Lapsettomuudesta aiheutuvaa surua ei taaskaan osata käsitellä

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010004127.html

"KAHVIPÖYDÄSSÄ muut perheelliset puhuvat lapsistaan samalla, kun itse nielen kyyneliä. Työpaikallani järjestetään Tuo lapsi töihin -päivä, ja etäpalavereissa taaperoita esitellään innoissaan muille tiimiläisille. Lapsia ei tarvitse piilottaa työelämässä, mutta lapsettomuuden tuskan täytyy. Neuvolakäynneistä ja lapsista johtuvat poissaolot ymmärretään, lapsettomuushoidoista johtuvia poissaoloja taas ei.

Tahattomasti lapseton on näkymätön niin kauan, kunnes lapsen saaminen onnistuu. Yhteiskunnassa on helpompi puhua onnistumisista kuin epäonnistumisista. Suurin osa niistä, joille olen kertonut lapsettomuushoidoistani, ei osaa reagoida asiaan muuten kuin hiljentymällä ja ohittamalla lapsettoman tunteet. Toisen surua ei osata kohdata."

Ei kukaan yhtään keskustelupalstoilla viihtynyt uskalla sanoa lapsettomalle yhtään mitään.

Nytkin itketään sitä, kun ihmiset elää normaalia elämäänsä. Ja halutaan lapset piiloon ja vanhemmiksi tulleet puhumaan mistä tahansa muusta, kuin lapsistaan. Tätähän toivoo myös vapaaehtoisesti lapsettomat, ja siitä pidetään kovaa ääntä. Lapset ei oikeasti saa näkyä eikä kuulua missään, ja tänne halutaan lapsivapaita kauppoja, ostoskeskuksia ja ravintoloita, laivoja, hotelleja ja lentoja. Eikö tämä lapseton voisi vaan ottaa silmän käteen ja katsoa. 

Ja sitä paitsi, ei niitä neuvolakäyntejä, omia sairaspoissaoloja yms. kukaan katso hyvällä. Kaikki tuntee niistä enemmän tai vähemmän huonoa omaatuntoa ja paineita, että säilyykö työpaikka jos lapsi kolmannen kerran tänä syksynä imuroi jonkin taudin itselleen.