Mies 2 krt naimisissa, ma en halua avioitua sen kanssa, koska en nae siihen mitaan syyta. Avoliitossa ollaan ja lapsikin jo on, mutta miten saisin tan miehelle kaaliin?

on näköjään hänen tapa.

vaikka miestä rakastankin ja on kaikin puolin hyvä kumppani, sanoisin että aiemmat liittonsa ovat kariutuneet sen takia että ovat olleet liian hätiköityjä. On kai silloinkin ollut joku pakkomielle mennä heti naimisiin. Meillä on kuitenkin perhe-elämä ja parisuhde just hyvin nyt, mitä se avioliitto muuttaa? Ja en kyllä tosiaan halua olla rouva kolmas, kun mulle ei tuo avioliitto muutenkaan ole ollut mikään suhteen mitta. Minusta se on vaan, että jotkut menee, jotkut ei, so...

Onko tämä periaatekysymys?



Avioliitto on kuitenkin monella tapaa hyvä asia, jos on yhteinen lapsikin. Ellette sitten ole omaisuusasioita hoitanut testamenteilla tms.



Asiastahan ei ole pakko tehdä suurta numeroa. Menette naimisiin pienimuotoisesti tai vain keskenänne juhlien, sormusta ei ole pakko pitää, jos se ei tunnu omalta jutulta. Olellisintahan on teille merkki sitoutumisesta, ja toisaalta tuo juridinen puoli.

Sen mielestä yhteistä elämää elävät menevät naimisiin. No ihan kannatettava ajatus. Mutta mies on mennyt naimisiin kummankin vakavamman suhteensa kanssa, joten ei oikein enää nappaa. Minulle avioliitto on jotain ainutlaatuista, joka jaetaan vain kerran korkeintaan kaksi.



Totta, on periaatekysymys minullekin, että avioliitto on kärsinyt jo inflaation. Eikä minulle ole mikään kamala murhe, jos en pääsekään ikuna naimisiin. Ollaan oltu miehen kanssa kuitenkin 6 vuotta ja lapsi on kohta 2. Edes kihloissa ei olla.

Ei avioliitto voi miehelle mitään merkitä, jos jo on noin monesti ehtinyt. En menisi miehelle kolmanneksi vaimoksi. Yrittääköhän tuo jotain ennätystä ;)?

Vierailija:

Onko tämä periaatekysymys?

Avioliitto on kuitenkin monella tapaa hyvä asia, jos on yhteinen lapsikin. Ellette sitten ole omaisuusasioita hoitanut testamenteilla tms.

Asiastahan ei ole pakko tehdä suurta numeroa. Menette naimisiin pienimuotoisesti tai vain keskenänne juhlien, sormusta ei ole pakko pitää, jos se ei tunnu omalta jutulta. Olellisintahan on teille merkki sitoutumisesta, ja toisaalta tuo juridinen puoli.

Mun isäni oli ollut naimisissa 2 kertaa ennen, kuin tapasi mun äitini.

Ja he kerkesivät olemaan naimisissa 30 vuotta eli siihen asti kunnes äitini kuoli. Joskus oikeasti se kolmas kerta toden sanoo.

Ette ole itse erehtyneet parisuhteissa? Eroon voi olle useita syitä, ymmärrän, että nuorena toivoo alkavilta suhteilta helposti liikaa etsiessään " omaa perhettä" .



Jos ap on ollut miehensä kanssa 6v, ei tuo ihan tuuliviiri taida olla.

Ja jos taas ap ei luota tulevaisuuteen miehen kanssa, miksi olisi tehnyt lapsen?



Minusta on vähän lapsellista sanoa, että ei kannata " mennä jollekin kolmanneksi vaimoksi" . AP on tehnyt jo miehen kanssa lapsen ja uskon (ja toivon) heidän yrittävän kaikkensa pitääkseen suhteen kunnossa. Miksi ei siis menisi naimisiin? Että kukaan ei pääsisi ilkeilemään miehen ex:istä?



Ja tosiaan, jos et ap mene naimisiin, ala miettiä taloudellista puolta. Kenen nimissä omaisuus on, miten sinulle kävisi esim. jos miehesi kuolee onnettomuudessa?

Ei mulle mikään kauhistuskaan naimisiin meno ole, yhdessä kun tässä tosiaan aiotaan olla. Ei vaan myöskään sellainen suhteen päämäärä, kuten monelle on.



Omaisuus on meillä omistajan nimissä, kuten kai kaikki omaisuus tapaa olla. Asutaan mun rivitalokolmiossa, jonka olen kohta maksanut. Miehellä on melko uusi auto, jota kaikki käytämme. Ruokaa ym kodin kuluja maksamme kummatkin. Emme laske pennejä. Taloudellisista syistä miehen ei ainakaan olisi kannattanut mennä naimisiin, tai erota, sillä opiskelija- ym pienituloiset rouvat ovat kyllä olleet kummallakin kerralla puolittamassa sitä " yhteistä omaisuutta" jonka mies on työllään hankkinut. Että ei toikan ihan oikeudenmukaiselta tunnu.

