Tuhlaaminen pakkomielteenä?

En halua palata siihen että pihistellään kaikessa järjettömästi.

Ja kun yritän säästää ostan liian huonoa, ja sen takia ostan sitten heti kohta parempaa, ja sitten kuitenkin kyllästyn liian nopeasti siihen parempaankin ja tarvitsen lisää...enkä osaa olla ilman ostamista..

Ja sitten matkustelu, biletys, jos joskus lähden, niin sitten eletään herroiksi ja rouviksi viimeisen päälle. Saan päänsärkyä jos pitäisi pihistellä matkalla.

Olenko ainut ja millä voisi parantaa, että saisi jotain "jemmaankin"? Eläkepäiviä varten tai paremman asunnon tai sen pahan päivän varalta tai jotain.

toi on nykyään niin yleistä, että kunnilla on varmaan joku palvelumuoto olemassa. Varsinkin kun sulla on motivaatio olemassa elämänmuutokseen, niin varmasti pääset eteenpäin.



Varmaan ihan hyvä lähteä siitä että paljastat itelles karmean totuuden ihan numeroina: eli paljonko on tulot kuukausittain ja sitten kirjaat joka ikisen euron ja sentin joka käsistä lähtee kuukaudessa. Sitten istut alas ja karsit sieltä kaiken mikä ei ole välttämätöntä. Mutta tähän voi tarvita ulkopuolista apua ja jos teillä pariskuntana on ihan samat ongelmat niin molempien puolisoiden pitää sitoutua talousremonttiin ja suostua luopumaan niistäkin asioista, mihin on kiintynyt esim. räneä auto, hulppea kämppä ja kalliit vaatteet, jos tarpeen on.



On kyllä ihan varmaan syynä tuhlaamiseen se että tulet köyhistä tai nuukista oloista. Eli menet nyt ääripäästä toiseen. Niinhän se on monessa muussakin asiassa suhteessa lapsuudenkotiin. Jospa nyt oliskin mahdollista löytää kultainen keskitie, eli elää varojen mukaan ja saada ehkä jotain säästöönkin kunhan olet velat maksanut pois.



Nyt on oikein hyvä hetki tarttua tähän hommaan, et ole varmasti ainoa joka on joutunut vaikeuksiin rahojen kanssa. Siispä vaan apua pyytämään ja järjestämään elämää sen mukaiseksi, kuin tulotkin on. Nykyään mitataan elämän onnistumista herkästi sillä, että miten asut, miten puet lapset, mitä harrastat, millä autolla ajat. Kukaan ei halua olla "tavis" jolla ei ole niin hienoja puitteita tai kamppeita ympärillään. Mutta mielestäni olet hieno, rehellinen ihminen, kun myönnät ongelmasi ja haluat tarttua siihen.

joka periytyy lapsuudenkotisi varattomuudesta.



Yrität ostelulla ja kulutuksella joko rakentaa itsellesi positiivista minäkuvaa - tunnet ehkä helposti olevasti huonompi kuin muut ja siksi tarvitset kaikkea uutta tunteaksesi itsesi arvokkaaksi, olet huolissasi mitä muut sinusta ajattelevat.

Kulutuksella yrität kompensoida jotain perustarvetta, joka ei muuten täyty - esimerkiksi yhteenkuuluvuuden tunnetta, läheisyyden tarvetta tms.



Tai sitten ostaminen on sinulle keino hillitä ahdistusta tai jotain muita hankalia tunteita. Ihan samalla tapaa kuin jotkut ovat tunnesyöjiä - syöminen auttaa tunteiden hallinnassa ja niiden sietämisessä.



Sinuna miettisin, olenko tyytyväinen elämääni ja mitä oikeasti kaipaan, mistä unelmoin. Sitten miettisin, miten voisin oikeasti elää enemmän näiden tavoitteiden mukaisesti. Shoppailu ei taida siinä auttaa, sen avulla voi rakentaa identiteettiään, mutta sen voisi tehdä toisinkin. Mitä esineet sinulle merkitsevät, mitä uskot niiden avulla saavuttavasi?

korkeakorkoiselle tilille, eläkevakuutukseen tai rahastoon ja pidät ne rahat sellaisina että niihin yksinkertaisesti ei kosketa, niitä ei ole olemassa kun käyt Stockalla. Joku semmoinen olis paras mistä ei saa nostettua helposti.



