Suomessa pahiten yksinäisiä ovat ne, jotka elävät naapuriensa kautta. Kirjoitellaan tänne nettiin naapureiden asioita.

En ole nykyisten naapureitteni kanssa tekemisissä muuten kuin ohimennen sanon joillekin hei ja tiedän, että joku tupakoi ja jollain on koira.

Vanhassa paikassa naapureitten kanssa tuli tuon tuostakin juteltua. Itse en kyllä heidän asioihinsa puuttunut, vaikka minä itse olin joidenkin juorukohde.

Oletkohan ainoa joka on huomannut tuollaisen seikan ?

Olen kyllä erakompi, kun melko harvoin näen naapureita tai tiedän heidän asioitaan. Silloin kun en ollut näin paljon omissa oloissani, tiesin naapurien elämästä enemmän. En halua olla täällä ihmisten kanssa tekemisissä. Haluan muuttaa pois. En tykkää paikallisista ihmisistä ja välttelen heitä niin paljon kuin mahdollista.

Se on psykologiaa. Ihmiset ovat kiinnostavia.

Juorukeilla ne bsygologiset tulkinnat tuppaa vaan menemään kaukaa ohi maalista. Puhuvat ehkäpä peilin kautta itsestään ja omaisistaan.

Joku naapuri ei ymmärrä sitä, että riittää kun pitää huolen omasta asumisestaan, omista asioistaan ja tekemisistään eikä järjestä mitään kohtauksia tai ui liiveihin henkilökohtaisuuksissa. Osalla tuntuu olevan tarve perustaa jonkinlainen kolhoosi, jossa kaikille kuuluu kaikkien asiat kalsareitten väristä suvun kolmanteen polveen asti. Onko sitten katsottu liikaa Salkkareita vai mitä, mutta tällaiset Taalasmaan Ullat ja Laitelan Ismot on todella turn-off horror naapureita.

Minua kiinnostaa esim. naapurikyylien ja roskiskyttääjien mielenmaisema. Että miten he voivat olla sellaisia ja mihin kaikkeen he pystyvätkään. Siksi olen kysellyt heistä tällä palstallakin.

Maalaiset taas vauhdissa.

No tiedän naapureista jotain kun heidän kanssa jutellaan, tiedän myös kuka on tämän talon lappuliisa eli jättää heippalappuja yhtenään ja täysin turhasta. Kyllä saat mennä ja tulla ihan mihin aikaan haluat, ei auta lappuja jättää, kyllä saat puhua käytävällä vaikka klo 2 yöllä jne.