Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ulkonäköni määrittää hyvin pitkälti elämääni
05.01.2024 |
Kun uskon olevani edes jotenkin kaunis (uskottelen välillä itselleni niin), minulla menee paremmin elämässä. Jaksan yrittää tehdä asioita ja motivaatiota elämään löytyy enemmän. Mutta sitten kun tajuan, että oikeasti olen ruma niin alamäki alkaa. En jotenkin edes tajua sitä aina että kun minulla alkaa mennä huonosti, se johtuu yleensä siitä että koen oloni rumaksi. Ajattelen niin, että olen ihan turha ihminen kun olen kerta ruma ja sen takia en merkitse kenellekään mitään, enkä itsellenikään ja ihan sama miten elän elämäni sitten.
Voiko tällaisesta ajattelusta päästä eroon? Miten voisin oppia arvostamaan itseäni vaikka olen ruma enkä määrittelisi miten elän elämääni ulkonäön perusteella?
Kommentit (19)
Eipä siihe oo mitää muuta ratkasua kuin oman sisäisen työn tekeminen.
Sitä mä aina painotan, oma sisäinen työ. Kun sä teet sen niin sä tajuat että kenelläkään muulla ei ole mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonakin päivänä ymmärrät, ettei ulkonäöllä ole juurikaan väliä. Joku näkee sinut kauniina, joku rumana, ja joku taviksena. Riippumatta siitä miltä näytät. Paljon enemmän on väliä sillä, minkälainen olet ja miten muita kohtelet. Sitäpaitsi iän myötä kaikki rupsahtaa nuorempaan itseensä verattuna. Sillekään ei juurikaan mitään voi. Turha siis tuhlata elämäänsä oman ulkonäön miettimiseen. Se kun lopulta ei kauheasti kiinnosta ketään muuta kuin itseä.
Typerys. Saat mitä ansaitset. Vika ei tosin ole ulkonäön, vaan korvienvälin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauneus on etuoikeus, jota ei ole meille kaikille samalla mitalla suotu. Se ei ole kuitenkaan ainoa asia, mikä elämässä merkitsee eikä todellakaan tärkein. Yritä antaa arvoa muille hyville puolillesi. Et varmaan kohtelisi huonommin ystävääsikään, jolla ei ole paras naama- tai hiuspäivä tai jonka kroppa olisi kauempana kauneusihanteista. Älä kohtele itseäsikään huonommin, vaikka oma fiilis ulkonäöstä olisi huonompi. Anna itsellesi hoivaa ihan ilman, että sinun tarvitsisi sitä erikseen ansaita. Se voi tuntua itsensä huijaamiselta alkuun, mutta pidemmän päälle siitä tulee parempi fiilis. Helpommin toki sanottu kuin tehty. Jos tilanne on vaikea, niin terapia voisi auttaa.
Niin, no itse näin rumana ihmisenä tiedän vuosikymmenten kokemusten perusteella, että rumuus on tuhonnut elämäni täysin. Saan aivan järkyttävää kohtelua ihmisiltä ulkonäköni vuoksi. Tätä ei varmasti moni usko, mutta minulle sillä ei ole mitään merkitystä, koska tiedän asian näin olevan omakohtaisten, vuosikymmenten kestäneiden kokemusten perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harhaista höpinää nuo ensimmäiset kommentit, joilla tällä saralla onnekkaat mitätöivät koko aiheen. Ei kannata ottaa liian vakavasti. Elämässä ulkonäkö on pitkälti se mikä merkitsee (muille ihmisille, mikä taas määrittää uraa, kaikkia ihmissuhteita ja mitä tahansa tilanteita muiden ihmisten kanssa, eli koko ihmisen sosiaalista asemaa ja perusturvaa), ja siksi se vaikuttaa suoraan itsetuntoon ja omaan oloon. Olisi parempi jos tätä ihan suoraan myönnettäisiin, kuitenkin se on täysin loogista. (Vielä parempi olisi, jos jo lapsia tehdessä mietittäisiin, mitä geenejä kannattaa viedä seuraavalle kierrokselle.) Tosin eihän tätä niinkään huomaa, jos on itse vähintään keskiverron näköinen, joten näillä ihmisillä ei ole mitään omaa intressiä olla rehellinen aiheen suhteen. Huvittavaa silti, miten monille tämä aihe on täysi Schrödingerin kissa - samaan aikaan rumien syrjintä on täysi itsestäänselvyys ja perusihmisoikeus (jota tutkitusti jo vanhemmat ja opettajat harjoittavat lapsia kohtaan), ja valtavat osat ihmiselämää pyörivät nimenomaan ulkonäön ympärillä, etenkin jos olet nainen, mutta kuitenkin samaan aikaan ulkonäöllähän ei ole mitään väliä, ja jos ruma kokee mitään ikäviä vaikutuksia asiasta, on vika aina ja vain korvien välissä. Höpsistä! Ruma kuitenkin saa todella helposti kaltoinkohtelua kaikkialla. Kannattaa muokata omaa ulkonäköä tietyn kohtuuden rajoissa ja sen jälkeen keskittyä muuhun elämään ja kokemaan