Miten katkeruudesta pääsee yli?

Se on vaikeaa kun se on kerran päässyt kerääntymään ja muuttumaan katkeruudeksi.

Sen käsittelyyn tarvitsee todennäköisesti jotain ulkopuolista apua. Millaista, se riippuu siitä kuinka paha tilanne on. Jos katkeruus ja omat näköalat on jotenkin hallinnassa, voi yrittää esim jotain kurssia, kirjaa tms niistä asioista jotka ahdistaa. Itsellä tämä on onnistunut antamaan uusia näkökulmia, katsomaan asioita laajemmalta kannalta ja ymmärtämään sekä omaa että muiden toimintaa paremmin. Jos tänä ei auta, terapia voi olla tarpeen.

Luulisi että se tuli jo ulos jos räksytti, se oli merkityksellinen räksytys. Ehkä irrottamalla, etsimällä positiivisempaa tunnetta. Silti voi todeta joskus että jokin epäreiluus tapahtui. Jotkut asiat ovat olleet epäreiluja. Olisi pääasia ettei itse ole epäreilu, ettei toista sitä mallia muilta ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi että se tuli jo ulos jos räksytti, se oli merkityksellinen räksytys. Ehkä irrottamalla, etsimällä positiivisempaa tunnetta. Silti voi todeta joskus että jokin epäreiluus tapahtui. Jotkut asiat ovat olleet epäreiluja. Olisi pääasia ettei itse ole epäreilu, ettei toista sitä mallia muilta ainakaan.

Ei ne tunteet mene ohi, eikä edes muutu, ennen kuin sun oma ymmärrys kasvaa. Sitä sun pitää etsiä. 

 

Enkä tarkoita tällä, etteikö asiat todella olisi olleet epäreiluja, tai ettei sitä voisi todeta, vaan että siihen ei voi jäädä. On mentävä vielä eteenpäin. Mitä sitten? Onko epäreiluudella isossa kuvassa väliä? Kuinka epäreilua sama tilanne on muille kuin sinulle? Jopa niille jotka sinua kohtaan ovat epäreiluimpia? Selviätkö sinä kuitenkin? Mitä voit tehdä sille? Jne. 

Ei pääse. Ei auttanut kolmevuotinen terapiakaan.

Anna itsellesi lupa negatiivisiin tunteisiin ja älä edes yritä olla täydellinen. Ihminen saa olla katkerakin. 

Jos olet jäänyt vellomaan katkeruudessasi, siitä voi tulla tapa nähdä maailma.

"Aina kaikki syyttävät minua...", "Aina kaikki epäonnistuu...", "Aina sama toistuu, taas minua sabotoidaan...".

Miksi haudot katkeruutta? Miksi et kirjoita sitä itsestäsi ulos vaikka vihkoon: "Mielestäni minua kohdeltiin väärin, kun...", "Olen vihainen, että minulle ...", "Suututtaa ihan hirveästi, että ...", "Raivostuttaa, kun..."

Kun purat kaiken vihan, kaunan ja katkeruuden vaikka yksiksesi itsestäsi ulos kirjoittamalla, vähitellen tilalle tulee ymmärrystä ja oivallusta, anteeksiantoa ja yli pääsemistä, pikkuhiljaa ja vähän kerrallaan.

Raivoatko sille, joka on aiheuttanut sinulle hankaluuksia vai ihan vieraille?

Jos raivon kohteesi on läheinen, olette liian paljon tekemisissä keskenänne. Ei katkeruus siitä vähene, että sitä elää aina yhä uudelleen ja uudelleen. Päinvastoin, sehän vain kasvaa.

Viha ja katkuruus pitää käsitellä ihan omassa päässä, urheilla, lenkkeillä, laulaa, purkaa energiaa mitä moninaisimmin tavoin ja kirjoittaa ajatuksiaan paperille. Niin pääsee vähitellen eteenpäin eikä junnaa koko ajan vain menneessä.

Kun olet päässyt "selville vesille" itsesi kanssa, otat ihan uuden kurssin ja alat toteuttaa niitä asioita, jotka ovat jääneet toteuttamatta, esimerkiksi opiskelu, muutto tai mikä tahansa juttu, mikä on aina ollut sinulle tärkeää.

