Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua,ongelmia 3-vuotiaan asioissa ka masentaa.. OV
02.01.2007 |
On järkyttävän paha mieli ja ajattelin tänne tilittää jos vaikka joku voisi piristää,kommentoida,auttaa,jotain!
Meillä siis yksi lapsi,3-vuotias poika. Lapsi on ihana ja rakastettu ja minua vaan masentaa kaikki,mutta tässä siis näitä tämän hetken ongelmia:
-Nukkumaanmeno. Olemme nukkuneet aina perhepedissä,ja se toimii ihan hyvin koska mies yötyössä joten tulee kotiin vasta kun me jo heräilemme. Poika on hoidossa päiväkodissa,ja sielä menee hyvin mutta itse kertoo miten päikkäreille mennessä itkee äitiä,ja se on toki syytäni koska liian lepsuna olen nukuttanut aina viereen ja varmasti outoa nukahtaa vain unilelun kanssa. Niinpä aloitin viime viikolla opettamaan itsekseen nukahtamista,meidän sänkyyn kyllä vielä toistaiseksi mutta niin että minä en joudu makaamaan tuntia pimeässä huoneessa.
Se on sujunut melko hyvin,kun oli pitkä loma,mutta tänään poika itki ja valitteli siellä vartin yli 21 asti,ja minä hermostuin ja huusin hänelle pää punaisena sekä turhan kovakouraisesti tönäisin takaisin sänkyyn. Pyysin anteeksi ja halasin,suostuin sitten menemään lukemaan kirjaa eteiseen niin että poika näkee minut makkarista ja nukahtikin,mutta arvatkaa mikä tajuton paha mieli ja morkkis minulla on tuosta nukuttamisesta!!!! Omaa syytäni kun en ole aikaisemmin opettanut ja olen vain niin surkea äiti :((( josta päästään seuraavaan surkuuni
LAPSI HOIDOSSA MORKKIS..
Vien pojan aamulla päiväkotiin jo 6.15,ja siitä koen jotenkin jatkuvasti huonoa omaatuntoa,kun joudun herättelemään niin kovin aikaisin.. ja tämä on se ongelma: jos nukutan pojan viereen,se onnistuu vartissa ja poika on aamulla suht virkeä,mutta kun opetan tuota itsekseen nukahtamista,niin se varmasti vielä viikonkin venyy yhdeksään ja vihaan niitä aamuja kun joudun ihan unenpöpperöisen pojan herättelemään hoitoon. Itselläni ei ole mitään väliä,mutta sydän särkyy kun poika jää hoitoon selvästi väsyneenä. Ja tämä on yksi hemmetin kierre-rohkaiskaa siihen että teen oikein tässä nukahtamisopettelussa,en voi koko ikää nukuttaa häntä viereeni ja luulen että se auttaa päiväunissa päiväkodissa kun pojan ei tarvisisi itkeä nukutusikävää,kai? vai onko siinä ongelmia jos jatkan viereen nukuttamista,missä iässä siitä on syytä päästä mahdollisesti eroon?
Niin ja paha mieli myös siitä kun poika on ainoa lapsi ja joka puolelta toitotetaan että sisaruksia pitää olla.. meillä ei siis ole mitään estettä sinällään ja nuoria ollaan,ei vain olla jotenkaan innostuttu toisen tekemisestä ja nyt painin joka päivä ajatusten kanssa että olenko huono äiti jos lapseni kasvaa ainoana?
Miksi tämä äitiys on välillä vain pahaa mieltä,kauhuskenaarioita ja sairasta epävarmuutta,miksen voi olla parempi tässä hommassa??
Poika on ainoa lapsi
Kommentit (9)
...siis huonoa omaatuntoa ja ikuista omantunnontuskaa. Oikeasti, ei siinä kukaan sen parempi ole. Kukaan ei voi tehdä muuta kuin parhaansa, enempää ei voi kukaan tehdä eikä kukaan toinen vaatia - ei edes oma lapsesi. Usko pois, olet ihan hyvä äiti, ja vaikka just nuo päivähoito/nukkumisjutut ovat monelta kantilta ajatellen rasittavia ja kyllästyttäviä, puhumattakaan juuri sitä huonoa omaatuntoa herättäviä, niin eipä niiltä juuri kukaan säästy. Elämä nyt vain ei ole mukavaa ja lomaa koko ajan, ei aikuiselle kuin lapsellekaan, ja teet aivan varmasti parhaasi.
t. toinen kolmevuotiaan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta siis lyhyesti mitä sanoin: Perhepetiä en sinänsä näe ongelmana, kyllä lapsi varmaan jossain vaiheessa itse hakee yksityisyyttä ja haluaa omaan huoneeseen. Mutta itsekseen nukahtamista kannatan, se on hyvä taito hallita. Vaikka sitten jatkaisittekin niin että nukutte perhepedissä vielä jonkin aikaa.
