Lue keskustelun säännöt.
Sanokaapa pitkässä (yli 15 v) parisuhteessa olevat keski-ikäiset: voiko kumppanista erota, vaikka rakastaa häntä ?
29.11.2023 |
Olen 48-vuotias nainen ja harkitsen vakavasti avioeroa. Mitään dramaattisia ongelmia suhteessamme ei ole, mutta monessa asiassa olemme klassisesti "kasvaneet erilleen". Aika paljon on nykyisin erilaisia kiinnostuksenkohteita, monet kompromissit, joita aiemmin teki mielellään on alkaneet tuntumaan isoilta uhrauksilta, suhteen dynamiikka esim. vastuunjakautumisen suhteen (minä esim. teen 100% kaikesta metatyöstä. Jos en tee, mitään ei tapahdu koskaan) on alkanut vituttaa. Arvot sinänsä ovat meillä hyvin samanlaiset ja monesti kyllä viihdymme toistemme kanssa.
Ja sitten siis kysymys teille viisaille: onko mielestänne mielipuolista erota, jos kuitenkin pohjimmiltaan rakastaa toista? Minä nimittäin kyllä rakastan, mutta toisaalta taas en voi sietää.
Kiitos asiallisista vastauksista!
Kommentit (12)
Monesti olen eroa miettiessä kysynyt itseltäni: rakastanko kuitenkin miestäni? Ja olen päättänyt, että niin kauan kuin vastaus on kyllä, en eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettisin vielä. Onko yksin parempi, teet silloinkin yksin kaiken? Jos tuntuu että yksin olis parempi, kokeilisin yksinoloa. Etukäteen toisen kanssa sopien.
No, ehkä teidän pitäisi vaan muuttaa erilleen, ja jatkaa rakkaussuhdetta. Kumpikin saisi tehdä omat metatyönsä tai olla tekemättä. Mikään pakkohan rakkaansa kanssa ei ole asua samassa taloudessa.
Anteeksi vaan, mutta vähän lapsellinen aloitus. Eihän nyt rakkaus sinänsä riitä vielä mihinkään, jos käytännössä on jatkuvaa vääntämistä asioista.
Kai sitä voi mistä tahansa syystä erota. Sinulla on se ongelma ettet voi sietää kumppaniasi mutta silti väität rakastavasi, en oikein ymmärrä tilannettasi mutta itse sun on päätöksesi tehtävä, ei täällä kukaan voi sitä tehdä puolestasi.
Minä taas rakastan ja välitän kumppanistani niin paljon etten voisi kuvitellakaan eroa mutta aika pahalta tuntuisi jos ei kumppani sietäisi minua, silloin kyllä eroaisin ennemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa ihmeessä. Sitten hurvittelet pari vuotta ja sen jälkeen v*tuttaa oikein huolella miksi tein näin. Ja sillävälin eksäsi on jo saanut uuden ihanan parisuhteen.
Kannattaa kokeilla :)
Pitkässä parisuhteessa toisesta tulee perheenjäsen, jolloin se rakkauskin voi olla enemmän välittämistä ja vähemmän romanttista rakkautta.
Jos tunnet katkeruutta puolisoa kohtaan hänen tekemisistään ja tekemättä jättämisistään, tai siitä mitä itse olet jättänyt parisuhteen takia tekemättä niin silloin voi olla parempi erota kuin jäädä suhteeseen jossa toisen läsnäolo aiheuttaa itselle jatkuvaa pahaa oloa/stressiä.
Ihmisellä on vain yksi elämä, eikä ole olemassa mitään pakkoa että se pitää viettää kenenkään muun kanssa kuin itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroa ihmeessä. Sitten hurvittelet pari vuotta ja sen jälkeen v*tuttaa oikein huolella miksi tein näin. Ja sillävälin eksäsi on jo saanut uuden ihanan parisuhteen.
Kannattaa kokeilla :)
Niin, tai sitten ap:n elämä muuttuu sellaiseksi mitä hän siltä on halunnutkin, mutta ei syytä tai toisesta nykyisen kumppanin kanssa pysty unelmaelämäänsä toteuttamaan.
Sanon kuten lapsilleni: voihan sitä vaikka syödä keltaista lunta, mutta toinen juttu on että kannattaako.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikä työ? Metatyö? Onko sulla koneistuspaja ja siellä teet ylimääräistä tuloa kotiin? Tuohan on oikein hyvä! Luulisi, että mies innostuisi myös sellaisesta näpräämisestä ja asennuksista. :)
muuten kyllä en ymmärrä edes ajstusta erosta. Miksi erota jos rakastaa ja arvot samanlaiset? Kai sitä nyt hyvänen aika saa molemmilla olla oma elämä?
Jos eron ainoa syy on tuo niin sanottu metatyö ja sen jakautuminen, keskeinen kysymys on että auttaako ero pääsemään eroon metatyöstä.
Jos teillä on pieniä lapsia, joiden asioista metatyö koostuu, mitkä olisivat tulevaisuuden asumis- ja hoitojärjestelyt? Ja jos teillä ei ole lapsia, olisiko mahdollista heittää koko metatyö huis helkkariin?
Tottakai voi. Veikkaan, että valtaosa eronneista pariskunnista kyllä vielä jollakin tapaa rakastaa toisiaan. Esim. itse erosin alkoholistimiehestä hänen alkoholisminsa aiheuttaman kärsimyksen vuoksi, vaikka muuten häntä kyllä rakastin paljonkin.