Eron syyt
En JAKSA enää aamusta iltaan tehdä pelkästään kotitöitä, ruokaa, pyykinpesua, lastenhoitoa, kiukkua, astianpesua, kiukkua taas, nukutus, itse nukkumaan ja aamulla herätys taas klo 5.
Mies osallistuu joo, mutta koska olen lasten kanssa kotona niin päävastuu kotitöistä on minulla. Lapset 1 ja 3. Olen miettinyt jo erota että saisin edes joskus hetken hengähtää. Ainakin eron myötä ei tarvitsisi stressata parisuhteesta joka sekin mennyt viime vuosien myötä koko ajan huonompaan suuntaan.
Tämän arjen lisäksi pitäisi tietysti urheilla, näyttää järkevältä, miettiä töihinpaluuta ja pitää hyvät suhteet sukulaisiin ja kavereihin. Miten te muut jaksatte?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäh?! miettiä töihinpaluuta?! Miten te oikein elätte?!
Mies töissä ja itse elän säästöillä. Kotihoidontuella saa kaksi kauppareissua.
Ap
Elät säästöillä? Miksei mies maksa kotiäidin menoja, tai hoida itse lapsiaan? Kuulostaa vähän hyväksikäytöltä minusta.
Olen eri, mutta meilläkin kävi noin, että perhevapaat maksettiin minun säästöistäni. Mies kävi töissä, harrasti ja säästi rahaa palkastaan (itselleen) aivan kuten ennenkin. Olemme molemmat hyvätuloisia (siis silloin, kun ollaan normaalisti töissä, eikä perhevapailla), ja oltiin totuttu siihen, että kulut jaetaan puoliksi. Lukuisat riidat saatiin aikaiseksi perhevapaiden aikaisista kuluista ja ennen kaikkea perhevapaiden tulonmenetysten kohdistumisesta pelkästään minuun, vaikka lapsi oli yhteinen. Erohan siitä lopulta tuli. Kitkaa aiheutti myös ajankäyttö, eli mies harrasti ja vietti vapaa-aikaa kuten ennenkin, mutta minulla ei ollut juuri ollenkaan omaa aikaa. Ihan kuulostaa ap:n tilanteelta. Eron jälkeen lapset on välillä isälläänkin ja elarit tipahtaa säännöllisesti tilille.
Mä suosittelisin eka käymään jonkun terapeutin luona, että puhut tuon ensimmäisen turhautumisen pois. Ja sitten sen jälkeen yritä puhua miehen kanssa.
Vaikka mies on töissä, niin ei se tarkoita sitä, että sinä hoidat 24/7 lapset ja kodin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäh?! miettiä töihinpaluuta?! Miten te oikein elätte?!
Mies töissä ja itse elän säästöillä. Kotihoidontuella saa kaksi kauppareissua.
Ap
Elät säästöillä? Miksei mies maksa kotiäidin menoja, tai hoida itse lapsiaan? Kuulostaa vähän hyväksikäytöltä minusta.
Olen eri, mutta meilläkin kävi noin, että perhevapaat maksettiin minun säästöistäni. Mies kävi töissä, harrasti ja säästi rahaa palkastaan (itselleen) aivan kuten ennenkin. Olemme molemmat hyvätuloisia (siis silloin, kun ollaan normaalisti töissä, eikä perhevapailla), ja oltiin totuttu siihen, että kulut jaetaan puoliksi. Lukuisat riidat saatiin aikaiseksi perhevapaiden aikaisista kuluista ja ennen kaikkea perhevapaiden tulonmenetysten k
Aika kammottavilta kuulostaa teidän lasten isät. Itse en onneksi halua ensimmäistäkään lasta.
No huhhuh mitä sontaa. Ihan MLL:n sivuilla asti lukee, että on tärkeää jaksamisen kannalta, että myös vanhemmilla on omaa aikaa. Joskus muutama vuosikymmen sitten lapset eleli ihan oman onnensa nojassa pitkin pihoja jo hyvin pienestä (minäkin ulkoilun itsenäisesti 80-luvulla jo 3-vuotiaana). Nyt on menty siihen, ettei äiti saa edes vilkaista muuhun suuntaan kuin lapseensa.
Ja todella, jos omat aikuiset kontaktit on todella vähissä, niin suosittelen ensisijaisesti töihin paluuta jo ihan siksikin, että voi jutella ns. aikuisella tasolla jollekin edes jossain vaiheessa päivää (ja jostain muusta kuin lapsista, eli ns. mammakaverit leikkipuistossa ei aja tätä asiaa).
Mitä siihen mieheen tulee, niin hänestä ei ilmeisesti ole keskustelukumppaniksi, saati muuten mahdollistamaan edes vähäistä vapaa-aikaa vaimolleen. Todennäköisesti tuosta jää sen verran katkeraksi miestä kohtaan, että aikamoisia temppuja saisi mies tehdä, että parisuhde palautuisi normaaliksi ja tasavertaiseksi. Eron kautta tosiaan onnistuu vanhemmuuden tasaisempi jako. Ap:n tilanteessa jopa se, että lapset olisi vain joka toisen viikonlopun isällään, olisi ruhtinaallinen lisäys omaan aikaan.