Tuntuupa pahalta lapsieni puolesta, jotka eivät tunnu ikinä olevan sopivia mihinkään :(
Esikoiseni on todella rauhallinen ja ujo, ja hänen oli vaikea sopia kaveruussuhteita lapsena. Tuntui että hän oli liian rauhallien ja arka muiden seuraan. Nyt toinen lapseni onkin vilkkaampi, mutta toisten lapsien äidit karsastavat nyt häntä koska hän on liian vilkas... Meitä on sellainen 4 äidin porukka, ja yksi äideistä sanoi toiselle kuinka paljon x tykkää leikkiä xx:n kanssa kun se on niin rauhallinen.
Tuntui vaan että se oli suoraan luokkaus minun lastni kohtaan, joka taas jää ulkopuolelle, koska on taas vääränlainen :`(
Lapseni on kuitenkin kiltti eikä tee tuhmuuksia, vaan on muuten vilkas.
Kommentit (2)
multa taannoin eräs nainen kysyi, että joko se sun lapsi on parantunut. Mä ihan hölmönä että ai mistä, kun ei oo koskaan ollut sairaana (nyt 2v). No siitä ujoudestaan, nainen sanoi. Nauroin vaan sitten kun en muuta keksiny. Jotkut ihmiset on tosiaan yksinkertasia. Mun lapsia on aina päivitelty kun ne on niin ujoja (kun kotihoidossa niin tietty, on useiten selitys) mutta enpä ole itse huolissani :) Tämmöstä se on aina... ja toinen lapsi taas on niin villi, että monet sanoo suoraan että eivät jaksa kuunnella häntä. Ei tee tuhmuuksia mutta on meluisa ja näkyvä. Kyllä se harmittaa kun aikuiset on niin typeriä, että kaikkien lasten pitäis sopia samaan muottiin...
kyllä ne oman paikkansa ja omat kaverinsa vielä löytää.