Anteeksianto, niin itselle kuin muillekin. Mutta se pitää lähteä sydämestä, niin että ymmärtää syyt, miksi mitäkin tapahtui ja antaa sen anteeksi. Ja tähän pisteeseen päästäkseen, pitää ne asiat pohtia halki ja miettiä asiat useammalta kantilta. Tähän tarvitaan usein ulkopuolisen apua. 

Mitä se auttaa? Ajattele itseäsi, älä vertaa muihin. Nauti, harrasta ja ole. Käännä tunne eduksesi, hyväksy ja anna anteeksi. Rakasta, ole rakastettu ja tarjoa parempi huominen läheisille. Peilissä olet sinä, pelissä hyväksy tappio, juhli voittoa. Jaa ilon tunteet, jopa häviö. Anna itsellesi tilaa ja anteeksi.

Tyhmä ihminen sanoo: "terapia ja ulkoinen apu"

Fiksu ihminen sanoo: Oman sisimpään katsominen, sisäinen työ ja ymmärrys. 

Katkeruus kumotaan suloisuudella.

Bitter versus Sweet.

Mikset hankkinut miestä ja lapsia kun vielä pystyit???

sun pitää vaan ymmärtää että olet paska ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Ei pääse. Ei auttanut kolmevuotinen terapiakaan.

Mihinkäs huuhaa-auttaisi?

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä ihminen sanoo: "terapia ja ulkoinen apu"

Fiksu ihminen sanoo: Oman sisimpään katsominen, sisäinen työ ja ymmärrys. 

5/5 mutta voiko epätrendikkäämpää ajatusta tässä ajassa enää olla. 

Vierailija kirjoitti:

Anna itsellesi lupa negatiivisiin tunteisiin ja älä edes yritä olla täydellinen. Ihminen saa olla katkerakin. 

Negatiivisia tunteita saa olla, mutta tuollainen räksyttäminen ja muihin kohdistuva kiusa kyllä pilaa ihmissuhteet ennemmin tai myöhemmin. Jos ei halua täysi erakko olla, niin on pakko oppia noista tavoista pois.

Minäkin olen miettinyt miten katkeruudesta pääsee eroon, oma elämäni ei ole mennyt lainkaan niinkuin kuvittelin, nuorena olin kaunis ja suosittu ja valitsin miehekseni henkilön joka on saanut vuosien varrella itsetuntoni nollaan ja nykyään olen katkera nykyisestä tilanteestani.

Vierailija kirjoitti:

Ei pääse. Ei auttanut kolmevuotinen terapiakaan.

Onpa sinulla ollut ammattitaidoton terapeutti.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä ihminen sanoo: "terapia ja ulkoinen apu"

Fiksu ihminen sanoo: Oman sisimpään katsominen, sisäinen työ ja ymmärrys. 

Harva fiksukaan ihminen onnistuu ihan omin päinsä katsomaan sismpäänsä edes osittain rehellisesti ja tekemään sellaista työtä joka toisi tuollaista ymmärrystä. Etenkin pandemian aikana on moneen kertaan saanut nähdä, miten ihmiset omassa kaikukammiossaan ajavat itsensä vain syvemmälle katkeruuteensa.

Siihen vaan tarvii jotain ulkopuoista vaikutetta, että pystyy katsomaan itseään uusin silmin. Kun ja vaikka ne vanhat silmät selvästi on johtaneet huonoon tulokseen, eli siihen katkeruuteen.

Itselle auttoi eniten se, kun irrottauduin entisestä elämästä mahdollisimman kauas. Erosin miehestä (jonka aiemmasta toiminnasta katkeruus siis kumpusi), pidän mahdollisimman vähän kontaktia vanhempiini, vaihdoin paikkakuntaa, opiskelin uudelle alalle ja nyt etsin töitä. Jossain vaiheessa toivon olevani valmis etsimään myös uutta parisuhdetta, mutta en pidä siinä kiirettä enkä aio kasata mitään paineita ja omia toiveitani tuon uuden kumppanin niskaan. Tavoitteeni on olla mahdollisimman onnellinen yksin. Silloin ei voi oikein syyttää ketään muutakaan omasta elämästään.