Onko pakko osallistua ystävän vauvakutsujen järjestämiseen?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos jo kaikille vastauksista. Ilmeisesti useamman mielestä olisi ihan ok ilmoittaa, että ei halua osallistua järjestelyihin, mutta mennä kuitenkin juhliin. Tätä siis itsekin mietin, mutta tavallaan tuntuisi vähän töykeältä mennä vain ns. nautiskelemaan lopputuloksesta ja antaa muiden hoitaa kaikki ennakkotyöt (ajankohdan sovittelusta leipomisiin/kauppareissuihin ja koristeluihin....

Että konfliktien kohtaaminen on heikkous.

Tiedätkö mitä sana tarkoittaa?

Täytyy kyllä sanoa että teillä on todella kummallinen kaveripiiri jos tulee konflikti siitä ettei haluaisi olla järjestämässä jotain muiden kanssa

Siis tuleva lapsi on rakas, mutta vauvakutsut suorastaan ahdistavat? Osaatko eritellä tuota ahdistusta tarkemmin?

Eivätkö lapsen tulevat synttärit (joille sinut varmasti myös kutsutaan), kuitenkaan ahdista? Miten aiot osoittaa rakkautesi lapseen, jos et hänen juhliinsa voi koskaan osallistua?

Jos näiden järjestelyä varten perustetaan vaikka joku wa-ryhmä, niin voit sinne suoraan kirjottaa esim. näin:

Kiva kun organisoitte! Mä en usko, että mulla on tällasten kestien suunnitteluun tai muihin järjestelyihin annettavaa, mutta oon mielelläni mukana juhlissa jos vain ajankohta sopii kalenteriin. Voin tuoda vaikka <suklaata/hedelmiä/astioita/mehua/jotain> ja vauvalle onkin jo käsityö tekeillä.

Tää ei ainakaan meidän kaveripiirissä ois mikään ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos jo kaikille vastauksista. Ilmeisesti useamman mielestä olisi ihan ok ilmoittaa, että ei halua osallistua järjestelyihin, mutta mennä kuitenkin juhliin. Tätä siis itsekin mietin, mutta tavallaan tuntuisi vähän töykeältä mennä vain ns. nautiskelemaan lopputuloksesta ja antaa muiden hoitaa kaikki ennakkotyöt (ajankohdan sovittelusta leipomisiin/kauppareissuihin ja koristeluihin).

Tässä olisi siis kyse nimenomaan ennen lapsen syntymää äidille järjestettävistä jenkkityyppisistä vauvajuhlista. Rotinoille olisin kyllä menossa, kun silloin tuntuu enemmän siltä, että on jotain juhlistettavaa, kun sitä vauvaa pääsee konkreettisesti tapaamaan. Silloinkin ehkä menisin kyllä yksin/puolison kanssa jonakin perheelle sopivana aikana, ilman sen kummempia juhlia. Lahjaa vauvalle olen jo alkanut tekemään itse, kun olen käsityöihmisiä, se ei ole tässä ongelmana.

Haasteena onkin nyt ehkä kerätä rohkeutta, että saa tämän oman tunteen

Rotinat eivät ole mikään juhla. Viedään leivonnaisia ja ruokaa vastasynnyttäneelle, että hän voi keskittyä vauvaan. Ei silloin jää kakkukaffeille, se on vain ovella käynti.

Varpajaiset taas ovat pienet juhlat, eivät heti synnytyksen jälkeen, niihin kutsutaan, kun vanhemmat/vauva ovat valmiita vastaanottamaan vieraita.

Mielestäni jos äiti haluaa juhlat, hän voi ne järjestää oman budjettinsa ja intonsa mukaan. Ja voi halutessaan ottaa bestiksen tms. mukaan järjestämään näitä jenkkibileitä! Mutta itse pidän tuollaisia juhlia lapsellisina. Itse mieluummin leipoisin jotain ja kutsuisin kaverit kylään. Odotan esikoista ja ikää + 30 vuotta.

"Porukan touhukkain tyyppi"... Kavahdan jo ajatusta. Olen joskus tavannut sellaisen ja huh huh. Olen ilman ystäviä, mutta joskus se on myös etu. En jaksaisi sellaista touhottajaa, jos olisi osa ystäväporukkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Siis tuleva lapsi on rakas, mutta vauvakutsut suorastaan ahdistavat? Osaatko eritellä tuota ahdistusta tarkemmin?

Eivätkö lapsen tulevat synttärit (joille sinut varmasti myös kutsutaan), kuitenkaan ahdista? Miten aiot osoittaa rakkautesi lapseen, jos et hänen juhliinsa voi koskaan osallistua?

Ei kutsut tai tulevat synttäritkään ahdista vaan järjestelyhoosaus, jota perheen ulkopuolinen luo.

Eri. 

Sanot vaan, ettei baby shower ole suomalainen perinne. Et ryhdy mihinkään amerikkalaiseen hapatukseen.

Viet sitten kun vauva on syntynyt itäsuomalaiseen tapaan äidille rotinoita (leivot pullan/kaku/piirakan) ja viet vauvalle bodyn/ potkuhousut.

Siinä jää ystäviltä monttu auki.