Lue keskustelun säännöt.
Jos 32-vuotiaana jää täysin tyhjänpäälle, voiko siitä vielä nousta?
17.10.2023 |
Siis taloudellisesti. Älkää edes kysykö mitä kävi, mutta näin kävi. Ei oo euroakaan säästössä, ei mitään. Työpaikka nyt haussa ja kun kaksi tutkintoa löytyy, ainakin toisella työllistyminen on lähes varmaa, tässä nettotulot olisi reilu 2000e. Mahdollisesti enemmänkin toisella tutkinnolla. Haaveissa olisi ostaa joskus oma talo pikkukaupungista. Voiko tästä vielä tulla selviytymistarina? Tuntuu että kaikilla ikäisilläni on jo se oma asunto ostettuna tai ainakin viisi numeroinen summa säästössä.
Kommentit (58)
Vierailija wrote:
Aivan helposti jos tahtoa riittää. Itse erosin tuon ikäisenä ja omille teille lähtiessä mukaan lähti vain vaatteet, koira ja televisio. Ei mitään omaisuutta. Nyt yli 20-vuotta myöhemmin 3 asuntoa, kaksi niistä velatonta, velaton auto, vaimo ja elämä sujuu hyvin.
Sama homma. Itse erosin työttömänä 30 vuotiaana pian sain lentokapteenin työn ja sivutyönä ohjasin valtamerilaivoja. Nyt olen suuntaamassa avaruusaseman ylijohtajaksi omista tuhat asuntoa ja 10 autoa. Tsemppiä vaan kyllä kaikki järjestyy vaikkei saa töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai voi, olet nuori. Itse 55v ja pitkällä sairaslomalla, nyt on vaikeampi " nousta" kun työkyky kysymysmerkki.
Kyllä voi! Minä olin tuon kaltaisessa tilanteessa 34-vuotiaana: järkyttävä ja raastava ero takana, rahat menneet miehen sotkujen selvittämiseen ja työkyky eron vuoksi vaarassa. Yksin kökötin äidin omistamassa pikkuasunnossa, mukana koira ja 8 ikean kassia (kaikki silloinen omaisuus). Äidin asunto oli tyhjillään putkiremonttia ja myyntiä varten, sähkötkin katkaistu. Sain asua siinä halvalla vuokralla sen puoli vuotta.
Viikon makasin patjalla lattialla itkemässä ja kävin ulkona vain koiraa viemässä. Sitten nousin ylös, kävin sopimassa itselleni 80% työn ja aloitin alusta. Puolessa vuodessa sain hommattua talouden kohtuulliseen tasapainoon ja etsittyä itselleni uuden vuokra-asunnon ja pysyin aloittamaan 100% työn.
Nykyään olen 40v, omistusasunto, naimisissa ja äiti. Ja se samainen koirakin on vielä matkassa mukana:) Eli sinniä sinniä nyt vaan, sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet saada elämäsi kuntoon!
Itse menetin kaiken, siis aivan kaiken ja olin vuosia ns. velkavankeudessa ja jouduin olemaan asunnottomien asuntolassakin jonkun aikaa. 40-vuotiaana pääsin lääkikseen ja vuosia odotettu velkajärjestelykin loppui silloin. Sain lisäksi 42-vuotiaana ensimmäisen lapseni (olen mies).
Aloittaja ei ole tyhjän päällä noilla tiedoilla ja tutkinnoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kun olette jakaneet näitä kokemuksia. Tuli oikein hyvä mieli pitkästä aikaa! Ap
Vierailija wrote:
Kiitos kun olette jakaneet näitä kokemuksia. Tuli oikein hyvä mieli pitkästä aikaa! Ap
Kiitos sinulle! - Tämän palstan parasta tosinaan pahinta antia on se, että täältä voi saada parhaimmillaan täyden annoksen kuraa niskaansa toisinaan myös uskomatonta vertaistukea. - Itse pidin aikanaan itseäni vanhana kun aloitin yliopisto opinnotkin vasta 23 vuotiaana ja nyt päälle 40 vuotiaana perheettömänä vailla vakinaista työ/virkasuhdetta vuokrayksiössäni elävänä, vuosia sinkkuna olleena toisianaan koen, että on maailman epäonnitunein.
Mutta eihän sitä tarvitse kuin katoa vaikka päivän uutsiet, niin voi huomata, että itsellä on oikeastaan moni asia myös aika kivasti. - Vertailla voi loputtomasti ja kateutensa lietsota katkeruudeksi asti.
