##LOKAMAATUSKAT##VK 1
Pääsinpä taas pitkästä aikaa alottamaan pinon,aika hiljasta tuntuu olevan=)
Ite ei ole päässy koneelle ku jouluaika ja vuoden vaihde on menny aika pipariksi..nikolla oli korvatulehus viikkoa ennen joulua,sai 3pv lääkekuurin,minkä jälkeen nous yli 40asteen kuume.kuumetta oli 3pv (valvottiin joka yö) ja jouluaatto-iltana sitte jouduttiin sairaalaan ku alko poju menemään ihan veteläksi..2yötä oltiin sitte lasten osastolla jossa seurattiin veriarvoja,kuume onneksi laski ja tulehus arvot oli normaalit. Päästiin kotia ja oltiin 2yötä kotona,kunnes lääkäri soitti että verikokeissa oli ilmenny ettei nikolla ole tarpeeksi valkosoluja eli ei ole minkäänlaista vastustuskykyä..noh,eiku taks sairaalaan tarkkailuun ja varomaan ettei mikään bakteeri pääse hyökkämään.Oltiin siellä sitte 1 yö ja 30.12 päästiin kotia ku niko oli jo sen verran pirteä.Nyt ollaan sitte vain ooteltu miten arvot alkaa kohentua tai kohentuuko ne ollenkaan,tänään käytiin taas kokeissa..jos ei ole arvot noussu,sitte ottavat yhteyttä ouluun ja päättävät pitääkö lähtiä otattamaan luuydin näyte..tänään tai huomenna saahaan tietää.Kauppoihin tai kylästelemään ei voi pojan kans lähtiä ettei vaan mikään pöpö iske... kyllä tässä on jo pelätty leukemiaa ym ku ei lääkärikään osaa oikeen mitään sanoa!!! Piti äiti soittaa mulle kaveriksi ku alko jo niin stressaamaan ja väsyttämään ja pelottamaan..
johanna ja niko
Kommentit (9)
ja toivottelen Jopotitille tsemppiä ja jaksamista! Tulehan kertomaan pikku-ukon voinnista kun jossain vaiheessa ehdit.
Nasulle työn iloa! Taisi muutama muukin alottaa vuoden alusta duunit, joten tästä nää rivit harvenee.. Mä oon ollut myös tekemässä muutaman ylimääräsen työvuoron, mutta nyt sit vissiin jatkan vaan paria iltaa tän kevään. Paitsi että heti kun soitetaan ja kysytään töihin, niin oon valmis menemään, jos saan typyn hoitoon.. :)
Kummasti piristää kun pääsee vähän aikuisten ilmoille välillä.
No mut nyt tästä ei tuu mitään kun toi tyttö sotkee joka paikan. Vaipat on pitkin lattiaa, mullat on kaivettu ruukusta ja kirjat kaadettu hyllystä..grrr! On mentävä antamaan tapakasvatusta.
Mooi!
Pähkis :)
Ihan alkuun...
Jopotitille paljon jaksamisia! On aina kurjaa, kun lapsi sairastaa ja teillä vielä noin rajun pöpön iskenyt! Toivottavasti toipilas pian taas kunnossa!!!
Täällä sitä kasvatellaan mahaa ja on jo välillä kärsitty mahapoltoistakin (mm. viime yönä) viikkoja kasassa nyt 31 ja risat ja alkaa tää oleminen olla varsin kömpelöä. Lapset vaan ihmettelee, miksi äiti ei kaikkea aina jaksa tai kykene tekemään...
Viime yö meni valvoessa myös tuon meidän poitsun kanssa, joka tekee nyt sitten varmaan puolenvuoden tauon jälkeen lisää hampaita. Niitä nyt sitten tuntuukin tulevan kuin sieniä sateella! Tähän saakka ollut 3 ala ja 4 ylähammasta ja nyt sitten tekasi ylös molemminpuolin poskihampaat... ihan tuonne taakse ja huomasin tänään, että sekä se 4 alahammas tuloillaan ja siihen viereen alas vielä kulmahammasta taitaa pukata. Räkäinenkin edelleen ollut... oli korvatulehduksessa jouluna ja eipä nuha tunnu lähtevän :(
Muuten on kyllä hyvinkin vilkas ja eloisa kaveri... vähän liiankin kanssa välillä! Kiipeilyä ja juoksemista kokoajan... mitään kieltoja ei uskota, vaikka ymmärtää kyllä tosi paljon puhetta!!! Sanaakaan ei puhuta vielä. Äitiä ihan kuin huutelisi suuttuessaan, mutta tiedä sitten tarkoittaako sitä ;)
Joulukuusi sai tänään lähteä, hermot siinä meni vaan meiltä miehen kanssa molemmilta kun kokoajan sai olla komentamassa ja pois ottamassa kuusen kimpusta. Lelut meillä siirtyneet kaikki tuonne yläkertaan poikien huoneeseen, missä leikkiivätkin (suurimmaksi osaksi) ihan kiltisti ja suht sovussa isoveikan kanssa. Mutta on niitä leluja kiva välillä heitelä rappukäytävää pitkia alakerran puolelle... Ja se ei oo niin mukavaa äidistä...
