Voiko hyvässä työssä oleva ja päällisin puolin oikein mukava mies olla narsisti?
Eli kommunikaatiossa osaa myös ottaa toista huomioon, ja osoittaa myös tietynlaisia empatian merkkejä. Miksi heillä katoaisi tuo kyky empatiaan myöhemmin, vai onko empatia pelkkää teatteria?
Kommentit (3)
Yhdyn edelliseen että empatia on teatteria. Lisäksi narsistit hakeutuvat johtotason tehtäviin koska vähempi ei heille riitä. Status ja asema tärkeä. Sieltä haetaan gloriaa ja ihailua sekä huomiota. Mikään ei heille riitä. Ovat väsymättömiä, perfektionisteja ja impulsiivisia tuuliviirejä. Kumppanin oltava täydellinen ja alistuja-miellyttävä. Kumppanina todella vaikeita hyväksikäyttäjä ja esineellisyäjiä. Seksiä suoritetaan. Haluavat olla euforian lähde . Nauttivat ihailusta ja huomiosta. Jos eivät sitä saa niin hakevat sitä muilta. Blokkaavat entisen kumppaninsa ulos ilman omantunnon tuskia siinä vaiheessa kun ensin imevät kuviin ja vaihtavat uuteen jossa saavat huomiota ja ihailua. Raukkamaista tunne-elämältään isoja lapsia tällaiset narsistit vaikka kulissit olisivat kunnossa. Näitä sanotaan myös valkokaulus narsisteiksi.
Narsisteilla on oma valheellinen teatteriesityksensä joka perustuu illuusioon kaikkivoipaisuudesta ja itsekkyydestä sekä täydellisyydestä niin rakkaudessa kuin työelämässä.. Vain ne omat tarpeet tärkeitä, ei toisen. Narsisti on susi lampaan vaatteissa.
Empatia on teatteria ja he käyttävät sitä hyväkseen.