Lue keskustelun säännöt.
Olen alkanut hirveesti tuntea alemmuskompleksia siitä
01.01.2007 |
kun meillä ei ole omistusasuntoa. Muuten asiat ok mutta työelämä ollut molemmilla pätkittäistä sairauksien vuoksi joten lainaa ei olla otettu kun ei varmaan ois saatukaan. Yleensä en ole kovasti ollut innokas omaisuuden perään mutta nyt on alkanut jotenkin ahdistaa. Ollaan jo sen verran iällä et tuskin ilman lottovoittoa edes saadaan minkäänlaista omistusluukkua. Lapsiakin vain 1 joten mitään isoa taloa ei haviteltaskaan. Miten pääsen tästä alemmuuden tunteesta?
Kommentit (2)
Ja se ei parane ennen kuin marssitte pankkiin neuvottelemaan asiasta. Kyllä pienen lainan saa. Ja loput voi usein hoitaa rahoitusvastikkeenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haaveita esim. uusi auto. ja sen kun olen sitten jossain vaiheessa saanut niin eipä se tunnukkaan enää niin hohdokkaalta, auto kuin auto. Sama oli kun kovasti halusin tietynlaisia keittiön kaapeja ja sitten uuteen taloomme sain ne aina ihailemani kaapit niin ... no siinä ne nyt on mutta enpä ole kovin innoissani.