Lue keskustelun säännöt.
Osaako kukaan selittää, miksi selviän sosiaalisesta rasituksesta paremmin, jos minulla on jotain päässä?
18.12.2023 |
Olen autismin kirjolla oleva keski-ikäinen nainen. Olen jo muutaman vuoden ajan huomannut, että hattu auttaa valoherkkyyteen (varjoaa silmiä loisteputkilta), joten olen sellaisia aika paljon pitänyt. Tuon sivutuotteena olen huomannut, että MIKÄ TAHANSA päässä oleva asia (no ei nyt ehkä hiuspinni) auttaa minua selviämään paremmin esim. bussimatkoista tai ostoskeskuksista tai ihan vaan sukujuhlista. Hattu, huivi, tuubihuivi, mikä vaan.
Tiedän, että jotkut pakanat peittävät päänsä siksi että haluavat varjella kruunuchakraansa ja energioitaan, mutta jos oletamme että niitä ei ole olemassa, olisiko mitään tieteellisempää selitystä?
Sikhit ja kundaliinijoogit selittävät turbaanin käyttöä paitsi kruunuchakralla, myös sillä että kallon luissa tapahtuu mikroskooppista liikettä(sehän ei ole yhtenäinen vaan siinä on muutama sauma, toki luutuneita ainakin toivottavasti), ja kun turbaani hiukan puristaa niitä "kiinni", se on hyvä asia. Mutta minä en pidä mitään puristavaa, ihan lierihattu, jopa lippis tekee tuon vaikutuksen, tai tosiaan tuubihuivi tai kypärähuppu. Kypärähuppu toimii huonoiten, se on ilmeisesti liian ohut, tuubihuivin pidän aina nelinkerroin korvilla.
Kyse ei siis ole siitä silmien varjoamisesta, koska huivi toimii, eikä korvien peittämisestä, koska hatut toimii. Eli ei ole aistiärsykkeiden rajaamiseen liittyvä asiaa, vaan ihan vaan siihen, että osa päästä on peitossa.
Onko kukaan muu havainnut vastaavaa, autisti tai normaali?
Minusta tämä on niin kiinnostavaa, kun niin monessa kulttuurissa pään peittämisellä on symbolinen tai hengellinen merkitys, ihan sukupuolesta riippumatta.
Kommentit (8)
Mielenkiintoinen kysymys, ap. Voiko olla, että hattu tms. tuo sen verran painoa päähäsi, että rauhoittaa? Eli eräänlainen painopeitto päässä. Sikhien turbaani voisi siis sopia sinulle erinomaisesti.
Tätä voisikin olla hyvä kokeilla autistisilla lapsillakin. Yhden tiedän, joka tarvitsee aina päähänsä pupunkorvat-pannan. En tiedä, onko se hänen onnenkalunsa, voi onko kyse pannan puristuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen kysymys, ap. Voiko olla, että hattu tms. tuo sen verran painoa päähäsi, että rauhoittaa? Eli eräänlainen painopeitto päässä. Sikhien turbaani voisi siis sopia sinulle erinomaisesti.
Tätä voisikin olla hyvä kokeilla autistisilla lapsillakin. Yhden tiedän, joka tarvitsee aina päähänsä pupunkorvat-pannan. En tiedä, onko se hänen onnenkalunsa, voi onko kyse pannan puristuksesta.
Minulle tulee pannasta aina pää kipeäksi, tuli lapsenakin. Pääni on hirveän herkkä, tukan täytyy olla aina samalla tavalla, jos yksikin hius menee väärään suuntaan, siitäkin tulee pää kipeäksi ja päänahkaan tulee ihan kipeä kohta.
Ehkä pääni on tosiaan niin herkkä, että hatun paino jo riittää rauhoittamaan. Olen yrittänyt etsiä mahdollisimman kevyitä päähineitä, mutta ehkä täytyykin ostaa joku iso tukeva huopainen stetson.
ap
Kyse on luultavasti plasebosta, jos jo pinni auttaa.
Tulee olo että on varustautunut, "haarniska" paikallaan suojaamassa?
Päähineet enemmän tai vähemmän piilottavat osan sinusta katseilta. Toisaalta ne saattavat viedä jonkin verran huomiota itseensä, sinuun kohdistetut katseet saattavat kääntyä päähineeseen ja se helpottaa. Ei kai sen tämän mutkikkaampaa tarvitse olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ehdottomasti hattuihminen. Yksi syy on juuri tuo turvallinen olo.
Chakroista ym. humpuukista olen itse päässyt eroon, kun tulin uskoon, mutta tuo, että joku auttaa, kun kääräisee jotain ympärille, juontanee vauvaiän kapalointiin. Se rauhoittaa vauvaa, mutta rauhoittaa se vanhempaakin. Juontanee kohtuaikoihimme. Isommalla ihmisellä se luonee samantyyppisen turvallisuudentunteen, ikään kuin antaa suojan ympärille paremmin.
Uskonnollisella huiveilla yms. taas ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, vaan se on joissakin uskonnoissa säädyllisyyskysymys. Myös ilmastokysymys.
En tiedä, mutta olen umpiateisti ja käsittääkseni neurotypaalinen, ja silti tunnen voimakasta kutsumusta peittää pääni tietyissä tilanteissa. Vaikka minulla on pitkä, paksu, hiostava tukka, joten luulisi sen peittävän ihan tarpeeksi.
Mutta ihan kuin se kevytkin huivi jotenkin suojelisi minua.
Ehkä meillä on niin syvällä alitajunnassa joku kulttuurillinen ohjelmointi, että ne kumpuaa sieltä? Olemmehan me kaikki nähneet niin paljon kuvia huivipäisistä naisista kirkossa, ja itse olen niin vanha, että mummullani oli aina erityinen liina päässä navetassa ja erityinen liina leipomista varten. Ja sitten vielä kolmas ulkotöitä tehdessä.
Puhumattakaan siitä, että ainakin minua miellyttää esteettisesti tosi paljon erilaiset huivit ja hatut. En tajua, miksi niistä on luovuttu, kun turhamaisuus ei selvästi ole kuitenkaan hävinnyt mihinkään. Paras tapa saada 10 vuotta iästään pois on pitää hattua, joka peittää otsan ja varjoaa hiukan silmiä.