Kuka muu odottaa lasten täysikäistymiseen kunnes hakee itselleen terapiaa?

Olen tullut äidiksi ilman äitiä. Olen ollut koulukiusattu lapsena ja nuorena. Minulla on hankala isäsuhde ja koen olevani aika yksin tällä maapallolla. Minulla on perussairaus joka estää tekemästä asioita joista haaveilin nuorena aikuisena. En osaa ylläpitää ystävyyssuhteita ja olen parisuhteessa takertuva ja itsesääliin taipuva ruikuttaja (oma tulkintani ja kuvailuni). 

En uskalla hakea apua. Haluaisin puhua itsestäni, omasta nykyisestä ja menneestä elämästäni, omista ajatuksistani, omista tunteistani. Haluaisin siis puhua ihmisen roolissa ilman, että äitiyteni vedetään siihen. Mutta koska meillä on lapsia, en uskalla. Pelkään että joku ottaa liian tosissaan jonkun menneen ajatukseni, tai vaikka sen että en näe omaa tulevaisuuttani päivää pidemmälle mutta muita kannustan ja tuen aina. Vaikea selittää, ja siinä selittäessä moni kuulija voisi tehdä vääriä johtopäätöksiä. En halua mennä minnekään selittämään että äitini oli alkoholisti ja isällä ollut uusi vaimo pitkään joka hankaloittaa kuvioita tahallaan ja liibalaabaloo. 

Onko kukaan etsinyt nettiterapiaa ulkomailta? Osaisin puhua ajatukseni myös englanniksi, ja kirjoittaa varsinkin, mutta onko ne betterhelpit vain huijausta?