Sitten lasket mitä jää jäljelle per kuu, per viikko ja per päivä ja pidät kirjaa selviätkö sillä. . Rahan meno tuntuu konkreettisemmalta kun omistajaa vaihtaa riihikuiva raha eikä vaan allekirjoitukset, ja muutamat heräteostokset voi jäädä väliin jos täytyisi juosta niitä varten automaatille. Nosta rahaa kerralla vain sen verran kun sallit itsellesi menoja päivää kohti tai vaikka vähemmänkin, vain sen mitä tarvitaan välttämättömiin ruokaostoksiin.



Kaiva esiin muutaman viime kk tiliotteet ja tsekkaa niistä paljonko rahaa tuli ja paljonko meni ja mikä niistä oli turhaa ja mikä tarpeellista. Luovu luottokorteista ja siirry käteisen käyttöön

Olen herännyt todellisuuteen että en osaa yhtään raha-asioita.

Olen tuhlannut 10 vuotta rahaa järjettömät summat ihan vaan tyhmään.

En edes ole matkustellut liiemmin.

Vaatteisiin, elektroniikkaan, lasten vaatteisiin, syömiseen juomiseen, ja ravintolaan, kahvilaan, leluihin ja sisustamiseen (jeah, ei näytä siltä).

Enin osa on mennyt ensin järjettömään vuokraan, ja autoleasingeihin

sitten auton osamaksuihin, ja lainanlyhennyksiin mutta silti yhtä kaikki

talous on ihan kuralla ja monta tonnia rahaa valuu käsistä joka kuukausi.

Kertakäyttötalous, ulkonasyöminen, palvelut maksavat ja harrastamiset, harrastusvälineet, joka vuosi uudet, ja muodikkaat vaatteet. Ja ennenkaikkea se välinpitämätön suhtautuiminen tavaraan, kaikki hajoo heti ja ei jaksa korjata tai pestä, ja ostetaan uusi. Vanhat heitetään pois, annetaan hyvässä lykyssä.

Järjetöntä. Ehkä kotiolot selittää kun ei ollut rahaa lapsena hyvä jos yhdet kivat merkkifarkut sai ja sit jos ne likaantui kesken viikkoa niin niitä piti silittää märkänä että kerkesivät kuivaa aamuksi.. ja samaa takin hirvitystä piti käyttää niin kauan kuin mahtui tai oli ehjä.. hirveät traumat murkkuiästä.. ja autokin oli niin kamala, että piti pyytää että vanhemmat jättäisi kulman taakse eikä koskaan perille asti esim. koululle.

.. syyllistäminen tässä tapauksessa. Tajuaahan tuon nyt ap itsekin.



Tässä tarvitaan konkreettisia neuvoja. Minä suosittelisin Martta-liiton sivuja.



http://www.martat.fi/neuvonta/kodin_talous/

millaisen perusluottamuksen ja perusturvallisuuden tunne ihmiselle kehittyy - se syntyy suhteessa vanhempiin ensimmäisten elinvuosien aikana ja harvoin enää muuttuu myöhemmin, ainakaan parempaan suuntaan. VAikka mahdollista se toki on.



Jotkut tarvitsevat tavaraa ylenmäärin kompensoimaan turvattomuuden tunnettaan, toiset tarvitsevat niitä muiden tunteidensa hallintaan.



Vaikka lapsuus olisi ollut mikä tahansa, niin omaa toimintaansa voi muuttaa eikä menneisyyden vangiksi tule jäädä. Ihminen pystyy kehittymään, mutta se vaatii, että tunnistaa, mikä menneisyydessä aiheuttaa tietynlaista toimintaa.

Kannattaa kuitenkin keskittyä pääasiassa siihen, miten voisi nyt ja tulevaisuudessa hallitta impulsejaan - mitä konkreettista täytyy tehdä/jättää tekemättä - jotta omat ostotottumukset normalisoituvat. Edellisissä kirjoituksissa siihen tulikin hyviä vinkkejä.



Mutta ilman omien tunteidensa tunnistamista ja niiden käsittelyä uudella tavalla (ei vain ostamalla koko ajan kaikkea) ei muutoksesta tule pitkäaikaista.

Muuten ihmisestä tulee jojo-kuluttaja (vähän niinkuin jojo-laihduttaja...)