Muistatteko kiiltokuvat? Niitä keräiltiin ja vaihdettiin ja laitettiin kansioihin.

Toki. Eläinkiiltokuvat olivat arvokkaimpia. 

Muistu mieleen Rööperi elokuvasta se kohtaus missä se narkkari selittää jotain kiiltokuvista

Muistan hyvin ja tulikin mieleen, että missä oma kansioni mahtaa olla. 

Toki muistan, minulla on vielä tallessa omat kiiltokuvavihkot. Tykkäsin eniten kukkakuvista ja enkeleistä.

Harmi että niitä ei enää ole oikein missään.

Oi, minulla on valtavasti kiiltokuvia. Kaikki ovat hienoja, kuin uusia. Olen laittanut albumeihin, en liimannut. Kiiiltokuvavihko on 60- luvulta, vanhimmat siis 50/60 luvulta. Keräsi niitä niin kauan ,kuin niitä on tehty. Nykyään, kun törmään kiiltokuviin, huomaan, että minullahan on jo tuokin. 

voisinpa myydäkkin jollekin keräilijälle hyvästä hinnasta. 

Minulla on vieläkin pari kiiltokuva-albumia tallessa tuolla jossain kaapin perällä. Kiiltokuvat ovat 1980-luvun puolivälistä. Olen kuljettanut niitä mukana muutosta toiseen, kun en raaski heittää menemään.

Kun tein äitini asuntoon kuolinsiivousta, löysin eräästä kaapista omat kiiltokuvakansioni. Kaikki seitsemän. Tallessa ovat siis.

Kun äitini vielä eli, niin hän hankki esikoiselleni kiiltokuva-arkkeja - yksi kissa-, yksi koira- ja yksi enkeliarkki. Nekin ovat tallessa. 

Kyllä kiiltokuvia vielä löytyy. Harva vain kyselee niitä.

Muistan kun olin ensimmäistä kertaa äitini kanssa isotätini luona Keravalla. Eräänä päivänä lähdimme käymään Helsingissä. Oli joulunaika ja näyteikkunat oli todella hienosti somistettu. Poikkesimme ainakin Sokoksella ja Stockmannilla. En muista, kummasta äiti osti minulle albumin ja muutaman kiiltokuvan, joista yksi oli niin suuri, että peitti koko sivun. Kun kotona sitten liimailin kuvia sivuille, ihmettelin, kun se isoin kuva ei sitten millään suostunut tarttumaan, vaikka liimaa oli ihan runsaasti. Kun se vaan "irvisti" reunasta, ajattelin repiä sen varovasti irti, ja silloin selvisi, että niitä kuvia olikin kaksi niin tiukasti päällekkäin, ettei myyjäkään ollut sitä huomannut. Minulla oli pitkän aikaa huono omatunto, kun olin saanut yhden todella hienon ison kiiltokuvan ilmaiseksi. Jos olisimme asuneet lähellä, olisi varmasti vaatinut, että meidän olisi pitänyt mennä palauttamaan se ilmaiseksi saatu. 

Myöhemmin sain toisenkin albumin, johon kaverit liimasivat kiiltokuvan ja kirjoittivat jonkin värssyn. Rohkeimmat kävivät pyytämässä opettajaltakin värssyä. Molemmat albumit katosivat jossain vaiheessa. Äiti oli liiankin innokas raivaamaan kaikki tavarat, joita ei juuri sillä hetkellä käytetty. Samoin katosivat monet leikkikalutkin. Olisin itse halunnut tallettaa monet lapsuuden tavarat, koska niissä oli tunnearvoa, mutta äiti ei ollut lainkaan tunneihminen, vaan hänen mielestään kaikki, mitä ei juuri tarvinnut jouti mennä roskiin. Harmittaa vieläkin!

Tallella vieläkin, suurena aarteena vuodelta -57, ja -62. Joskus luen ja itku tulee, niissä on kirjoituksia monelta jo poistuneelta..

Vierailija kirjoitti:

Tallella vieläkin, suurena aarteena vuodelta -57, ja -62. Joskus luen ja itku tulee, niissä on kirjoituksia monelta jo poistuneelta..

Ymmärrän hyvin.

Mullakin oli kiiltokuvia mutta nuorempi sisareni taisi kähveltää ne.

Lääkäristä saattoi saada kiiltokuvan. Oi niitä aikoja. Nykyään ei olisi varaa, kun lääkäriinkään ei edes pääse. 

meidän ala asteella oli tapa liimata kiiltokuva vihkoon ja kaverit kirjoitti sivulle runon tai tarinan ja nimensä. kivoja muistovihkoja.

Tulipa mukavia muistoja. Toivottavasti äidilläni on vielä tallessa kiiltokuvani ja paperinukkeni. Kumpikin valitettavasti kuollut perinne.

Tallessa on, muttei hienosti kansioihin laitettuina. Vanhimmat ovat äitini tädeiltä eli 1800-luvulta. Tädit kuolivat, kun olin alle kouluikäinen. Olen syntynyt v. 1961. Niitä en koskaan vaihtanut. Meillä arvokkaimmat siis ihan vaikka pieni palanen olivat ne, joissa oli hopeakiiltoa. Laitettiin niitä rikkinäisiä pikkausvihkoihin, joten vahingot menivät kiertoon :)

Minä muistan lapsuudesta kun kerättiin suklaamunan kiiltäviä käärepapereita. Pikkulusikalla niitä siliteltiin. Laitettiin kirjan väliin säilöön. Vaihdettiin koulukavereiden kanssa. Oli muuten hienoja käärepapereita silloin. 

Minulla on vieläkin se kirja tallella , varmasti 55v vanhoja käärepapereita siellä on. Välillä niitä katselen ja muistelen lapsuutta.

Enää ei tälläisiä kääreitä ole, on vaan kindereitä ym tylsiä.

Ne olivat kauniita aarteita. Minulla on tallessa päiväkirja, jossa on kiiltokuvia liimattuna ja irrallaan. Muisto lapsuudesta.

- mummo 64v.

"Nimi tulee perässä, pienessä lankakerässä" ;)

Minulla myös tallessa 1 kaunis kansio, jostain 60-luvun alusta, sekä tavallinen vihko, johon aloin keräämään tuon kauniskantisen kansion tultua täyteen. Opettajalle piti aina viedä tämä muistovihko, hän kirjoitti kauniilla käsialallaan värssyn ja mikä ihaninta - liimasi yleensä isoja kauniita kukkakiiltokuvia myös.

Muutamia vuosia sitten oli ainakin tämän kaupungin Cittarissa myytävänä kiiltokuvia, tosin ei minusta niin kauniita kuin vaikka ne opettajien liimaamat. Vähän tylsästi suorakaiteen muotoisiakin, eikä kovin hyvin taiteiltuja eläinkuvia. Ostin niitä kuitenkin, jostain ihmeen syystä.  Niin ja enkeleitä joku opettaja liimasi myös vihkoon. Nekin yleensä isoja ja kalliita, joita ei itse olisi voinutkaan ostaa.

1970-luvun alkupuolelta tallella noin 1000 kiiltokuvaa. Me puhuttiin muisteista. Pankeista sai tuohon aikaan useamnan taskun muovikoteloita. Sinne ne on lajiteltu aiheittain (hevoset, koirat, neliön malliset, joulu jne). ja  ovat säilyneet jo yli 50 vuotta.

Pojatkin niitä keräsivät ja vaihtelivat tuolloin ekalla ja tokalla luokalla.

Uusia ostettiin kirjakaupoista. Hienoja olivat ne, joissa oli valmiiksi hopeahilettä.