Asteittain kannattaa harjoitella. Joko niin kuin olitkin kokeillut eli istut eri huoneessa niin että lapsi näkee sinut. Tai sitten niin että istut hetken vieressä ja lähdet sitten käymään " vessassa" tai jossain ja sanot palaavasi kohta. Jos lapsi itkee niin palaat mutta et liiemmin sano mitään muuta kuin että " nyt nukutaan " jne. Lähdet uudestaan käväisemään jne. Eli totutat asteittain olemaan yksin.
Mielestäni hyvä että pyrit johdonmukaisuuteen päiväkodin kanssa, eli totutat nukahtamaan yksin kun päiväkodissakin sitä harjoitetaan.
Tuo hermostuminen ja " tönäisy" . Älä sitä murehdi, kaikilla meillä palaa pinna joskus. Tärkeää on se miten hoidat jälkityön ja tietysti se että koet huonoa omatuntoa. Huono omatunto on lapsen suojaksi. Enemmän huolissani olen vanhemmista jotka vähättelevät virheitään.
Aikaisin herääminen ei ole mielestäni ongelma, jos rytmi muuten on selkeä. Eli että viet sitten joka aamu samaan aikaan, eikä toisinaan myöhemmin ja toisinaan aiemmin. Ja jos hän nukahtaa kello 9 niin uni varmaankin riittää, päiväunilla voi korvata sen aikaa että saatte nukahtamisen illalla sujumaan. Uskon että itsekseen nukahtaminen alkaa nopeasti sujua.
Päiväkodissa lapsi saa seuraa, sisaruksia ei välttämättä tarvita, toki he ovat rikkaus. Mutta toista lasta ei mielestäni ole syytä tehdä vain siksi, että saataisiin esikoiselle leikkikaveri. Jos olette nuoria, niin onhan teillä aikaa, ei se pieni ikäero ole välttämättömyys sille että sisaruksista tulee läheisiä.
Kaikkea hyvää teille jatkossa!
Nukutaan myös perhepedissä, mutta päivähoitoon vienti ei ole ajankohtaista, kun toinen lapsista on vielä vauva. Olen välillä vienyt kolmevuotiaani yksin sänkyyn nukkumaan jos hän on ollut pokkeuksellisen väsynyt. Olen kehottanut häntä nukkumaan itsekseen unilelu kainalossa. Joitakin kertoja hän onkin nukahtanut ihan yksin.
sitä saa mitä tilaa.. =/
Sinulla on ollut ihana ajatus nukuttaa lasta noinkin pitkään vierelläsi, mutta nyt joudut kohtaamaan seuraukset. Voimia vaan! Ole sinnikäs. Muista että sinä olet vanhempi, sinä määräät.
Toisaalta voithan edelleenkin nukkua lapsesi kanssa, vaikka hamaan tulevaisuuteen.. itse en sitä kuitenkaan tekisi.
Lempeä unikoulu alkaa tuottaa satoa,ja tänään meni tosi hienosti! poika nukahti tyytyväisenä yksin sänkyyn satujen ja halien jälkeen :))
Ja tämä nukahtamiseen menevä aika on pienentynyt joka päivä,tänään riitti " vain" 45 min,mutta pysyi hienosti sängyssä eikä itkenyt tms.
Meidän sängyssä poika saa nukkua vielä hetken,kun tätä taitoa opetellaan,oma sänky on jo ostettu ja parin kuukauden päästä totutellaan sitten siihen. Eli tsemppiä vain kaikille saman ongelman kanssa painiskeleville
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen varsin tuittupäinen luonne itse, ja suutun esikoiselle harva se päivä. Oikeasti joudun välillä vaihtamaan huonetta, etten sanoisi mitään ikävää. Mullekin tulee maailman huonoin omatunto. Aina puhutaan lapsen kanssa asioista, halitaan paljon jne... silti. Tämä on ollut sellainen päivä, että eipä paljon naurattanut, kun lapset sain nukkumaan.
Olen työskennellyt päiväkodissa lastenhoitajana. Samaisessa päiväkodissa lapsia nukutetaan silittelemällä ja laulamalla. Niin luultavasti muuallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ihan liity aiheeseen mutta jos jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi ja pimeä alkaa pelottamaan niin pistorasiaan laitettava " univalo" on meillä auttanut. Tarhassa lapset kun puhuvat möröistä, kummituksista ja peikoista niin meidän tyttö alkoi pelkäämään pimeää.
Alue: Aihe vapaa
Et saa varmaan vastauksia kun nuo ongelmasi eivät tunnu kovin isoilta :)
Kolmevuotias on jo iso, kyllä se pian hoksaa tuon nukkumisasian. Mutta on ne oveliakin, periksi ei kannata antaa ja aina kannattaa tehdä samalla tavalla riippumatta siitä mikä huuto makkarista kuuluu. Lapsi testaa sinua, 3v tajuaa kyllä että olet siinä ovan takana.
Sinnikkäästi vain eteenpäin!