mielihyvää muista asioista. Esim. plastiikkakirurgia ei ole yhtään huono idea, jos tämä on toistuva ongelma. Terapia todella harvoin tekee tälle asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Harhaista höpinää nuo ensimmäiset kommentit, joilla tällä saralla onnekkaat mitätöivät koko aiheen. Ei kannata ottaa liian vakavasti. Elämässä ulkonäkö on pitkälti se mikä merkitsee (muille ihmisille, mikä taas määrittää uraa, kaikkia ihmissuhteita ja mitä tahansa tilanteita muiden ihmisten kanssa, eli koko ihmisen sosiaalista asemaa ja perusturvaa), ja siksi se vaikuttaa suoraan itsetuntoon ja omaan oloon. Olisi parempi jos tätä ihan suoraan myönnettäisiin, kuitenkin se on täysin loogista. (Vielä parempi olisi, jos jo lapsia tehdessä mietittäisiin, mitä geenejä kannattaa viedä seuraavalle kierrokselle.) Tosin eihän tätä niinkään huomaa, jos on itse vähintään keskiverron näköinen, joten näillä ihmisillä ei ole mitään omaa intressiä olla rehellinen aiheen suhteen. Huvittavaa silti, miten monille tämä aihe on täysi Schrödingerin kissa - samaan aikaan rumien syrjintä on täysi itsestäänselvyys ja perusihmisoikeus (jota tutkitusti
Ei se itsesäälissä rypeminenkään auta mitään. Ulkonäölleen voi jotain tietyissä rajoissa, mutta lopulta sen kanssa on opittava elämään eikä antaa sen vaikuttaa enemmän kuin on pakko. Vähän sama kuin jos puhevikainen välttää jatkuvasti puhumista, koska puhevika vaikuttaa myiden suhtautumiseen negatiivisesti - kyllähän se voi niin tehdä, mutta suurempi vahinko siitä syntyy, kun rajoittaa itsensä ilmaisemista vain sen takia, ettei omaa virheetöntä ulosantia. Ja toki tässä menee puurot ja vellit sekaisin siltä osin, että ei tällä palstalla voi tietää kuka on "todella ruma" ja kuka ihan normaali, mutta huonolla itsetunnolla varustettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, tsemppaa vaan itseäsi. Ihan niin paljon kuin haluat. Jos sillä tavoin jaksat ja olet pirteä ja toimelias, niin anna mennä vaan.
Sanohaan vanha sanontakin, että kukas sen kissan hännän nostaa ellei kissa itse.
Miksi ajattelet että ruma ihminen on arvoton ja merkityksetön? Miksi mielestäsi ulkonäkö määrittelee ihmisen arvon ja läheisten rakkauden? Kun näet jossain ruman ihmisen, niin ajattelet että hänellä ei ole mitään arvoa ja kukaan ei voi välittää hänestä? Näetkö ihmisissä mitään muuta kuin ulkonäön? Opettele arvostamaan muutakin kuin ulkonäköä. Opettele myös se fakta, että ulkonäkö on subjektiivista, eli joku voi nähdä tietyn ihmisen kauniina ja toinen taas rumana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jonakin päivänä ymmärrät, ettei ulkonäöllä ole juurikaan väliä. Joku näkee sinut kauniina, joku rumana, ja joku taviksena. Riippumatta siitä miltä näytät. Paljon enemmän on väliä sillä, minkälainen olet ja miten muita kohtelet. Sitäpaitsi iän myötä kaikki rupsahtaa nuorempaan itseensä verattuna. Sillekään ei juurikaan mitään voi. Turha siis tuhlata elämäänsä oman ulkonäön miettimiseen. Se kun lopulta ei kauheasti kiinnosta ketään muuta kuin itseä.
55v kaunotar tässä moi
olen käyttänyt kauneusleikkauksiin rahaa seuraavasti
Kasvojen kohotus
, rasvatäyttö 20 000
rasvaimu vatsa ja kyljet 5000
rintarauhasten poisto kainaloista: 5000
laserleikkaus ikänäköön :5000
Näytän superhyvin säilyneeltä 40 vuotiaalta
Olin valmiiksi kaunis ja hoikka
En ole ottanut aurinkoa , enkä tupakoinut
En syö lihaa, urheilen.
EI SAA VALEHDELLA, VARAKKAAT EIVÄT RUPSAHDA YJTÄÄN MIHINKÄÄN:
Vierailija kirjoitti:
Kauneus on etuoikeus, jota ei ole meille kaikille samalla mitalla suotu. Se ei ole kuitenkaan ainoa asia, mikä elämässä merkitsee eikä todellakaan tärkein. Yritä antaa arvoa muille hyville puolillesi. Et varmaan kohtelisi huonommin ystävääsikään, jolla ei ole paras naama- tai hiuspäivä tai jonka kroppa olisi kauempana kauneusihanteista. Älä kohtele itseäsikään huonommin, vaikka oma fiilis ulkonäöstä olisi huonompi. Anna itsellesi hoivaa ihan ilman, että sinun tarvitsisi sitä erikseen ansaita. Se voi tuntua itsensä huijaamiselta alkuun, mutta pidemmän päälle siitä tulee parempi fiilis. Helpommin toki sanottu kuin tehty. Jos tilanne on vaikea, niin terapia voisi auttaa.
