kipu menee tietyn rajan yli, se jää kropan muistiin, eikä silloin auta enää muu kuin nukutus. En tiedä miksei minua nukutettu. Lopulta sain niin voimakkaan annoksen morfiinia, että olin aivan kuutamolla, en siis pystynyt edes puhumaan, mutta kipu tuntui yhä, sillä ei vain ollut enää mitään merkitysta.
Epiduraalista tulee toki hyvä olo, mutta onhan se epäluonnollista, että kroppa on rinnoista alaspäin tunnoton ja kyvytön liikkumaan.
Niin ja vaikka sinulle ei ole tapahtunut sektiossa niin, että puudute olisi loppunut, se ei tarkoita, etteikö jollekin toiselle olisi voinut niin tapahtua. Tiedän pari, joille on niin käynyt. Ja siis siinä vaiheessa kipu on niin voimakas, ettei enää välttämättä mikään auta pitämään kipua loitolla.
Vierailija:
Epiduraalista tulee toki hyvä olo, mutta onhan se epäluonnollista, että kroppa on rinnoista alaspäin tunnoton ja kyvytön liikkumaan.
Niin ja vaikka sinulle ei ole tapahtunut sektiossa niin, että puudute olisi loppunut, se ei tarkoita, etteikö jollekin toiselle olisi voinut niin tapahtua. Tiedän pari, joille on niin käynyt. Ja siis siinä vaiheessa kipu on niin voimakas, ettei enää välttämättä mikään auta pitämään kipua loitolla.
eikö tollasesta kannattas tehdä potilasvahinkovalitus? eikö olis kuulunu nukuttaa?
juu ja kiitos samoin, vaikka sinusta leikkaus tuntuisikin luonnottomalta, niin se ei tarkoita sitä, ettäkö minusta tuntuisi. minusta siinä vaan ei ollut mitään luonnotonta. yhtä vähän kuin hammaslääkärinkään puudutuksessa. vai revitäänkö sulta hampaat jollain " luomummalla" menetelmällä?
että puudutus nousi kaulaan asti, aivan hirvittävä tunne. hengityskään ei meinannut enää onnistua.
minusta on myös valitettavan yleistä tällä palstalla, että ilkeillään aiheista ja asioista, joista itsellä ei ole mitään tietoa/kokemusta. jätä ap tuollaiset aivottomuudet omaan arvoonsa.
3
Ainakin otan puheeksi synnytystapa-arviossa. Mulle on henkilökohtaisesti ihan sama uskotko minua, vai et, ihmettelinpä vain sanavalintojasi ;)
En tarkoittanut, että leikkauksessa ja epiduraalissa olisi ollut jotakin pahaa ja siten epäluonnollista. Koin vain oloni ulkopuoliseksi itse synnytystapahtumaan, sen koin epäluonnolliseksi. Samoin kuin sen, että kroppani ei totellut minua puudutteen takia.
Minulle oli tärkeintä vauvan ja oma terveyteni, ei mulla ollut aikaa tai voimia vatvoa miten luonnollista tai luonnotonta se oli. Ei edes jälkeenpäin kiinnosta. Olen paras äiti lapselleni ja aivan sama miten luonnottomasti lääkäri leikkasi ;) Onhan myös epiduraali luonnotonta, jos näitä pitää alkaa listaamaan.
Vierailija:
Ainakin otan puheeksi synnytystapa-arviossa. Mulle on henkilökohtaisesti ihan sama uskotko minua, vai et, ihmettelinpä vain sanavalintojasi ;)
En tarkoittanut, että leikkauksessa ja epiduraalissa olisi ollut jotakin pahaa ja siten epäluonnollista. Koin vain oloni ulkopuoliseksi itse synnytystapahtumaan, sen koin epäluonnolliseksi. Samoin kuin sen, että kroppani ei totellut minua puudutteen takia.
nukutettas? vaatikaa naiset jumalauta ihmisarvosta kohtelua!
minä olin kyllä erittäin läsnä siitä huolimatta että leikattiin. ei siitä karkuun päässy ei millään. niin eri tavalla me ihmiset kaiken koemme.
jos onnistuu oikein. Heti annon jälkeen ei voi kävellä, mutta aika pian sen jälkeen yleensä voi. Minulla epi vei kivusta pahimman särmän ja varmaannopeutti avautumisen loppuvaihetta (4->10 cm), mutta ponnistuskipu jäi ja heti synnytyksen jälkeen kävin suihkussa ja kävelin itse osastolle.
Missään nimessä en tarkoittanut, että sana epäluonnollinen olisi jollain tapaa synonyyminä huonolle synnytykselle, äitiydelle tai huonommuudelle yleensäkään.
Epäluonnolinen oli mielestäni OMA kokemukseni, ei kenenkään muun yleistettynä. En minäkään ole asioita jäänyt miettimään ja vatvomaan, nyt vaan pistää kummasti ajattelemaan, kun on uusi tulokas ilmoittanut tulostaan.
T 2x sektioitu, kerran synnyttänyt
kuulet ja näet kaiken, et tunne mitään, lauma ihmisiä häärii ympärilläsi, sinua revitään ja riuhdotaan (eli siis heilutellaan leikkauspöydällä aika ronskein ottein), yhtäkkiä tenavan pylly lykätään naamaa vasten, enkä voi edes koskettaa, koska käteni eivät liiallisen puudutteen vuoksi liiku jne.
jos tuohon kaikkeen olisi vielä lisätty ap:n kivut, en olisi luultavasti koskaan enää raskautunut uudelleen... nyt odotan kolmatta ja toivon, että menisi kuten kakkosenkin kanssa.
3&9
aktiivinen synnytyksessäsi, niin kannattaa opetella oikein hyvä rentoutumistekniikka ja hengitystekniikka. Jos ne on kunnossa ja synnytys etenee normaalisti, niillä usein pärjää, ja saa ja pystyy synnyttämään kuten tahtoo.
Voin itse suositella mammajoogaa (hengitys) ja synnytä renotutuneena cd:tä (rentoutus)
T: Kaksi kertaa luomuna synnyttänyt, jota itkettää jo finniä puristaessa : ) Eli ei todellakaan mikään korkea kipukynnys, eikä kivuttomat synnytykset, mutta aivan mahtavat silti.
Vierailija:
Sain useita puudutteita tunnon palattua, mutta mikään ei enää auttanut. Keskustelin myöhemmin asiasta lääkärin kanssa ja hän sanoi, että jos kipu menee tietyn rajan yli, se jää kropan muistiin, eikä silloin auta enää muu kuin nukutus. En tiedä miksei minua nukutettu. Lopulta sain niin voimakkaan annoksen morfiinia, että olin aivan kuutamolla, en siis pystynyt edes puhumaan, mutta kipu tuntui yhä, sillä ei vain ollut enää mitään merkitysta.