Työkaverini eli keski-ikäiset naiset ovat ihan pystyyn kuolleita, en kestä!

Se on se elämänvaihe, kun ei oikein ehdi ja jaksa muuta. Kenellä missäkin iässä. Menee ohi. 

N44, lapsi maailmalla

Tiedätkö niillä, joilla lapset asuvat kotona, on toinen työpäivä kotona edessään. On jarrastuksiin vientiä ja hakemista, ruuanlaittoa, kouluasioista ja muusta huolehtimista. Ei ole aikaa muuhun. Tilanne on ihan toinen, kun lapset lentävät pesästään.

Onko muita ongelmia?

Aika moni muuttuu ikääntyessään entistä mukavuudenhaluisemmaksi. Eivät kaikki jaksa pyörittää elämäänsä joidenkin typerien sovellusten ympärillä, vaan viihtyvät esimerkiksi illalla takkatulen ääressä, huovan alla, kirjaa lukien.

Tunnustan, taivastelen nykytekniikkaa ja alati vaihtuvia ja päivittyviä käyttöjärjestelmiä, uusia laitteita yms.

Ei todellakaan jaksa kiinnostaa käyttää tehokasta työaikaa siihen, että opettelee käyttämään laitteita, jotka yleensä sitten eivät edes toimi. Juuri tuli taas uusi päivityskin erääseen ohjelmaan, ja jouduin sitten käyttämään puoli päivää, kun ilmoitin bugista it-tukeen ja sitä selvittelivät. Eikä asia vieläkään tullut selväksi. Argh. Ja näistä pitäisi sitten olla innoissaan? 

Tunnustan myös että ei kiinnosta tiktokit yhtään. 

Eli vaikutan varmaan tältä osin pystyynkuolleelta, muuten elän hyvää elämää, reissaan, käyn keikoilla, teatterissa, elokuvissa, olen kiinnostunut mitä maailmalla tapahtuu. 

Jotkut ihmiset ovat tuollaisia, että aloittavat vanhuuden ja jotenkin putoavat kärryiltä jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Sitten on toisaalta kasikymppisiä, jotka ovat vilpittömän innostuneita instasta ja tiktokista, käyvät paikoissa, ja seuraavat tarkasti maailman menoa ja suhtautuvat uteliaasti kaikkeen uuteen. Eipä sille oikein mitään mahda, ihmisen omia valintoja, varmaan persoonastakin kyse. Itse tiedän, millaisen loppuelämän haluan itse viettää.

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö niillä, joilla lapset asuvat kotona, on toinen työpäivä kotona edessään. On jarrastuksiin vientiä ja hakemista, ruuanlaittoa, kouluasioista ja muusta huolehtimista. Ei ole aikaa muuhun. Tilanne on ihan toinen, kun lapset lentävät pesästään.

Mun tuntema tämmöinen valittaja on kyllä lapseton. On sillä kyllä elämässä aika paljon kaikkea muuta, ihan itse järjestettyä puuhaa, jonkun verran ärsyttää kuunnella sen huokailuita kiireestä ja väsymyksestä. Ja mulla itsellä on ne lapset vielä kotona, enkä silti valita.

Mulla on kaksi kouluikäistä lasta, joilla molemmilla lievät oppimisvaikeudet. Eli tarvitsevat päivittäin tukea koulujuttujen kanssa. Siihen päälle terapiat, harrastuskuskaukset jne.

Itse sairastuin kroonisesti sairauteen, joka ei näy työssä, eivätkä työkaverit tiedä, mutta se rajoittaa ja rasittaa, sekä vaatii selvittelyä ja työtä, jotta saa hoitoa.

Lisäksi vanhat vanhemmat, joita tarvitsee välillä auttaa. Useampi lähisukulainen kuollut viime vuosina. Omakin perhe vähän väliä jossain tartuntataudissa. Turvaverkot nolla, me ollaan muiden turvaverkko.

Töissä olen kyllä kiinnostunut uusista teknologioista ja olen usein se, joka tukee näissä nuorempia, enkä voivottele, mutta aikaa ja jaksamista ei todellakaan riitä keikoille, ravintoloihin ja elokuviin. Päivät on usein ohjelmoituja aamusta iltaan pakollisia ja sairaus vaatii lepoa sen vähän mitä aikaa jää. Teatterissa tosin olen käynyt kahdesti tänä vuonna, joista toinen lastenteatteri.

Sori jos en jaksa kaiken päälle harrastaa sinusta kiinnostavia asioita.

Ei kaikkien tarvitse tykätä digitalisaatiosta. 

Harva jaksaa teini-ikä jälkeen opetella ulkoa sen kuukauden julkkikset, tai monesko fast and furious elokuva se tällä viikolla nyt tulikaan. Näillä asioilla kun ei ole mitään merkitystä sen jälkeen kun pääsi yli lapsuuden fanikulttuurista. Se, että sinä että näe maailmassa olevan muitakin mielenkiinnon kohteita kuin viihdemarkkinoiden syöttämät tuotteet, on ihan sun omaa kypsymättömyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö niillä, joilla lapset asuvat kotona, on toinen työpäivä kotona edessään. On jarrastuksiin vientiä ja hakemista, ruuanlaittoa, kouluasioista ja muusta huolehtimista. Ei ole aikaa muuhun. Tilanne on ihan toinen, kun lapset lentävät pesästään.

Mun tuntema tämmöinen valittaja on kyllä lapseton. On sillä kyllä elämässä aika paljon kaikkea muuta, ihan itse järjestettyä puuhaa, jonkun verran ärsyttää kuunnella sen huokailuita kiireestä ja väsymyksestä. Ja mulla itsellä on ne lapset vielä kotona, enkä silti valita.

Valitit kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset ovat tuollaisia, että aloittavat vanhuuden ja jotenkin putoavat kärryiltä jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Sitten on toisaalta kasikymppisiä, jotka ovat vilpittömän innostuneita instasta ja tiktokista, käyvät paikoissa, ja seuraavat tarkasti maailman menoa ja suhtautuvat uteliaasti kaikkeen uuteen. Eipä sille oikein mitään mahda, ihmisen omia valintoja, varmaan persoonastakin kyse. Itse tiedän, millaisen loppuelämän haluan itse viettää.

No se on just niin. Olin asiakaspalvelutöissä kun tuli tietty sähköinen järjestelmä käyttöön. Sain kyllä kuulla kaikki valitukset miten on niin hankalaa, vaikeaa ja kamalaa kun joutuu asioita hoitamaan netissä, ja ei näin vanha (50-60v) tämmöisiä jaksa alkaa opetella ja voivoivoi. Ja sitten niitä 80v-mummeleita ja pappojakin, jotka iloisesti kertoi että on se intternetti niin älyttömän kätevä homma ja tälleen kävin netissä hoitamassa nämä ja olipa näppärää. 

Tietenkin ymmärrän ja tiedän että toisilla alkaa oppimiskyky heiketä aiemmin kuin toisilla eikä yksinkertaisesti opi enää käyttämään jotain uusia järjestelmiä, ja joillain voi alkaa muistisairauskin jo alle kuusikymppisenä, mutta kyllä monilla kyse on vain ja ainoastaan asenteesta. 

Kiitos tiedosta,nuorten asenteesta!Täysi ikä syrjintä,jopa tällä palstalla.Ei kannata hakea sitten edes töitä.Vaan sairaslomaa koko aika.Terveisin nainen 58 vuotias.