Kaksi läheisintä työkaveria puhuvat vain itsestään.

Minulla oli työkaveri joka yli 10 v puhui vain itsestään ja koiristaan ja lapsenlapsistaan. Hyvin itsekeskeinen ihminen. Kertaakaan ei tullut mieleen kysyä minun kuulumisia tai jos omatoimisesti kerroin jotain elämästäni tai itsestäni, ei kuunnellut ja vaihtoi heti puheenaihetta.

Pidin häntä ihmisenä jolta puuttui niin kohteliaat käytöstavat kuin sydämen sivistyskin. 

Ei se mitään ohittamista ole. Osallistuit keskusteluun omalla kokemuksellasi, työkaverisi jatkoi siitä omalla kokemuksellaan ja sitten oli taas sinun vuorosi kertoa lisää omasta kokemuksestasi. Miksi lopetit keskustelun siihen, kun olisi ollut sinun vuorosi kertoa itsestäsi?

Tuollaisia ihmisiä löytyy kyllä. Sanoisin että kannattaa jutella niiden toisten työkavereiden kanssa eikä näiden kahden. Siis omista asioistaan, jos haluaa. Eikä noitakaan kahta tarvitse määräänsä enempää kuunnella.

Luultavasti ne kaksi työkaveria odottavat, että sinäkin puhuisit itsestäsi. 

Vähän sama juttu. Minulla oikein mukava työkaveri, mutta kääntää aina jutut itseensä ja lapsiinsa. 

Yritän olla ajattelematta asiaa liikaa, koska työt kuitenkin sujuvat hyvin.

Minulla on ihmissuhteista, joissa tuo itsestä puhuminen toimii oikein hyvin. Sen edellytys on toki, että jokaisella on mahdollisuus saada puheenvuoro. Ja sitten jokainen käyttää sen puheenvuoronsa siihen, että kertoo puheena olevasta asiasta omalta kantiltaan.

Vierailija wrote:

Ei se mitään ohittamista ole. Osallistuit keskusteluun omalla kokemuksellasi, työkaverisi jatkoi siitä omalla kokemuksellaan ja sitten oli taas sinun vuorosi kertoa lisää omasta kokemuksestasi. Miksi lopetit keskustelun siihen, kun olisi ollut sinun vuorosi kertoa itsestäsi?

Kyse ei ole tällaisesta normaalista vuorovaikutuksesta, eka kommentoija kuvasi tilannetta hyvin. Tänäänkin kun sanoin ajatukseni puheena olevasta asiasta tauolla, niin he nousivat pöydästä "kiireisinä" eivätkä jääneet kuuntelemaan. Muut jäivät ja keskusteltiin tasavertaisesti. Sitä ennen he olivat puhuneet taukoamatta omista asioistaan ja minämimä-juttuja.

Ap

Minun hyvä työkaverini on muuten erittäin miellyttävä persoona mutta ihan liikaa avautuu mies seikkailuistaan. Nainen siis kyseessä 

Jos ovat nenttejä, niin ovat järkyttävän itsekkäitä. Jos taas ovat nepsyjä, niin ovat ihania ja mahtavia ja koittavat näin omia juttuja jaarittelemalla luoda yhteyttä. Nepsyt ei voi aille mitään. Nentit taas valitsevat olla kusipäitä. 

Mitä niiden pitäisi tehdä? Juoruta muista?

Jotkut odottavat, että heidät huomioidaan jotenkin erityisesti keskustelussa. Että heiltä kysytään, ja että toiset näkevät vaivaa huomioidakseen heidät ja osallistaakseen heidät keskusteluun.

Itse pidän oma-aloitteellisemmasta keskustelukulttuurista, jossa jokainen ottaa oman puheenvuoronsa pyytämättä. Koen tämän tasapuolisempana, ettei ole jotain puheenjohtajia, jotka jakavat puheenvuorot.

Varmasti on turhauttavaa pidemmän päälle, jos toiset kääntää sun kokemukset niin että alkavat puhua omista kokemuksistaan. Omasta mielestäni se on vain sitä, että yrittävät ehkä jollain tavalla asettua sun asemaan ja sitä kautta tuovat vain ilmi, että ymmärtävät sua. 

Jos koet kuitenkin, että selkeästi eivät sua kuuntele ja sut ohitetaan jatkuvasti, niin en varmaan enää jaksaisi itsekään enää ottaa jatkossa keskusteluun kantaa. Tästä kannattaa kuitenkin kertoa, koska voi todennäköisesti olla niin, että ovat olleet niin omissa ajatuksissaan puhuessaan että eivät välttämättä tule ajatelleeksi muita tai sitä mitä sanoit.

Sain ymmärtää että he ovat muuten mukavia. Eli en usko, että ainakaan tahallaan tekevät noin. 

Vierailija wrote:

Luultavasti ne kaksi työkaveria odottavat, että sinäkin puhuisit itsestäsi. 