Älykkyys on etuoikeus, jota ei ole meille kaikille samalla mitalla suotu. Se ei ole kuitenkaan ainoa asia, mikä elämässä merkitsee eikä todellakaan tärkein. Yritä antaa arvoa muille hyville puolillesi.
Et varmaan kohtelisi huonommin ystävääsikään, jolla ei ole avaruudellista hahmotuskykyä tai jonka äo on alle 100.
Älä kohtele itseäsikään huonommin, vaikka oma fiilis koulussa pärjäämisestä olisi huonompi.
Anna itsellesi hoivaa ihan ilman, että sinun tarvitsisi sitä erikseen ansaita. Se voi tuntua itsensä huijaamiselta alkuun, mutta pidemmän päälle siitä tulee parempi fiilis. Helpommin toki sanottu kuin tehty. Jos tilanne on vaikea, niin terapia voisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelet että ruma ihminen on arvoton ja merkityksetön? Miksi mielestäsi ulkonäkö määrittelee ihmisen arvon ja läheisten rakkauden? Kun näet jossain ruman ihmisen, niin ajattelet että hänellä ei ole mitään arvoa ja kukaan ei voi välittää hänestä? Näetkö ihmisissä mitään muuta kuin ulkonäön? Opettele arvostamaan muutakin kuin ulkonäköä. Opettele myös se fakta, että ulkonäkö on subjektiivista, eli joku voi nähdä tietyn ihmisen kauniina ja toinen taas rumana.
Minä ajattelen että ruma ihminen on arvoton ja merkityksetön.
mielestäni ulkonäkö määrittelee ihmisen arvon ja läheisten rakkauden.
Kun näen jossain ruman ihmisen, niin ajattelen että hänellä ei ole mitään arvoa ja kukaan ei voi välittää hänestä.
Opettele se fakta, että ulkonäkö on subjektiivista, eli joku muu kuin minä voi nähdä sinut kauniina .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauneus on etuoikeus, jota ei ole meille kaikille samalla mitalla suotu. Se ei ole kuitenkaan ainoa asia, mikä elämässä merkitsee eikä todellakaan tärkein. Yritä antaa arvoa muille hyville puolillesi. Et varmaan kohtelisi huonommin ystävääsikään, jolla ei ole paras naama- tai hiuspäivä tai jonka kroppa olisi kauempana kauneusihanteista. Älä kohtele itseäsikään huonommin, vaikka oma fiilis ulkonäöstä olisi huonompi. Anna itsellesi hoivaa ihan ilman, että sinun tarvitsisi sitä erikseen ansaita. Se voi tuntua itsensä huijaamiselta alkuun, mutta pidemmän päälle siitä tulee parempi fiilis. Helpommin toki sanottu kuin tehty. Jos tilanne on vaikea, niin terapia voisi auttaa.
Älykkyys on etuoikeus, jota ei ole meille kaikille samalla mitalla suotu. Se ei ole kuitenkaan ainoa asia, mikä elämässä merkitsee eikä todellakaan tärkein. Yritä antaa arvoa muille hyville
Niin, ihan totta tämäkin? Kaikki eivät voi olla yhtä kauniita, yhtä älykkäitä, yhtä terveitä, yhtä sosiaalisesti lahjakkaita jne. Silti itseään kohtaan lempeästi suhtautuminen auttaa ihan jokaista meistä enemmän kuin itsensä ruoskiminen asioista, joille ei joko voi mitään tai joihin voi vaikuttaa vain rajallisesti.
Kuule, ei sinun tarvitse kuin katsella ympärillesi, niin huomaat, että ihan tavalliset pottunenät ja kaulaheltat ja allit kulkevat tyytyväisenä parisuhteessaan puolisonsa rinnalla. Ja vastapainoksi voit lehdestä lukea jonkun itseään kauniina pitävän somevaikuttajan tai wanna-be-julkkiksen juttuja, kuinka ulkonäöstään huolimatta sehlaavat parisuhteesta toiseen ja mikään ei koskaan kestä.
Ketä varten sinä sitä ulkonäköäsi tarvitset? Ei sillä ole mitään väliä mitä muut ovat ja miltä itse näyttää. Minä en miehenä paljoakaan naisten ulkonäöstä ole kiinnostunut. Kiva ihminen on sisältä kiva ja kun synkkaa niin ei ulkonäkö merkitse.
Alue: Aihe vapaa
Tsemppiä! En oikein tiedä mitne voisin sinua auttaa mutta muista että olet arvokas riippumatta siitä miltä näytät! <3