Mies on kuin itse Jekyll & Hyde

Olen vakavasti pohtimassa, että päätän suhteen miesystävääni tämän vuoksi. Suhdetta takana 3,5 v. Ajoittain mies on kuin unelmien kumppani: ihailee, puhuu kauniisti, tekee ruokaa ja pieniä palveluksia. Sitten silmänräpäyksessä tämä Dr Jekyll onkin Mr Hyde: Itsekeskeinen raivopää, joka on äärimmäisen kiittämätön. 

Esimerkkejä riittää lähes joka viikolta. Viimeisin tänään. Mies on isä kolmelle 0aikuiselle lapselle, yhteisiä lapsia meillä ei ole. Lapset eivät isäänsä isänpäivänä muista, joten halusin huomioida miehen jotenkin. Kuten olen  tehnyt joka vuosi. 

 

Ostin lahjakortin elämykseen ja suunnittelin miehelle herkkuaamiaista. Lähdimme yhdessä autolla kauppakeskukseen ja kerroin meneväni kauppaan ostamaan tähän aamiaistarvikkeita. Sanoin että mies voisi vaan odottaa autossa, minä hankin kaiken ja tulen sitten autolle. Siispä kauppaan ostoksille. Olin jo lähes kassalla, valitsemassa miehelle onnittelukorttia, kun näen miehen ryntäävän raivoissaan kauppaan. Miten helvetissä sulla voi mennä 20 minuuttia tähän!, hän huusi ja raivosi ihmisten edessä. Sitten ryntäsi ulos. 

Itkua pidätellen maksoin ja pakkasin ruoat. Raivoaminen jatkui autossa. Älä enää koskaan tee mulle mitään, jos se kestää noin kauan! Täällä minä istun lauantai-iltana 20 minuuttia autossa odottamassa!

Noh, tässä meni raja. Emme asu yhdessä, joten ilmoitin, että hänen on varmaan paras mennä kotiinsa ja unohdetaan se muistaminen sitten huomenna. Ja sinne meni. 

 

Eikö tuossa käytöksessä teidän mielestänne ole jotain vinksahtanutta? Kuinka joku oikeasti kääntää toisen vaivannäön viaksi ja itsensä uhriksi? Olenko liian herkkä vai onko tässä oikeasti aika jatkaa eteenpäin? Kun vastaavia tapauksia alkaa kertyä vähän liian usein.