Optimistin ja pessimistin parisuhde?
Voiko super optimistisen ja super pessimistisen henkilön parisuhde toimia? Jos toiselle maailma on täynnä upeita mahdollisuuksia, toiselle pelkkiä pettymyksiä. Jos toinen uskoo (ehkä sinisilmäisestikin) aina hyvää toisista, toinen uskoo, että kaikki haluavat hänelle pahaa.
Onko kokemuksia tällaisesta? Mietin, että jaksanko tällaista loppuelämäni?
T. Optimisti
Kommentit (14)
Alussa vastakohdat voivat kiehtoa toisiaan, mutta jossain vaiheessa toisen jatkuva pessimismi alkaa syödä super-optimistinkin mielialaa.
Jos jo nyt mietit jaksatko tätä loppuelämäsi, et todennäköisesti jaksa.
Jep kuulostaa mun 10v suhteelta, enpä optimistina lopulta enää jaksanu ku kaikki oli toisesta kokoajan pielessä ja tuntu et koko koti oli täys negatiivista energiaa
Meillä on sellainen suhde, jo yli 20 vuotta. Pitkissä liitoissa parit alkavat kuulemma muistuttaa toisiaan, ehkäpä näin on; ajatuksemme ovat lähentyneet ja nyt olemme kumpikin realisteja.
En optimistina jaksanut pessimistin jatkuvaa valittamista ja tuomion pasuunoihin puhaltelua. Vieläpä samoista asioista moneen kertaan monelle ihmiselle.
Itse en ole super optimistinen, eikä mieheni super pessimistinen, mutta olen kuitenkin meistä se optimisti. Välillä miehen pessimismi syö omankin positiivisen mielialan. Joten tämän pohjalta arvelisin, että vaikeaa tulee ääripäillä olemaan. Ellette sitten jotenkin maagisesti täydennä toisianne ja saavuta balanssia tässä...
Juuri näin. Pessimisti on kuin kivi, joka haittaa ja vetää alas.Optimisti väsyy ja hänen täytyy pelastaa itsensä. Jätä pessimisti tuhoamaan oma elämänsä.
Voi toimia jos olet niin optimisti että balanssi tekee hyvää.
Itse olen enemmän optimistinen realisti ja erosin pessimististä joka veti minutkin mukaan synkistelyynsä. Nyt olen taas iloisempi.
Siinä Vielä virtaa-brittikomediassa yhden päähenkilön kuvaus oli "pessimisti". Siinä yhteydessä se oli hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Alussa vastakohdat voivat kiehtoa toisiaan, mutta jossain vaiheessa toisen jatkuva pessimismi alkaa syödä super-optimistinkin mielialaa.
Jos jo nyt mietit jaksatko tätä loppuelämäsi, et todennäköisesti jaksa.
Pitäisikö tästä siis päätellä että pimeys, paha ja ankeus voittaa aina valon ja hyvyyden ja ei voisi käydä koskaan toisin päin että pessimisti imeytyykin optimistin imuun.
Meillä on optimisti ja pessimisti taivaltanut yhdessä 21 vuotta. Päivänsäde ja menninkäinen, kuten mies sanoo. Hän hoidatti masennuksensa ja sen jälkeen ei enää ollut tunnetta siitä, että vajoaa johonkin synkkyyden pohjattomaan kuiluun. Me ollaan otettu toisiltamme murusia, minä ehkä vähän kohtuullistanut optimismiani ja mies löytää nykyään pilvistä kultareunoja, ihan luonnostaan.
Onneksi sitä ei jatkunut yhtään enempää.Toki tilannetta synkisti enempi sairaus kuin pessimismi, vaikkakin häilyvä se raja.Ja niitä molempia ruokittiin vielä alkoholilla.
Se on muisto vain.
Mä nautin positiivisten ihmisten seurasta. Negatiiviset ovat raskaita ja pilaavat omankin fiiliksen.