Työelämä ja yksinäisyys

Tiedän tunteen.

Onneksi työkaverit ovat mukavia.

Kannattaa tutustua työkavereihin.

Minä tein aikoinaan 12 vuotta keskeytymätöntä 3-vuorotyötä. Ei se silti ystävyyssuhteitani katkaissut. Ei, vaikka vapaa viikonloppu oli vain joka viides viikonloppu. Eikä silloin ollut edes somea tai Whatsapp-ryhmiä. 

Joskus tietysti harmitti, kun ei johonkin illanviettoon päässyt. Usein tärkeimmät menot kuitenkin hoituivat työkavereiden kanssa vuoroa vaihtamalla. 

Just tämän takia en tee vuorotyötä, siirryin päiväduuniin. Kummasti jää enemmän aikaa muullekin kuin työlle ja elämänlaatu parani huomattavasti. 

Ilta ja viikonlopputöistä maksetaan enemmän kuin ma-pe päivätyöstä.

Ymmärrän sinua, mulla oli tuo sama tilanne kylläkin ma-pe työssä mutta vain siksi että työkuormaa ja vaatimuksia oli niin paljon että arkena oli täysi mahdottomuus jaksaa enää mitään muuta kuin lyhyt kävelylenkki jotta saa edes vähän happea ja erään pitkään kestäneen vaativan projektin aikana tein vielä viikonloppuisinkin vähintään 3-4 h / päivä töitä jotta sain kaiken tehtyä eikä tule sanomista. Siihen päälle vielä korona aika pks alueella joten siinähän se sitten olikin kaikki sosiaalinen elämä. Asuinkin vielä yksin, joten hulluksihan siinä meinasi tulla kun ei ketään tapaa, ei käy missään, ei ole sosiaalista elämää ja IHAN KOKO ELÄMÄ pyörii työn ja työnantajan ympärillä. 

Suosittelen että teet asialle jotain, ennekuin on liian myöhäistä.