Lue keskustelun säännöt.
Syvää inhoa sisaruksen puolisoa kohtaan
03.01.2024 |
Onko kohtalotovereita? Sisarus on löytänyt itselleen narsistisen puolison, jonka talutusnuorassa hän on niin pahasti, että hylkii omia lapsiaankin. Kun suhde oli hetken katkolla, sisarus oli normaali, välittävä oma itsensä. Koen jo syvää inhoa puolisoa kohtaan, sääliä ja surua sisaruksen puolesta ja välillä häntäkin inhoan, etenkin koska tekee väärin lapsia kohtaan. Lapsia yritän tukea esimerkiksi ottamalla yökylään. Mitä tässä voi tehdä, kun ei järkipuhe eikä mikään auta?
Kommentit (26)
Kauan ovat olleet yhdessä? Ehkei mies ole vielä näyttänyt narsistista puoltaan vaan osannut manipuloida häikälettömästi sisartasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on hyvä
Mä pelastuin tuolta kohtalolta, joten toivon sisaresi heittävän miehen pihalle. Exän sukulaistäti kysyi, kerkesikö lyödä. No, ei kerennyt.
Montakin asiaa on sisaruksen omasta mielestä mennyt pieleen. Hän välillä rypee menneessä ja syyttää kaikesta esimerkiksi omia vanhempiaan - sen sijaan, että ottaisi ja kantaisi aikuisen vastuuta, hakisi apua ja pääsisi yli menneistä.
Kolmisen vuotta ovat olleet yhdessä. Sisarus miellyttää ja palvelee puolisoaan, puhelimessakin ovat välillä yhdessä ja kaikki tehdään puolison tavalla, vaikka se olisi haitallista lapsille / äidin ja lasten suhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvatenkin kyseessä veli ja hänen uusi naisystävä?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sinun asiasi.
Pitäisikö vain antaa olla? Entä lapset, jätän oman onnensa nojaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän ei ole sinun parisuhteesi, joten miksi yrität kontrolloida sitä? Älä sekaannu toisten parisuhteisiin, kun sinä et sitä elämää elä. Lapset ovat eri asia ja jos ei ole mitään erityistä väkivaltaa parisuhteessa eikä syytä lastensuojelun puuttua, sinunkaan ei pidä sekaantua asiaan. Naurettavaa mennä tuolla tavalla väliin.
Kuulostaa ihan miehen exältä paitsi että siskosi olisi sillon se narsisti.
Palvelee ja ylistää ukkoaan niin että lapset unohtuu. Itseensä ja puolisoonsa varaa sijoittaa ja jälleen lapset unohtuu. On ulkopuolisille ihana, upea ja välittävä, todellisuudessa ihan p*rsreikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamala tilanne. Mutta en tiedä mitä tuossa voisi tehdä. Muuta kuin olla se turvallinen täti lapsille. Se todennäköisesti merkitsee heille valtavasti ja auttaa kehittymään tasapainoiseen suuntaan.
Jotenkin kyllästyttää nämä jatkuvat itsetehdyt narsisti-diagnoosit tällä palstalla. Sen diagnoosin kun tekee tutkimusten jälkeen alan ammattihenkilö. Eikä ketään voi nimitellä narsistiksi sillä perusteella, että hän toimii ja käyttäytyy toisin, kuin itse toimisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuet lapsia jos mahdollista.Lasu heti jos epäilet väärinkäytöksiä.Sisareen, jos ei valitettavasti järkipuhe auta,ei voi mitään tehdä...rakkaus on joskus sokea.
Vierailija kirjoitti:
Sehän ei ole sinun parisuhteesi, joten miksi yrität kontrolloida sitä? Älä sekaannu toisten parisuhteisiin, kun sinä et sitä elämää elä. Lapset ovat eri asia ja jos ei ole mitään erityistä väkivaltaa parisuhteessa eikä syytä lastensuojelun puuttua, sinunkaan ei pidä sekaantua asiaan. Naurettavaa mennä tuolla tavalla väliin.
En halua kontrolloida enkä edes sekaantua, oman ärsytyksen purkamista tämä lähinnä on. Lasten vuoksi en pysty olla kokonaan sivussa, että ehkä vastaus on juuri siinä, jotta olen heille tukena kuten pystyn, sen enempää siskosta välittämättä vaikka rakas onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kyllästyttää nämä jatkuvat itsetehdyt narsisti-diagnoosit tällä palstalla. Sen diagnoosin kun tekee tutkimusten jälkeen alan ammattihenkilö. Eikä ketään voi nimitellä narsistiksi sillä perusteella, että hän toimii ja käyttäytyy toisin, kuin itse toimisi.
