Lue keskustelun säännöt.
Mikä minua vaivaa kun en ole oikein kiinnostunut ihmisistä?
06.01.2024 |
Ainoat keistä olen kiinnostunut on oma perhe (mies, äiti, sisko, isä). Mutta esim sukulaisiin ja työkavereihin huonot välit. En jaksaisi olla heidän seurassa lainkaan.
Sitten jos joku päivittelee että mitä kamalaa tapahtunut uutisissa, tuntuuy, että mua se ei kiinnosta. Voikohan olla masennusta tai jotain?
Kommentit (18)
Oletko muuten onnellinen, vai koetko vain painetta käyttäytyä ns. normaalisti? Saatat olla vain introvertti että perheen kanssa sosialisointi riittää täyttämään sinun sosiaalisen kiintiösi, eikä siinä ole mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko muuten onnellinen, vai koetko vain painetta käyttäytyä ns. normaalisti? Saatat olla vain introvertti että perheen kanssa sosialisointi riittää täyttämään sinun sosiaalisen kiintiösi, eikä siinä ole mitään pahaa.
Olen ja juu koen, koska minun luonne kun olen niin hiljainen, on aina otettu puheeksi. Mutta tunnen pahaa oloa, että mikä minussa vikana, jos en esim jaksaisi kuunnella työkaverin juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Oletko muuten onnellinen, vai koetko vain painetta käyttäytyä ns. normaalisti? Saatat olla vain introvertti että perheen kanssa sosialisointi riittää täyttämään sinun sosiaalisen kiintiösi, eikä siinä ole mitään pahaa.
Tämä mullakin. Oma perhe riittää, ei vaan kiinnosta muu. Mulla ei edes ole ollut ystäviä 20 vuoteen, eikä se haittaa mua ollenkaan, päinvastoin. Viihdyn kotona omia juttuja tekemässä, ei mua sais lähtemään johonki kahvittelemaan ja juoruamaan ja mitä ihmiset nyt yleensä tekevätkään. Musta se ois tylsää ja ajan tuhlausta.
Normaali olet.ihmisten elämä ja jutut ovat tylsiä.tietenkin jokainen haluaa tuntea itsensä tärkeäksi.
Vierailija kirjoitti:
Normaali olet.ihmisten elämä ja jutut ovat tylsiä.tietenkin jokainen haluaa tuntea itsensä tärkeäksi.
Entäs tuo kun esim uutiset, "ihmisten kohtalot" ei juuri kiinnosta? aina kun käyn kylässä äitini luona, hän aina päivittelee, mitä kauheaa tapahtunut. Mua ei vain kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että viihdyt omiesi parissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko muuten onnellinen, vai koetko vain painetta käyttäytyä ns. normaalisti? Saatat olla vain introvertti että perheen kanssa sosialisointi riittää täyttämään sinun sosiaalisen kiintiösi, eikä siinä ole mitään pahaa.
Tämä mullakin. Oma perhe riittää, ei vaan kiinnosta muu. Mulla ei edes ole ollut ystäviä 20 vuoteen, eikä se haittaa mua ollenkaan, päinvastoin. Viihdyn kotona omia juttuja tekemässä, ei mua sais lähtemään johonki kahvittelemaan ja juoruamaan ja mitä ihmiset nyt yleensä tekevätkään. Musta se ois tylsää ja ajan tuhlausta.
Jep. Mun mies on paras ystäväni ja hänelle puhun kaikesta. Hänellä sama juttu :D En sitten tiedä onko tämä yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samanlainen ja mulla on autismidiagnoosi. Ei kiinnosta ihmiset eikä yhteiskunnan meno ylipäätään. Vain oma perhe on tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen ja mulla on autismidiagnoosi. Ei kiinnosta ihmiset eikä yhteiskunnan meno ylipäätään. Vain oma perhe on tärkeä.
Voiko olla autistminen jos on todella sosiaalisti kömpelö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älypuhelimet ovat vaikuttaneet tähänkin. Sieltä voi koko ajan selailla mitä tahansa, sekä ihmisten kirjoittamia juttuja että katsella kuvia. Mitä enemmän vietät aikaasi netissä sitä vähemmän enää jaksat kiinnostua ihmisten kohtaamisesta tosielämässä. Ihmiset ovat omissa poteroissaan ja masentuvat. Jos älylaitteet ja netti otettaisiin pois, ihmiskontaktit saattaisi alkaa taas kiinnostaa ihan eri tavalla.
Oma kantani on että vaikka myös itsekin olen älypuhelinkoukussa, niin nämä laitteet ovat s**tanasta. Haluaisin takaisin sen elämänpalon, joka minulla oli aikoinaan ennen tätä aikaa.