Mutta tässä näitä meidän kuulumisia siis. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Uusi syöttötuolikin käytiin tässä hommaamassa kun tuo pikkuherra sen hajoitti... taisinkin siitä jo aijemmin mainita, mutta siis lensi sen kanssa selälleen rytinällä kun sai kamalat raivarit syödessä ja kyllä meinas iteltä sydän pysähtyä! Niin kamalasti säikähdin!!! Pojalle ei luojan kiitos käynyt mitään, mutta syöttötuoli hajosi.... pieni paha se!
Mutta nyt telkun pariin...
t. K@tju
Siitä on varmaan tuhat ja yksi vuotta kun viimeksi kirjoitin:( Mutta nyt...
Meillä kasvetaan kovaa vauhtia:) Opri on n. 78 cm ja painaa n. 12 kiloa! Oprin kanssa käytiin unikoussa kun yöt alko menee ihan pipariksi( parhaimmillaan herättiin 61 kertaa, ja vähintään 20 kertaa) ja se autto!!! Nyt nukutaan ja kaikki siltä osin hyvin.
Tempperamenttiseksi ja erittäin luonnetta omaavaksi persoonaksi totesivat sairaalassa. Mutta " käskivät" ajatella sitä positiivisena asiana:) Ja niin yritetään. Perheneuvolasta haettu apua päiviin ja nyt harkitaan " kehotuksesta" päivähoitoon laittoa. Itelle vaan rankkaa " näin aikasin" . Olin kuvitellu että siihen 2v. asti oisin kotona oprin kanssa. Muta totta on että tuo tyttö kaipaa äxöniä:)!!! Eli mä jatkan opinnäytetyön tekemistä nyt sitten ja katson avoinna olevia työpaikkoja samalla. Jos sitten valmistusin keväällä ja saisin paperit ja sen myötä kunnon töitä:) Positiivisin mielin eteenpäin!
Ite ollut tässä kipeenä kauheen kauan ja se rassaa:( Mutta ehkä mä vielä joku pävä on terve ja pääsen alennusmyyntejäkin kattelee:)
Siitäpä muuten mieleeni tulikin että parannushaleja kaikille sairastaville perheille!!!!
Kiva että pino vielä pystyssä!!! Kuhan tulin kattelee pitkästä aikaa ja yllätyin positiivisesti!!! :) KIva!!!
Palaillaan....
-Hansu ja Opri 1,3kk(melkein)
lääkäri soitti että meijän pitää lähtiä oulun yliopistolliseen sairaalaan,jossa nikolta otetaan luuydinkoe eli niillä neuloilla luuydin nestettä..(siinä vaiheessa tuli jo iiiso ahistus!!) Mullahan pyöri heti kaikki leukemiat ym mielessä,voiko enää enempää lapsensa puolesta pelätä!!!
Ouluun sitte mentiin,saatiin huone lasten syöpä-osastolta.Nikolle laitettiin kanyyli päähän ku sitä ei käsiin saatu (voi sitä itkun määrää...). Niko jäi yksin sairaalaan yöksi,aattelin että saan paremmin nukuttua ja jaksan paremmin ku mentiin jarnon kans ns.potilashotelliin( semmonen tavallinen kämppä kerrostalossa jossa kahelle perheelle huoneet..) No eihän mun nukkumisesta mitään tullu ku en o aikasemmin ollu nikosta yötä erillään..aamulla sitte puol kaheksan hypin housuihin ja ääkkiä pojan tykö.Yö oli menny ihan hyvin vaikka tippaletkut vähä haittaski. klo 8 niko sai esilääkityksen ja otettiin varmaan 20putkia verta. Oli poju piikkasen sekasin ja rento ku lääke alko vaikuttaan..elämänsä eka känni=) Hyi...
Puol ysi se sitte sinne toimenpiteeseen meni ja äippä ja iskä lähti siksi aikaa ostoksille kauppaan ja kämppään oottamaan että soitetaan,sinne heräämöönkään ku ei saanu mennä perkule!!! Elämäni pisimmät 2h...
