Kuinka olette toipuneet lemmikin kuolemasta?

Ajan kanssa 

Aika korjaa, ihan kuten ihmisenkin menetyksessä.

En ole vielä joutunut kokemaan aikuisiällä. Lemmikki on ensimmäinen mutta aika ajoin ajatuksissa yritän valmistautua. On nyt 10v.

Voimia, ap. Lemmikin kuolema on todella raskas asia, johon auttaa oikeasti vain aika. Suru muuttaa muotoaan ja muuntuu ihanan haikeiksi muistoiksi.

Meillä on nyt neljäs rakas koira, ja edeltäjänsä ovat silti mielessä viikottain. 

Olin valmistautunut koirani kuolemaan niin pitkään, että yllättävän helposti pääsin asiasta yli. Kyllähän se koira edelleen kolmen vuoden päästä mielessä käy usein, mutta sellaista aktiivista surua ei kestänyt kauaa. 

Suruun ei auta kuin aika ja sureminen. Sen kanssa ei kannata asettaa tavoitteita, vaan vaikka jutella ikävästä jonkun mukavan tutun kanssa. Aikaa myöten suru muuttuu haikeaksi muistoksi, mutta siihen tulee mukaan myös hyviä ajatuksia ja ainakin minulla kiitollisuutta yhteisestä ajasta. 



Olen menettänyt lemmikkejä ja rakkaita omaisiani, puolisoni, ja eroa ei surun kokemisen määrässä oikeastaan ole. Puolisoni kuoleman jälkeen yhteisen kissamme kuolema oli aivan hirveää, sillä se oli viimeinen säie puolisooni ja meidän elettyyn elämään. 



Osanottoni suruusi.