Itse kysyin aikoinani ihan samasta tilanteesta, eli avioliitosta miehen kanssa, jolle avioliitto on kolmas, niin arvatkaa millaisen haukkumis-sääliryöpyn sain. Kommentit oli just ap:n ajatusten kaltaisia, höystettynä vaan hyvällä ilkeilyllä. Nyt kaikki on lähes sitä mieltä, että ilman muuta naimisiin, jos tosissaan ollaan yhdessä, eikä kukaan puhu siitä että kerta on miehelle jo kolmas.



Voiko ap laittaa nyt hääpuvun ja hunnun ja kirkkohäät?



Ihmettelen vaan....

Itse en halunnut nykyisen mieheni kanssa naimisiin, mielestäni se oli tarpeetonta. Asunnon ostimme virallisesti 50%-50% osuuksin jne.

Mutta esikoisen synnyttyä tilanne mielestäni muutui.

Mielestäni olimme sitoutuneet ja avioliiton kaltaisessa suhteessa. Halusin sille myös juridisen statuksen ja tehdä tilanteen selväksi myös ulkopuolisille.

Pidimme pienehköt sukuhäät, vanhojen tätösten helpotukseksi.

En ottanut miehen sukunimeä ja sormusta en juurikaan käytä. Se ei mielestäni ole oleellista.

ja lapsen kannalta parempi.



Miehelläsi ei ilm. ole lapsia aiemmista liitoista? Minusta tämä on seikka jota voisit pohtia eduksesi. Olet kuitenkin miehesi lapsen äiti, ainoa sellainen.

Vierailija:

Minulle avioliitto on jotain ainutlaatuista, joka jaetaan vain kerran

Mutta tää sai mut repeämään...

korkeintaan kaksi.

Jotain ainutlaatuista, jota jaetaan korkeintaan kaksi kertaa.... just. Tuolla asenteella voi ihan hyvin tulla kolmas ja neljäskin. Ainutlaatuinen jaetaan vain kerran.

Mitä ap pelkäät?

Minäkään en näe mitään mieltä avioliitossa, kun ei ole mitään mitä jättää perinnöksi. Vuokra-asunnonkin asumisoikeus periytyy avopuolisolle, joten edes siitä ei tarvitse huolehtia.



Minä olin alunperin se, joka halusi naimisiin. Olin kristitty ja ajattelin, että avioliitto on ainoa oikea yhdessä asumismuoto. Sitten kuitenkin kävi siten, että seksi tuli kuvaan mukaan ennen avioliittoa. Alussa kärvistelin sen kanssa, että nyt teen jotain totaalisen väärin, kunnes tajusin, että mehän olemme jo yhdessä. Raamatun mukaan ei tämän kummempaa avioliittoa ole kuin, että kaksi ihmistä harrastaa seksiä eli " tulevat yhdeksi lihaksi" .



Sinulle ei ehkä tämä raamatullinen puoli merkitse mitään, joten sillä ei kai ole sinänsä tämän jutun kanssa mitään merkitystä. Mutta ehkä tärkeintä tässä omassa jutussani oli se, että avioliiton merkitys on lähinnä tapakulttuurissa. Miehesi on luultavasti oppinut, että se on ainoa tapa elää oikein. Luultavasti, vaikka hän ei olisikaan tiukasti kristillisestä kodista, hän kokee tekevänsä väärin, kun te ette ole menneet naimisiin. Siinä voi olla syy hänen eroihinsakin: hän on kokenut voimakkaasti, mikä on oikein ja väärin ja kun ei ole onnistunut tekemään omasta mielestään oikein, on avioliittoon tullut ongelmia. Tässä tilanteessa te luultavasti eroisitte, jos menisitte nyt naimisiin, mikäli olen tämän teoriani kanssa oikeassa.



Voithan vähän kysyä häneltä, mikä on syynä hänen haluunsa mennä naimisiin. Onko siinä järkisyitä vai ovatko ne pelkästään tunneperäiset? Järkisyitä (teillä suuri perintö tai jotain vastaavaa), voisi harkitakin, mutta nuo tunneperäiset voisitte käydä läpi keskustelemalla.

Raamattu on nimenomaan avioliiton kannalla ja seksi sitä avioliittoa ei aikaan saa.

ymmärtää, niitä joilla on joskus epäonnea valinnoissa jne. Olihan toi tietty vähän kornisti kirjoitettu. Ja joskus joku eroaa sen takia että toinen lähtee, löytää uuden jne. Pitäisikö tällaisiakin sitten hyljeksiä?

En mä varsinaisesti mitään pelkää. En kai tekisi lasta miehen kanssa, johon en luota. Tai perustaisi yhteistä kotia. Kuusi vuotta ollaan siis oltu yhdessä.

En vain pidä avioliittoa niin tarpeellisena, että siihen olisi pakonomaisesti tähdättävä. Mieskään ei osaa sanoa, miten avioituminen muuttaisi meidän elämäämme. Ei myöskään osaa kertoa, miksi meni jo kaksi kertaa aiemmin naimisiinkin. Ero johtui vaan siitä että kun kasvettiin erilleen ja plaa plaa.

ap

Vierailija:

Vierailija:

Minulle avioliitto on jotain ainutlaatuista, joka jaetaan vain kerran

Mutta tää sai mut repeämään...

korkeintaan kaksi.

Jotain ainutlaatuista, jota jaetaan korkeintaan kaksi kertaa.... just. Tuolla asenteella voi ihan hyvin tulla kolmas ja neljäskin. Ainutlaatuinen jaetaan vain kerran.