Nauttiiko teidän koira lumesta?

Meillä kaikki koirat ovat pitäneet lumesta, mutta ihan eka oma koira kyllä ehdottomasti rakasti lunta. Se saattoi ulosmentyä seistä silmät sikkarallaan lumisateessa ja hengittää onnea.

Kerran heinäkuussa lähdettiin vaellukselle Käsivarteen, ja Haltin rinteillä löytyi lumiläikkiä. Kora ensin tuijotti sitä ja sen jälkeen vietti tunnin lumikylvyssä. Se oli ehdottomasti sitä mieltä, että kaikki se vaivannäkö sinne pääsemiseksi (vuorokauden matkustaminen autossa, lentokonekyyti epämääräisellä vesitasolla, ö-luokan hotellihuoneet jne) olivat täysin sen arvoisia, koska siellä oli LUNTA.

Kun tuli aika lopettaa koira (sillä oli syöpä, joka hoidoista huolimatta vain eteni) niin silloin lopetuspäivänä satoi lunta. Kävin viimeisellä lenkillä (eli tontin takakulmalla, kun pidemmälle ei enää jaksanut) koiran kanssa ja se makasi siinä lumikinoksessa ja nautti. Mulla on ihan helvetin kova ikävä sitä koiraa, sattuu fyysisesti tuo ikävä edelleen. Joka syksy ekan lumisateen aikaan mietin, kuinka se olisi nauttiniut erityisen paljon siitä lumesta.

On noi muutkin koirat olleet rakkaita, mutta tässä ekassa koirassa oli jotain todella erityistä - ja sen ovat kertoneet monet muutkin sen koiran kanssa tekemisissä olleet. Se oli elämää suurempi, toisille helevetin pelottava, toisille suuri rakkaus.