Lue keskustelun säännöt.
Kaikesta sitä ihminen pahoittaakin mielensä, siis minä itse
18.12.2023 |
Mutta olen ihminen kuitenkin, en robotti.
Viimeisen viikon ajan olen käynyt muutamassa tapahtumassa (lapsen harrastukseen liittyvää) ja kerran joulutorilla ja tietenkin ruokakaupassa. Kaikissa näissä paikoissa näin muutamankin tutun ihmisen, ja olin tervehtimässä heitä, mutta he kävelivätkin vain kylmästi ohi. Tiedän, että ihmiset on kiireisiä ja osa on ajatuksissaan, mutta silti pieni suru minussa heräsi taas.
Olen kärsinyt tietynlaisesta ulkopuolisuudentunteesta lähes aina, ja joulun alla minulla on tunteet pinnassa. Tiedän, että en ole päällekäyvä hölöttäjä enkä mitenkään omituinen. Normaali, siististi pukeutuva, työssäkäyvä, avioliitossa, äiti. En tiedä nyt miksi tuli niin näkymätön olo.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et osaa lukea ihmisiä.
Ehkä. Mutta onko tavallinen "moi" kun kohdataan jossain ohimennen, katoava juttu? Koska itse pidän sitä peruskohteliaisuutena. Ap
Moikkasitko heitä itse?
1. Eivät huomanneet sinua. Homma ok.
2. Et itsekään tervehtinyt, ehkä eivät nähneet tai tunnistaneet.
3. Tervehdit, eivätkä vastanneet. Deletoi ne ihmiset.
Tunnistan tunteesi, sen ulkopuolisuuden, ja märehtimisen onko minussa jotakin pielessä. Etten saa vastavuoroisuutta hyvän tahdon aikeilleni. Tosin minulla ne usein liittyvät vain omiin tarpeisiini saada juuri sitä vuorovaikutusta kuin että lukisin ihmisiä millaisella tuulella he ovat sillä hetkellä. Joulun aika on aina vähän haastavaa sosiaalisella kanssakäymiselle.
Elämässäni on nyt paljon ajateltavaa ja käsiteltävää, niin en minäkään päästäisi ketään jutustelemaan kanssani. En vaan jaksa ja yhtä lailla jatkan matkaani kiertäen kaukaa hyvää tarkoittavat tervehtimiset. Ei se minulta oikein ole, mutta näin tällä kertaa.
Monille alakulo alkaa syksyisin jo heti pimeiden alettua eli viimeistään lokakuussa, se on sitä kaamosmasennusta tai talvimasennusta tms.
Juuri siksi pitää tehdä "vastaisku" eli sytyttää kotona aina, kun on hämärää, kaikki lamput, välttää liiallisten huonojen uutisten seuraamista ruuduista ja pitää päiväjärjestys mahdollisimman samanlaisena eli aiemmin ylös ja aiemmin nukkumaan eikä missään nimessä saa valvoa öitä eikä syödä sokeroituja tuotteita, jotka vain pahentavat oireita. Nukkua pitää aina riittävästi.
Päivänvaloa pitää tankata ulkona aamupäivisin, jos suinkin mahdollista eli silloin kun sitä on tarjolla ja muutenkin ulkoilla säännöllisesti.
Mollivoittoinen musiikki ja siis myös joululaulut pahentavat oireita eli itkettävät ja saavat apeaksi. Joten joulunakin kannattaa siis suosia enemmän niitä iloisia lastenlauluja.
Kun ikää tulee, syksyisin mielikin herkistyy herkemmin. Hakeudu kesäisten ja iloisten elokuvien pariin, kirjoittele kesämuistoja muistojen kirjaan ja katsele kesävalokuvat jälleen kerran, se on aina hyväksi.
Kun kaikki ovat apealla ja ankealla mielellä, eivät he halua tavata, jutella eivätkä varmaan edes tervehtiä, etteivät joutuisi juttutuokioon kenenkään kanssa ja monilla on surujakin, läheisten kuolema, työpaikan haasteita, perheriitoja ja vaatimuksia täydellisestä joulusta tms.
Ei sillä ole mitään tekemistä sinun kanssasi, jatka edelleen tervehtimistä, ennen pitkää löytyy kyllä joku, jolla tämä ei ole niin stressintäyteistä aikaa.
Pääasia, että sinä itse pidät mielesi virkeänä ja pidät itsestäsi huolta. Lähetä viesti jollekin tosi kivalle tai tosi kivoille tutuille, ja juttele heidän kanssaan, kirjoita, opiskele, lue hauskoja, jopa vaikka vitsikirjoja ja katso komedioita.
Ihan pian alkaa taas aurinko paistaa ja päivät pitenevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olit tervehtimässä, eli et siis kuitenkaan tervehtinyt? Ja nyt loukkaannut kun he eivät tervehtineet? Niin miten sinä itse käyttäydyit heitä paremmin?
Häpeä aktivoitui. Minä en ole mitään.
häpeästä on tosi vaikeaa päästä eroon, mutta suosittelen lukemaan esim kirjan häpeän alkemia.