Ai siten, että alkavat taas puhua itsestään tai muuttavat puheenaihetta tai lähtevät pois. Olen yrittänyt, mutta ei heitä kiinnosta yhtään. Omasta mielestään ovat hirveän ihania ja empaattisia ihmisiä ja asiat kerrotaan aina itseä korostaen.

Ap

Vierailija wrote:

Mitä niiden pitäisi tehdä? Juoruta muista?

Tätä minäkin jäin ihmettelemään, että mitä muuta ihminen voi tehdä kuin puhua itsestään, tuoda oman kokemuksensa keskusteluun tai näkemyksensä asiasta. Voidaan toki puhua yleismaailmallisista asioista, vaikkapa Gazan tilanteesta, mutta kyllähän siinäkin jokainen keskustelija tuo mukaan oman mielipiteensä. Vaikka toistaisi lehdistä lukemiaan asioita tilanteesta, niin mielipide vaikuttaa siihen mitä otteita valitsee tuoda keskusteluun.

Kyllä keskustelu aina on sitä, että ihmiset vaihtavat mielipiteitä ja kokemuksia.

Vierailija wrote:

Jos ovat nenttejä, niin ovat järkyttävän itsekkäitä. Jos taas ovat nepsyjä, niin ovat ihania ja mahtavia ja koittavat näin omia juttuja jaarittelemalla luoda yhteyttä. Nepsyt ei voi aille mitään. Nentit taas valitsevat olla kusipäitä. 

Eivät ole nepsyjä. Mikä on nentti?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Luultavasti ne kaksi työkaveria odottavat, että sinäkin puhuisit itsestäsi. 

Ai siten, että alkavat taas puhua itsestään tai muuttavat puheenaihetta tai lähtevät pois. Olen yrittänyt, mutta ei heitä kiinnosta yhtään. Omasta mielestään ovat hirveän ihania ja empaattisia ihmisiä ja asiat kerrotaan aina itseä korostaen.

Ap

Kaikilla ihmisillä ei ole kovin realistista käsitystä omasta persoonastaan.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Jos ovat nenttejä, niin ovat järkyttävän itsekkäitä. Jos taas ovat nepsyjä, niin ovat ihania ja mahtavia ja koittavat näin omia juttuja jaarittelemalla luoda yhteyttä. Nepsyt ei voi aille mitään. Nentit taas valitsevat olla kusipäitä. 

Eivät ole nepsyjä. Mikä on nentti?

Neurotyypillinen

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mitä niiden pitäisi tehdä? Juoruta muista?

Tätä minäkin jäin ihmettelemään, että mitä muuta ihminen voi tehdä kuin puhua itsestään, tuoda oman kokemuksensa keskusteluun tai näkemyksensä asiasta. Voidaan toki puhua yleismaailmallisista asioista, vaikkapa Gazan tilanteesta, mutta kyllähän siinäkin jokainen keskustelija tuo mukaan oman mielipiteensä. Vaikka toistaisi lehdistä lukemiaan asioita tilanteesta, niin mielipide vaikuttaa siihen mitä otteita valitsee tuoda keskusteluun.

Kyllä keskustelu aina on sitä, että ihmiset vaihtavat mielipiteitä ja kokemuksia.

No nimenomaan, vaihtavat. Mutta kun olen kuin ilmaa, sanomisella ei mitään väliä. Itse kuuntelen ja kommentoin muiden sanomisia enkä ala paahtaa heti että minäminä. 

Toki voit yrittää ohjata keskusteluja terveempään suuntaan. Mutta kieltämättä jotkut ovat aika jyrääviä. Etenkin jos kaksi jyrää on löytäneet toisensa, niin eihän siinä kannata tuhlata omaa energiaansa taistelemalla tuulimyllyjä vastaan.

Selviytymiskeinona voisi toimia huumori. Löydä niistä tilanteista ne humoristiset piirteet, ja naureskele niille pääsi sisällä. Me alettiin miehen kanssa eräässä vastaavassa haasteellisessa tilanteessa pitämään keskenäistä kisaa, että kumpi löytää keskustelusta enemmän eräitä tiettyjä piirteitä. Jälkikäteen sitten katsottiin mitä kumpikin bongasi. Saatiin edes vähän viihdettä siihen tuskaan, eikä viihteemme vahingoittanut ketään. Lapsetkin olivat jo sen verran isoja, että oppivat siinä kätevästi millaisia asioita toisilta ihmisiltä ei tarvitse sietää.

Ei se ole aitoa vuorovaikutusta jos toinen ei IKINÄ kuuntele kun toinen vastavuoroisesti puhuu itsestään toisen puheenvuoron jälkeen. 

 

On todella epäkohteliasta ensin puhua itsestään pitkään ja kun toinen sitten vastavuoroisesti alkaa puhua asiaan liittyen itsestään niin toinen ei enää kuuntele ja poistuu aina paikalta.

Huono käytös nyt on vaan huonoa käytöstä, eikä se muuksi muutu.