Vaikea vanha vanhempi: muistisairaus?

Dementiaan liittyy nimenomaan toimintakyvyn heikkeneminen aikaisemmalta paremmalta tasolta. Muistin heikkeneminen ei ole aina ensimmäinen eikä varsinkaan ainoa oire, vaan siihen liittyy aina jotain muuta. Sosiaalisten kykyjen heikkeneminen voi näkyä juuri ap:n mainitsemina käytöksen muutoksina.

Jos epäilee muistisairautta nii lääkäriin aika, tätä pystytään tutkia.

Ei sinne lääkäriin saa henkilöä, joka ei itse koe minkään olevan vialla. Yritetty on. Muut ovat syynä kaikkeen, hänen muistissa ei vikaa. Jos olisikin kyse vain kirjaimellisesti muistin heikkenemisestä, mutta on käytännössä riidan haastamista ja kuittailua kaikesta. 

Meillä ei pääse lääkäriin kuin päivystystapaukset ja dementia ei sitä ole🤪

Vierailija kirjoitti:

Ei sinne lääkäriin saa henkilöä, joka ei itse koe minkään olevan vialla. Yritetty on. Muut ovat syynä kaikkeen, hänen muistissa ei vikaa. Jos olisikin kyse vain kirjaimellisesti muistin heikkenemisestä, mutta on käytännössä riidan haastamista ja kuittailua kaikesta. 

Terveydenhuollossa pitäisi alkaa hyväksyä sellaisia kaksoisaikoja, joissa kaksi henkilöä tutkitaan samalla, koska silloin olisi paremmat mahdollisuudet saada sairaudentunnoton vastaanotolle. Ystävä tai omainen kertoisi sairaudentunnottomalle, että tahtoisi tutkituttaa oman muistinsa, mutta tarvitsisi toisen mukaan käynnille henkiseksi tueksi, ja että samalla olisi mahdollista tutkia molemmat.  

Vierailija kirjoitti:

Ei sinne lääkäriin saa henkilöä, joka ei itse koe minkään olevan vialla. Yritetty on. Muut ovat syynä kaikkeen, hänen muistissa ei vikaa. Jos olisikin kyse vain kirjaimellisesti muistin heikkenemisestä, mutta on käytännössä riidan haastamista ja kuittailua kaikesta. 

Kokenut muistihoitaja voi testata kotikäynnillä. Muistaako hän, minkä ikäinen on nuorin lapsensa, tai osaako sanoa edes oman ikänsä täsmällisesti vai kertooko vain syntymävuotensa? Nämä eivät sisälly muistitestiin, mutta täysiä palvelulisiä saaneen muistihoitajan kokemuksen mukaan paljastavat aika pitkälle edenneen dementian.

Toki käytöksen muutokseen voi olla muitakin syitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinne lääkäriin saa henkilöä, joka ei itse koe minkään olevan vialla. Yritetty on. Muut ovat syynä kaikkeen, hänen muistissa ei vikaa. Jos olisikin kyse vain kirjaimellisesti muistin heikkenemisestä, mutta on käytännössä riidan haastamista ja kuittailua kaikesta. 

Terveydenhuollossa pitäisi alkaa hyväksyä sellaisia kaksoisaikoja, joissa kaksi henkilöä tutkitaan samalla, koska silloin olisi paremmat mahdollisuudet saada sairaudentunnoton vastaanotolle. Ystävä tai omainen kertoisi sairaudentunnottomalle, että tahtoisi tutkituttaa oman muistinsa, mutta tarvitsisi toisen mukaan käynnille henkiseksi tueksi, ja että samalla olisi mahdollista tutkia molemmat.  

On mahdollista varata aika niin, että on itse saattajana. Se on sitten toinen juttu, miten sen saa myytyä varsinaiselle potilaalle.

