Tarkoitetaanko ensirakkaudella moleminpuolista ensimmäistä rakkautta?

Kysymyksesi on teoreettisesti jonkin verran kiinnostava, mutta se on älyllisesti epärehellinen.

Rakkautta nimittäin ei ole niin kuin siitä esim. runoillaan, tehdään lauluja, romaaneja, kuvitellaan yms.

Ei ole mitään erillistä rakkaustunnetta, vaan kysymys on pohjimmiltaan biologiasta, ihmispopulaation säilymisestä.

Lasken itse sellaisen kun oli molemminpuolista rakkautta ja se oli minulle ensirakkaus. 

Ei. Minun ensirakkauteni on minun ensirakkauteni. Kohdistui se keneen tahansa tai oli yksipuolista tai molemminpuolista.

Mielestäni ei. Rakkaus voi olla täysin yksipuolista, mutta silti tunne aito ja voimakas. 

Näin, se on kokijansa ensirakkaus.

Minun ensirakkauteni oli, ollessani 5-vuotias, naapurini 4-vuotias Anne.                              Tunne ei ollut molemminpuolinen, mutta kuitenkin hän oli ensirakkauteni.

Joten tässä vastaukseni.

Kyllä voi olla yksipuolinenkin rakkaus.

Ei tarvitse mielestäni olla molemminpuolista rakkautta, mutta romanttinen suhde on kuitenkin pitänyt olla. Esim. oma ensirakkauteni paljastui jonkin aikaa tapailtuamme f-boyksi, joten oletan, että rakkautta oli siinä suhteessa pelkästään minun puoleltani. 

Tässä pitää erotella voimakas ihastus ja rakkaus. En sanoisi sellaista rakkaudeksi missä ei olla suhteessa, rakkaus kun kehittyy ajan kanssa. Mutta ensirakkaus voi olla yksipuolista.

Vierailija wrote:

Tässä pitää erotella voimakas ihastus ja rakkaus. En sanoisi sellaista rakkaudeksi missä ei olla suhteessa, rakkaus kun kehittyy ajan kanssa. Mutta ensirakkaus voi olla yksipuolista.

Väittäisin että jokainen joka on joskus rakastunut tietää, milloin on kyse siitä eikä pelkästä ihastumisesta. Rakastua voi kyllä tosi nopeastikin, ja ensirakkaudella voidaan tarkoittaa sitä ihmistä, johon on ensimmäisen kerran rakastunut - ei välttämättä ensimmäistä, jota on rakastanut. Nuohan ovat kaksi eri asiaa. Mielestäni kyllä rakastuminenkin vaatii suhteen, muttei välttämättä pidempää sellaista. Ilman suhdetta kyse on aina ihastumisesta.

En koskaan rakastunut elämässäni niin tulisesti ja totaalisesti kuin 10 vuotiaana naapurin hurmuriin!  Tunne oli ihanan hullaannuttava, suuri salaisuus!  Hän oli veljeni kaveri joten kävi toisinaan meillä. On varmasti näkynyt jo kauas se minun punastelu ja "muka" asioilla liikkuminen poikien huoneessa.  Ja sitten sitä sai haaveilla ja kuvitella, että sehän melkein katsoi mua tai sanoi ehkä "moi". Kaikki rakkauslaulutkin kertoivat meistä!  Poika muutti Amerikkaan eikä tullut takaisin.  Koskaan en sen jälkeen kokenut samaa, lähes kipua tuottavaa rakastumista!