Silti aina on hyvä olla myös tavoitteita ja unelmia, joita kohti yrittää edetä. Kukaan ei tiedä varmaksi mitä edessä odottaa mutta tyhjän saa pyytämättäkin.
Tai kukaan ja kukaan saa kun kyllähän, ainakin tällä palstalla aina toisinaan esiintyy kirjoittajia, joille kaikki on vain omaa valinaa ja päätöstä oli kyse sitten nenänmuodosta tai taloudellisesta asemasta tai vaikka omasta ja läheisten (, jotka ovat voineet vapaasti valita) terveydestä ja hyvinvoinnista.
Suorin tie voi olla nopein mutta ei aina mielenkiintosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vielä nuori , joten kaikki on vielä mahdollista. Pikkukaupungissa yleensä myös talot ovat edullisempia, joten on aivan mahdollista sellainen saada. Ei mitään yli 500 k palatsia, mutta ok vanhempi omakotitalo.
Ostettiin ensiasunto kun olin täyttämässä 40. Ero tuli myöhemmin. Nyt olen ~51, omasta asunnosta enää 38000€ maksamatta. Sama kuin olisi joka tapauksessa.
Perintö on sijoitettu ja pienikin palkka riittää. Välillä teen lisätyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 44v ja ero tuli keväällä. Ei säästöjä. Pian eron jälkeen aloitin säästämisen, että saan ostettua exältä tämän talon jossa lapseni kanssa asun.
En ymmärrä mikä ongelma on 32-vuotiaana jäädä tyhjän päälle. Sitä voi jäädä tyhjän päälle missä tahansa iässä ja sieltä on vain noustava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Live less liike tuli minimalisti liikkeen rinnalle. Meinaten? Erityisesti naisille halutaan näyttää elämässä olevan muutakin kuin raha ja materia. Minimalismi vaikuttaa syystäkin vieraalle liikehdinnälle, koska siinä keskitytään liikaa tavaroiden vähentämiseen joskus jopa tuttavien poistamiseen kontaktilistalta. Koita säkin löytää oma tapasi elää vähemmällä. Joillekin sopii teltassa asuminen,toisille taas halvemmassa kaupunginosassa mukaillen minimalistista ajatusmaailmaa. Toivottavasti pääset ensi kevään yhteishaussa hakemaan mieluisan tuntuisalle alalle!
Kaksi tutkintoa, luulisi olevan sen verran viisautta, että kaikkein pahinta on vertailla tilannettaan muiden elämäntilanteeseen, se tie ei vie eteenpäin. Sinähän olet parhaassa iässä ottamaan uutta suuntaa elämässäsi, kun et liikaa katsele taaksepäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on saanut lapsen ja opiskellut, ei ole vielä ehtinyt säästämään. Taustalla voi olla muutakin mutta tuollainen on ihan normaali tilanne. Nyt vaan sitten täytyy käydä töissä ja yrittää säästääkin vähän, jos onnistuu.
Hauskoja menestyssatuja kirjattu tähän keskusteluun. No ei siinä mitään, hyvähän se on ihmisiä kannustaa ajattelemaan positiivisesti.
Tuon yhdenkin kohdalla laskin, että yli kymmenen vuoden ajan on pitänyt jäädä kuukausi säästöön yli 2000 euroa, että luvut natsaisi. No onhan se teoriassa mahdollista, mutta käytännössä aniharva sellaiseen pystyy. Tietty perinnön saamisen auttaa, mutta jostain syystä monesti ihmiset unohtaa sen mainita. Näyttäähän se paremmalta, että on itse "ansainnut" rahansa.
Tuohan on hyvä tilanne. Tiedän ikäisiäsi ihmisiä joilla on vain kesken jääneitä toisen-asteen opintoja, luottotiedot menneet, velkaa ja eriasteisia mielenterveysongelmia. Joillain lapsia lisäksi. Joskus tekevät jotain matalapalkka-alan pätkätöitä mitkä usein loppuvat joko työnantajan taholta tai terveysongelmien takia.
Ei voi, jos pitää täällä kysellä. Oikeasti mitä hittoa, moni vasta valmistuu yliopistosta tuossa iässä 25 000 opintovelkaa niskassa. Eikä saa koskaan töitä.
Opiskelu on yliarvostettua, töitähän se tutkinto ei takaa. Tutkinto kannattaa hankkia mutta yksi korkeakoulututkinto riittää. Kun ei ole töitä ei ole töitä.