Muistisairaus ei etene kaikilla samalla tavalla. Muistihoitaja kuitenkin tutkiin vain tietyillä kriteereillä muistin heikkenemistä. Dementiaan liittyy myös muita lieveilmiöitä. Omainen ei välttämättä enää muista käytöstapoja ja kontrolli häviää monista sosiaalista asioista. Tämä on ikävää kun on läheisestä kysymys. Sopimatonta käytöstä voi alkaa myös esiintyä.

On varmaan sitäkin vähän, mutta osa pärjää arkielämässä edelleen. Ehkä persoona oli heillä jo nuorena hankala, narsistinen, kontrolloiva, demoninen, aspergermäinen. Nyt ei voi puhua kaikista aspergereistä. Pienikin alkoholi ei sovi kaikille.

Tuo pahan mielen aiheuttaminen, jopa ilkeily omalle jälkikasvulle onkin jännä juttu.

Mihin katoaa äidin ja isän rakkaus. Vai onko se jotain mitä sittenkin on vain silloin kun lapset on pieniä, rakkaus katoaa kun lapset aikuistuu ja lähtee pois, sitten heistä tulee ehkä hiukan vieraita ja vanhemmat katkeroituu kun lapset alkaa elää omaa elämää eivätkä keskity heihin. Kun suodatin aivoista katoaa niin ei enää osatakaan feikata lempeää rakastavaa äitiä vaan todellisuus ja todellinen luonne paljastuu. Karua, mutta voi olla myös totta.

Minulla juuri tällainen äiti, mutta mummostani ei tullut tuollainen ollenkaan, hän oli hyvin lempeä, hyväntuulinen ihana pyöreä, huivipää mummo ja kiltti kaikille loppuun saakka. Mutta ilmeisesti äitini sisarusten puheista päätellen oli ollut sellainen aina.  

Voihan olla, ettei asia liity lapsiin ollenkaan, vaan vain huonoon oloon, siihen ettei mikään enää suju kuin ennen ja muutosten pelkoon. Vanha voi olla vihainen itselleen, kun ei enää pärjää ja siitä se kiukku siirtyy muillekin kuultavaksi. Sille kiukutaan, joka paikalla on.

Vanha ihminen voi pelätä tulevia päiviä, kun kaikki on muuttunut eikä osaakaan kuten ennen ja ikävöidä entisiin nuoruuden aikoihin. Haluaisi ehkä jotain apua, mutta ei osaa eikä tiedä mitä ja miten saisi järjestettyä.

Varsinkin, jos on alkavan muistisairauden oireita, ne ne vasta pelottavatkin :"Olenko tulossa hulluksi...", "Miksi eksyin...", "Mikä minua näin hirveästi suututtaa...". Moni on aivan ihmeissään ja hädissään, eikä osaa siitä kertoa.

Pitäisi olla paljon aikaa jutella rauhallisesti ja antaa vanhan vanhemman kertoa omia asioita omaan tahtiinsa. Ja sanoa: "Kyllä tästä selvitään...", "Me pidämme sinusta huolta..." ja "Ei hätää". Vanhana tarvitsee paljon aikaa käsitellä asioita mielessään ja varsinkin suurten muutosten välttämättömyys pelottaa suunnattomasti, vaikka sen itse tietääkin, ettei kaikki ole kuin ennen.

Jonain hetkenä saattaa löytyä se juttu, mikä vaivaa ja osataan hakea yhdessä apua.

Tiedätkö läheisesi mielipaikat, oliko se "ranta, jossa oli se vene", vai mökki vai nuotiopaikka tai alue ja talo, missä asuttiin, kun lapset olivat pieniä vai mikä.

Joskus retki tällaisiin mieli- ja hyvän mielen paikkoihin tekee ihmeitä ja auttaa viimeistään paluumatkalla kertomaan huolista, pettymyksistä ja toiveista.

Tarvitaan vain ystävälliset kuuntelevat korvat, rauhallisuutta ja mielellään myös ne ihmiset mukaan, jotka ovat ja olivat parasta seuraa vanhan vanhemman mielestä eli jotka ovat hyviä kuuntelemaan.