Kiintymyssuhteista

Hei kanssaihmiset! 

Täällä murehtiva äippä.. kirjoitin eilen pitkän kirjoituksen aiheesta "vauva pitää enemmän isästään" ,mutta kirjoitus jäi muiden kirjoitusten jalkoihin..

Eli jotenkin näin;

Olen ollut vauvan kanssa miltei 9 kk kotona. Joulun aikoihin iskä alkoi olla enemmän kotosalla ja nyt viikon verran olen ehtinyt itse tehdä töitä eli iskä on jäänyt vauvan kanssa kotiin.

Nyt olen havainnut (jouluna jo olin huomaavinani), että vauva vaikuttaa olevan kiintyneempi isään kuin minuun eli äitiinsä. Minusta ei ole juuri eroahdistusta kokenut, ainakaan siten, että olisin huomannut. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että isä kun poistuu huoneesta niin vauva lähtee kiireellä perään. Samoin jos poistuu kotoa, niin etsimme isää joka huoneesta ja meinaa tulla harmitus. Isä on pop kaikissa tilanteissa ja isän syliin pyytää päästä usein. Vaikka äiti leikkii lattialla, saattaa vauva lähteä isän jalkoihin. Selkeästi siis eroahdistusta iskästä. Välillä on kuin äiti olisi ilmaa.. miltei vaikea saada kontakti, isälle juttelee ja esittelee lelujaan, mutta äitiä ruokapöydässä tuskin huomaa välillä. :(

Tykkää tietty äidistäkin, töistä tullessa leikit kelpaa ja saan edelleen nauratettua lastani. Mutta hetkellisen tuulahduksen jälkeen minun kanssani helposti vaipuu NS. Kuplaansa eli ei ota esim. Niin paljon silmäkontaktia, leikkii melkein mieluummin itsekseen jne. 

Olen huolissani - mikä meidän suhteessamme on mennyt pieleen? Kuinka voin korjata asian? Kaikkialla puhutaan vain äitiin kohdistuvasta eroahdistuksesta jne. Etenkin kun minä olen pääosin näihin päiviin saakka hoitanut. Olo on tosi epäonnistunut.

En ole tietääkseni ollut mikään välinpitämätön mutsi, päinvastoin...

Leikkinyt,loruttanut, halannut,paijannut,heräillyt,nukuttanut,höpöttänyt,jumpannut, matkustanut ,harrastanut, hieronut jne.,kantanut paikasta toiseen liinassa...

Ja nyt näin. Olen surullinen (itsellä eroahdistusta vauvasta kun symbioosi NS. Katkennut), mutta myös huolestunut. Vauva kiinnittynyt isään ensisijaisesti? Mitä nyt? 

Myönnän, että välillä tekee ihan kipeää, vaikka olenkin onnellinen isän ja vauvan suhteesta. 

Nyt onkin käynyt niin, että iltaisin jäädessäni kahden vauvan kanssa alan miltei ressata, jollen enää kelpaakaan vauvalle niin kuin ennen...

Onko kenelläkään muulla kokemusta tällaisesta? Kuinka kävi..?