Someja kokeilin joskus, oli erittäin ahdistavaa ja henkisesti kuluttavaa rakentaa persoonastaan - jota et lopuksi edes itsekään tunne - jokin mainosnäyttely nettiin joten lopetin sen alkuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen ja mulla on autismidiagnoosi. Ei kiinnosta ihmiset eikä yhteiskunnan meno ylipäätään. Vain oma perhe on tärkeä.
Voiko olla autistminen jos on todella sosiaalisti kömpelö?
No nimenomaan autistin on vaikea kommunikoida neurotyypillisten kanssa, kun ajatukset kulkevat eri tavalla. Se on raskasta, kuormittavaa, eikä yleensä mitenkään virkistävää. Minäkin kirjoittelen täällä, mutta jos oltaisiin porukkana koolla, kyhjöttäisin tuppisuuna. Liian sosiaalista minulle, eikä minua edes kiinnosta useimpien ihmisten anti keskustelussa. Ei ole yhteistä tarttumapintaa, koemme asiat eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen ja mulla on autismidiagnoosi. Ei kiinnosta ihmiset eikä yhteiskunnan meno ylipäätään. Vain oma perhe on tärkeä.
Voiko olla autistminen jos on todella sosiaalisti kömpelö?
No nimenomaan autistin on vaikea kommunikoida neurotyypillisten kanssa, kun ajatukset kulkevat eri tavalla. Se on raskasta, kuormittavaa, eikä yleensä mitenkään virkistävää. Minäkin kirjoittelen täällä, mutta jos oltaisiin porukkana koolla, kyhjöttäisin tuppisuuna. Liian sosiaalista minulle, eikä minua edes kiinnosta useimpien ihmisten anti keskustelussa. Ei ole yhteistä tarttumapintaa, koemme asiat eri tavoin.
En tiedä, mutta mulla on melkeinpä kaikkien ihmisten seurassa epämukava olo. Tietenkin olen kohtelias ja ystävällinen mutta mietin usein mielessäni että Pääsisinpä tästä tilanteesta pois. Ehkä sitten ihmiset on huomanneet tämän, koska mulla ei ole juuri ystäviä kuin oma mies. Joskus tämä ahdistaa tämä asia, että miksi tämä meni näin. Olisi kiva olla vaikka naispuoleinenkin ystävä. Sitten jos nään esim työpaikalla että esim muut puhuu keskenään ja nauraa, alkaa masentaa ja haluaisin vain lähteä itkemään kotiin.
En ole autisti, mutta viihdyn omieni parissa. Harrastan käsillä tekemistä, kieltenopiskelua jne. Ei sinussa mitään vikaa ole. Saat olla sellainen kuin olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali olet.ihmisten elämä ja jutut ovat tylsiä.tietenkin jokainen haluaa tuntea itsensä tärkeäksi.
Entäs tuo kun esim uutiset, "ihmisten kohtalot" ei juuri kiinnosta? aina kun käyn kylässä äitini luona, hän aina päivittelee, mitä kauheaa tapahtunut. Mua ei vain kiinnosta?
Koska ei niihin pysty vaikuttamaan.asiat tapahtuu emmekä pysty tekemään mitään sille.
Vierailija kirjoitti:
Älypuhelimet ovat vaikuttaneet tähänkin. Sieltä voi koko ajan selailla mitä tahansa, sekä ihmisten kirjoittamia juttuja että katsella kuvia. Mitä enemmän vietät aikaasi netissä sitä vähemmän enää jaksat kiinnostua ihmisten kohtaamisesta tosielämässä. Ihmiset ovat omissa poteroissaan ja masentuvat. Jos älylaitteet ja netti otettaisiin pois, ihmiskontaktit saattaisi alkaa taas kiinnostaa ihan eri tavalla.
Oma kantani on että vaikka myös itsekin olen älypuhelinkoukussa, niin nämä laitteet ovat s**tanasta. Haluaisin takaisin sen elämänpalon, joka minulla oli aikoinaan ennen tätä aikaa.
Näin on. Joskus mietin, että olen iloinen kun sain viettää lapsuuden ja yläasteenkin vielä ilman kännykkäaikaa. Älypuhelimethan siis tulivat vasta pitkällä aikuisiälläni, mutta jo se että elettiin ilman kännyköitä ylipäätään. Lapsena piti soittaa lankapuhelimeen, jos halusi kyläillä tai leikkiä jonkun kanssa. Oi sitä aikaa :D Koulussa ihmiset seurustelivat keskenään välitunnilla ja jopa pelasivat jotain, ei voitu tuijotella kännyköitä kun niitä ei ollut.
Ehkä kommunikaatio toimii hyvin tuttujen kanssa. Puolituntemattomilla ei sinua kiinnostavia juttuja tai asioita. Ellei tule joku sopiva, kiva. Virallisuus ei oikein kaikille toimikaan. -Ehkä et jaksa arjen ja oman elämän tekemisten lisäksi ikäviä uutisia, jos on nuori ei kaikkeen halua mennä mukaan. Osa ihmisistä menee syvemmälle, tosin valiten mitä se on.