Lueppa aloitus uudelleen.
Uskon että inho voi näkyä ulospäin ja se vähentää sisaruksen luottamusta, jos sanot että eroa. Eli hän tarvisi jonkun tutun ymmärtävän, ystävällisen ja parantavan ihmisen sanomaan tai keskustelemaan. Että hän pääsee irti. Ehkä se on kuin possessio- tai demonitilanne, eli on toisen aivopesussa. Rakastunutkin. Lapset eivät saisi kärsiä. Oletteko konkreettisesti hakeneet sopivaa asuntoa sisarukselle ja lapsille. Juoko puoliso? Oletko sanonut sille kumppanille äitisi tai muun suvun kanssa että jättää rauhaan sisaruksen ja lapset, mikäli tilanne on todella paha ja varma juttu. Että ette enää kestä katsoa tätä toimintaa, se on liian pahaa. Onko mahdollista että lapset olisivat enemmän sinun luona tai jos hätä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kyllästyttää nämä jatkuvat itsetehdyt narsisti-diagnoosit tällä palstalla. Sen diagnoosin kun tekee tutkimusten jälkeen alan ammattihenkilö. Eikä ketään voi nimitellä narsistiksi sillä perusteella, että hän toimii ja käyttäytyy toisin, kuin itse toimisi.
Narsistiksi toteaminen ilman tutkimusta tai ilman toisen syvällisempää tuntemista menee yleensä pieleen. On jostain tullut muotiin kutsua eri lailla käyttäytyviä tai ajattelevia narsisteiksi vaikka eivät ehkä edes olisikaan sitä. Oikeitakin narsisteja on, mutta asiat eivät ole niin mustavalkoisia kun monet tuntuvat ajattelevan. Esim. introverttejä saatetaan helposti ajatella narsisteiksi vaikka eivät sitä olisi. Netistä ja keskustelupalstoilta lääkärin "pätevyyden" saaneet tosiaan ovat varmaan eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on mennyt pieleen sisaruksen elämässä ja kasvatuksessa, että jää narsistin koukkuun? Terveellä itsetunnolla varustettu ihminenhän ei sellaista jää katsomaan.
Siihen ei tulla hetkessä. Kiusaaja pohjustaa ehkä vuosia. Ensin luo luottamusta. Se sotkee aivot perinpohjin. Olin vuosia tuollaisen kynsissä. Jälkeenpäin yhä ihmettelen mitä tapahtui. Se hämmennys on aivovaurioon verrattava tila, kognitiiviset kyvyt laski. On totta että jotkut pääsee eroon, mutta siihen mennessä narsisti on luonut niin paljon sidoksia ettei ole yksinkertaista. Suomessa tapetaan vuosittain 15-20 naista, useimmin erotilanteessa.
Ap auttaisko siskolle psykoedukaatio eli tieto aiheesta. Netissä ja kirjoissa on paljon tietoa aiheesta. Hienoa että jaksat ajatella lapsia.
Minulla oli tuo sama ongelma. Meni välitkin noin vuodeksi, ei oltu missään tekemisissä. En voinut sietää äijää silmissäni. Oli sellainen tapaus, joka aiheuttaa inhonväreet heti ekalla tapaamisella. En voinut käsittää, miksi sisko oli sellaisen kanssa. Tuntui, että hänestäkin tuli sen miehen kanssa aivan eri ihminen. Ajan myötä sitten meno muuttui niin sekopäiseksi, että siskonkin silmät avautui. Mutta monta vuotta siinä meni. Oli hemmetin raskasta aikaa.
Minuakin on haukuttu narsistiksi.
Syy: en suostunut lainaamaan rahaa henkilölle, joka on menettänyt elämänsä hallinnan ja käyttää työttömänä rahansa alkoholiin.
Olisi vaikka mieluummin haukkunut minut v-mäiseksi ämmäksi. Ja pihiksi. Tai joksikin muuksi.
Mikä on mennyt pieleen sisaruksen elämässä ja kasvatuksessa, että jää narsistin koukkuun? Terveellä itsetunnolla varustettu ihminenhän ei sellaista jää katsomaan.