Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
mitä kerrotte lapsille kuolemasta?
31.12.2006 |
mummi kuoli perjantaina, ja mietin mitä kertoisin 3v ja 6v lapsille jos kyselevät tarkemmin? Miten tärkeää on vanhempien oman rehellisen mielipiteen kertominen, vai olisiko jokin lasten versio parempi? Tähän asti olen kertonut oman mielipiteeni rehellisesti: ihminen kuolee, eikä enää tunne mitään, ei kärsimystä eikä muutakaan ikävää. Ruumis haudataan ja häntä muistellaan haudalla.
Jotkut kaverit ovat kuitenkin kertoneet isommalle lapselle jo sitä että kuollut menee enkeliksi taivaaseen. Ei kai siinäkään ajatuksessa ole mitään pahaa, ehtiihän sitä pohdiskella asiaa isompanakin. Tätähän monet uskovaisetkin taitavat lapsilleen kertoa, vaikka eihän se kristinuskon, ainakaan luterilaisen opin mukainen ole. Eikös se oppi mene niinkuin pappi sanoo: maasta olet tullut ja maaksi jälleen tuleva, Jeesus Kristus on sinut VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ herättävä. Eikä se viimeinen päivä varmaan ihan heti ole...
Kommentit (2)
kun mietin juuri sitä, että alanko puhua sielusta jne. kun en itse siihen usko? Että jos menee pahasti pieleen yrittää säveltää. Ja jos alan, niin sitten pitäisi osata vastata myös mahdollisiin jatkokysymyksiin siitä sielusta. Mitä se sielu tekee ja missä on ennen viimeistä tuomiota, noin niinkuin virallisesti, vai mitä lapsille on tapana sanoa? Vaikka olen lukion oppimäärän uskonnosta suorittanut, niin en tuota enää muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
tuolla perhe, suku ym palstalla olen vastauksessani kysymäykseen jossa kysyttiin kuolemasta kertovia lastenkirjoja luetellut joitakin. meillä on vastattu lapsen kysymyksiin ikätasolle sopivalla tavalla. kerrottu ettei kuollut koskaan palaa, mutta on mielessämme aina emmekä koskaan unohda häntä. kuolleen ruumis jää maahan, mutta sielu nousee taivaaseen. 7-vuotiaani menetti isänsä 3-vuotiaana ja iltarukouksessaan kertoo usien kuulumisia isille, joka kuulema istuu pilven reunalla niitä kuuntelemassa. (tämä ajatus kai lähtöisi kirjasarjasta etsivätoimisto jalka ja lamppu)
välillä kysymyksiin on itsekin vaikea vatsata, mutta olen sanonut että otetaan selvää tai kehottanut kysymään joltakin muulta, esim papilta.
kuolemasta kertominen on aina raskasta, varsinkin kun oma suru on kova. meillä isän kuolema sekä erään tuttavaperheen (äiti ja lapsi) kuolema muutama vuosi sitten herättävät edelleen kysymyksiä viikottain. kirjoista ja keskustelusta sekä läheisyydestä on plajon apua. Voimia teidän perheelle!