Lyhyen ajan sisällä kolme "ystävää" kadonnut elämästäni, tämä surettaa

Mistäköhän niitä uusia ystäviä voisi löytää? Vai onko kaikkien elämä jo niin täynnä, että ketään ei kiinnosta?

Tämä on paha rasti, itsekin olen miettinyt että voisi tutustua johonkin ihmiseen, mutta en uskalla. Jos se osoittautuu ihan vääräksi ihmiseksi minulle ja sitten siitä ei pääsekään eroon. Enkä kyllä tiedä mistä niitä uusia ystäviä voi oikeasti tavata. Jumpassa kaikki jumppaa ja sitten lähtevät pois ja missään muussa harrastuksessa en käy. Silloin kun lapset oli pieniä, muutaman äidin kanssa juttelin ja käytiin kahvillakin, mutta kun lapset kasvoivat, ei meillä ollutkaan enää mitään yhteistä. Voin itse olla aloitteellinen muutaman kerran putkeen, mutta jos toinen ei koskaan ota yhteyttä, ymmärrän yskän.

Ehkä olisi hyvä opetella välillä olemaan itsekseen ja omien ajatustensa kanssa.

Korona-eristykset saivat itselle ainakin aikaan sen etten enää oikein kaipaa ketään ystäviä seuraan. Ovat aina vailla jotain ja tapaamiset pyörivät alkoholin tai sellaisen mukahauskan ympärillä. Jään mieluummin kotiin omiin oloihini josta olen oppinut nauttimaan kovasti.

Vierailija wrote:

Ehkä olisi hyvä opetella välillä olemaan itsekseen ja omien ajatustensa kanssa.

No tämäkin tietty olisi hyvä asia. Mutta jos kaipaa muiden ihmisten seuraa ja on tarve käydä elämän tapahtumia läpi muiden kanssa?

Ainakin juttuseuraa voi löytää esim yhdistystoiminnasta. Ystävät sitten onkin erikseen. Minullekin on käynyt niin että huomaakin ettei yhteydenotto olekaan vastavuoroista ollenkaan. Paras kai antaa olla vaan.

Joku jo kysyi, että eikö olisi aika opetella olemaan itsensä kanssa.

Minulla on kaltaisesi tuttu, joka vähän väliä kärttää kävelylle, elokuviin, shoppailemaan jne. ja kun kieltäydyn, alkaa poliisikuulustelua muistuttava urkinta, että miksi näin, miksi ei hänen seuransa kelpaa ja enkö ymmärrä, että ystävyys pysyy vain sillä, että tehdään yhdessä asioita. Lopulta lopetin puheluihinsa vastaamisen.

Sulla on vaikka kuinka monta ystävää. Keskity niihin keitä on, älä haikaile vaan lisää ja lisää.

Mulla on sisko ja yksi työkaveri keiden kanssa käyn esim. ulkona syömässä. Olen iloinen heistä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ehkä olisi hyvä opetella välillä olemaan itsekseen ja omien ajatustensa kanssa.

No tämäkin tietty olisi hyvä asia. Mutta jos kaipaa muiden ihmisten seuraa ja on tarve käydä elämän tapahtumia läpi muiden kanssa?

Ehkä ystävät ovat kyllästyneitä olemaan terapeuttejasi, siihen viittaa juurikin tuo että sinä olit ainoa joka piti yhteyttä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ehkä olisi hyvä opetella välillä olemaan itsekseen ja omien ajatustensa kanssa.

No tämäkin tietty olisi hyvä asia. Mutta jos kaipaa muiden ihmisten seuraa ja on tarve käydä elämän tapahtumia läpi muiden kanssa?

Ei ihme, että nämä kolme eivät jaksaneet enää kuunnella kertomuksia kauppareissuista, tarjousjauhelihasta ja naapurin irman kissasta.

Sinulla on siis ollut lapsiperhevaiheessa paljon vertaistukea ja ilmeisen hyvät tukiverkostot. Useimmilla ihmisillä jää lasten aikuistuessa aikaa myös muille jutuille, omalle elämälle ja itselle tärkeille asioille ihan eri tavalla kuin perhettä pyörittäessä. Kannattaa sinunkin panostaa ystävyyssuhteiden laatuun eikä määrään. 

Vierailija wrote:

Sinulla on siis ollut lapsiperhevaiheessa paljon vertaistukea ja ilmeisen hyvät tukiverkostot. Useimmilla ihmisillä jää lasten aikuistuessa aikaa myös muille jutuille, omalle elämälle ja itselle tärkeille asioille ihan eri tavalla kuin perhettä pyörittäessä. Kannattaa sinunkin panostaa ystävyyssuhteiden laatuun eikä määrään. 

Tämä oli aika nollavastaus. Vai oliko pointtisi että noilla muilla kaikilla on vaan lapsiperhekiireitä ja ei tukiverkkoja ja joskus se helpottaa?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Joku jo kysyi, että eikö olisi aika opetella olemaan itsensä kanssa.

Minulla on kaltaisesi tuttu, joka vähän väliä kärttää kävelylle, elokuviin, shoppailemaan jne. ja kun kieltäydyn, alkaa poliisikuulustelua muistuttava urkinta, että miksi näin, miksi ei hänen seuransa kelpaa ja enkö ymmärrä, että ystävyys pysyy vain sillä, että tehdään yhdessä asioita. Lopulta lopetin puheluihinsa vastaamisen.

Miksi näin sitten oli että kieltäydyit? Vastaa rehellisesti anonyyminä. Haluaisin todella tietää. 

Ohis kommentoi, minä olin kerran treffeillä, sellaisilla joista en halunnut vielä kertoa kenellekään mitään kun ei tiennyt mitä tapahtuu tai tapahtuuko mitään jne. Aikuinen ei ole velvollinen tällaisista kertomaan. No, epäonnekseni em. lainen kaverini yritti saada minua samaan aikaan kiinni, sek

Onhan tuo rasittavaa, mutta tuosta kirjoituksesta ei saanut oikein muuta irti kuin että hän ei halua nähdä kaveriaan tai mennä elokuviin. Moni ei viitsisi tivata miksi vaan vaivihkaa jättäisi kysymättä. Hän uskalsi kysyä ääneen. Toki rajansa kyselylläkin pitäisi olla. Mutta en voi lyhyen tekstin perusteella olettaa muita asioita mitä siinä ei tullut ilmi.