Toimenpide oli menny hyvin ja niko oli ihan pallo sekasin ku heräili,ei ollu minkäänlaista tasapainoa..oli kyllä villin näkönen=)
Testeistä selvis että nikolla on hyvänlaatuinen neutropenia (ei tuota tarpeeksi valkosoluja jotka suojaa bakteereilta),mutta se on kuulemma yleistä tuon ikäsillä lapsilla ja korjaantuu 4v ikään mennessä. Nyt vaan rampataan verikokeissa kontrollissa ja seurataan tilannetta ja varotaan flunssaisia,kuumeisia ihmisiä ja jos nousee korkia kuume,heti sairaalaan testeihin. Kyllä tästä varmaan aika rankkaa tulee ku eihän niitä tauteja voi välttää vaikka vain kotona istus,mutta suuri helpotus oli ettei ollu mitään vakavampaa=) Pitää vaan antaa kahta kauhiammin rakkautta ni eiköhän ne pöpöt pysy pois=)
Johanna ja Niko
Onpa ihana kuulla, että ei sitten ollut mitään vakavampaa! Olette yhden kokemuksen verran vahvempia. Varmasti rankkaa tulee silti olemaan sairastelujen kanssa, joten jaksamista sinulle ja Nikolle!
Jopotitille tsemppiä, tiedän miltä tuntuu jättää lapsi sairaalaan ja olla siitä huolissaan. Meidän poika oli tällä viikolla sydänleikkauksessa, ja on siis vieläkin sairaalassa.
Pitemmittä puheitta palailen jossain kohtaa jos meidän pino on vielä pystyssä.
Kirjoittelin tänne viimeksi joskus melkein vuosi sitten:) Enkä silloinkaan kovin aktiivisesti, kunhan kurkin välillä muiden kuulumisia ja välillä kirjoitin jotain itsekin.
Mulla on siis Teemu-poika, nyt 1 v 3 kk. Jos joku muistaa, niin kertoilin silloin vähän yli vuosi sitten Teemun elämän hurjasta alusta, kun vuorokauden ikäisenä kiikutettiin Hämeenlinnasta Taysiin ruokatorven leikkaukseen, ja siellä hän vietti ekat vajaa 3 viikkoa ennen kotiinpääsyä. Ja kaikki oli tosiaan täyttä ylläriä, kun ei raskausaikana tiedetty mitään.
Lyhyesti kerrottakoon, että kaikki on mennyt hienosti ja poika on NIIIIIN ihana, huumorintajuinen, naurava ja aurinkoinen vesseli, että joka päivä rakastuu uudelleen ja ihmettelee elämän pieniä asioita yhdessä Teemun kanssa, kun hän osoittaa asioita sormella ja sanoo " ohho" tai nimeää jonkun esineen. Aah, ihanaa.
Mutta se miksi oikeastaan kirjoitin, oli tuo Romin viesti. Haluatko kertoa vähän leikkauksesta jne...? Meidän Teemulilla nimittäin todettiin n. 9 kk ikäisenä sydämessä asd (reikä 8-10 mm) ja kiinnostaisi kovasti tietää, miten tämän ikäisellä leikkaukset, seurannat ym. tehdään. Ainakaan tämän ikäisenä Teemulla ei vielä ole mitään oireita asd:stä, mutta se tulee kyllä vaatimaan toimenpiteen. Luultavasti kesällä on kontrolli ja sieltä saadaan varmaan lähete... Eli jos haluat ja voit, kertoile hieman kokemuksiasi. Olisi tosi kiva! (Olen käynyt kyllä syvan sivuilla, mutta se palsta on niiiin massiivinen ja tuntuu, että monikaan asia ei liippaa omaa tilannetta läheltä, että en jaksa siellä kovin usein käydä).
Jep. Kaikille lokamaatuskoille -05 hyvää alkanutta vuotta 2007!
T: Rooibos82 (uudelta vuodelta pikkukakkosta toivoen:) )
Juu ilman muuta voin kertoa aiheesta, vsd myös reikä kuten asd. Mutta sopisiko että vaikka s-postitse? Nyt ei millään jaksaisi tänne kirjoittaa aiheesta. Jos haluat voit laittaa mulle meiliä ansku.fi@luukku.com niin vastailen kunhan ennätän.
Poika nimittäin pääsee huomenna kotiin sairaalasta ja sitten on aikaa lähinnä iltaisin kirjoitella ainakin näin aluksi. Pitää vartioida pojan selustaa kun kävely on aikamoista hoipertelua vielä näin suuren operaation jälkeen.
Pakko oli nopeesti tulla sanomaan JOPOTITILLE paljon paljon jaskuja tulosten odottelun kanssa!!!!
Meillä pikku-ukko oli tänään ekaa päivää pph:lla. Tosi hyvin oli pärjännyt. Olin siis ekaa päivää duunissa. Huh, huh nyt on jalat ihan makaroonia. Mun duuni on lähinnä kävelyä muutama kilsa päivässä. Sit viel jännitti miten Eetu pärjää ja ikävä myös painoi. Mutta eiköhän tähän jossain vaiheessa totu =)) No nyt lähden leikkimään Eetun kanssa, joten palaillaan asiaan!!!
T. Nasu ja Eetu