Olen kamala äiti =(

Noin vanhaksi jo poika päässyt. Oli varmaan lapsena helppo?

Ei tietenkään saa lyödä, mutta kyllä tuollaisia " työtapaturmia" voi sattua kenelle vain. Olisin huolissani, jos olisit oikeasti satuttanut poikaa. Nyt sentään vain läppäisit pipolla, eihän se edes satu.



Nyt vain pysähdyt ja koetat hoitaa itsesi kuntoon. Ja jos et jos pyytänyt pojalta anteeksi, niin pyydät nyt. Meillä mies sortui kerran vastaavaan läpsäykseen, kun 4-v löi häntä useita kertoja kielloista huolimatta ja lopulta mottasi nyrkillä suoraan silmään (siis lapsi isäänsä). Tilanne selvitettiin ja pyydettiin anteeksi.

tiedän kokemuksesta mitä on olla tuossa tilanteessa. anteeksipyyntö lapselle on paikallaan ja on ihan hyvä että olet varannut ajankin, keskusteluapu on aina paikallaan kun hermot alkavat olla kireellä ja ei ole toista aikuista läsnä jonka kanssa puhua.

Tietysti kannattaa pyytää pojalta anteeksi; saatte molemmat hyvän mielen. Maalaisjärki olisi suotavaa nykykasvatuksessa.

Olen ollut viime aikoina NIIN kireä, että ehkä se nyt sitten purkautui.



Kiitos kommenteista kuitenkin. Mielestäni aikuinen ei saa menettään malttiaan näin kuitenkaan...en oikeasti harkinnut yhtään vaan toimin. Entä, jos se olisikin ollut joku muu kuin pipo..

Voit silti keskustella ammattiauttajan kanssa siitä, miksi pelästyt niin kovasti kontrollisi menetystä? Vaikka on silmittömän vihan vallassa, voi opetella keinoja sen harmittomampaan purkamiseen.



Tsemiä! Poikasi on jo muuten unohtanut koko jutun.

Vierailija:

Mielestäni aikuinen ei saa menettään malttiaan näin kuitenkaan...en oikeasti harkinnut yhtään vaan toimin. Entä, jos se olisikin ollut joku muu kuin pipo..

tietty kontrolli toimii vihankin vallassa. Minä hermostuin joskus aivan silmittömästi lapselleni, tartuin häntä vaatteista ja heitin hänet sängylle. Jos kontrolli ei olisi toiminut, olisin varmaan heittänyt hänet päin seinää tai jotain. Äidinvaistoni esti minua kuitenkin satuttamasta lasta fyysisesti, kun kerran sisimmässäni oli olemassa väkivallattomuuden periaate. Enkä puolustele tällä sängylle heittämistä, eihän sekään viisasta tai oikein ole.

ttä varasin ajan...puhuminen auttaa aivan varmasti ainakin alkuun setvimään tätä tilannetta, jotta rentous ja ilo pääsisivät taas " irti"

Siinä emo " ojentaa" pentuja jos meno ajaantuu liian hurjaksi. Ei ihminen ole nyt niin kaukana eläimestä. Väkivaltaa en hyväksy, mutta lapselle v uilu on mielesetäni paljon pahempi asia kuin pipolla tirvaisu. Aina paasataan tukkapöllystä, yms. ja ollaan niitä kilpaa tuomitsemassa. Samaan hengenvetoon ylistetään ettei ikinä ole fyysisesti lapseen kajottu. Sit saatetaan puhua lapselle alistaen, halveksien, yms. mikä monesti ilmenee aikuisien keskenäisissä konfliktitilanteissa. Siis: älkää kettuilko lapsillenne, koska joku puuttuu siihen?

On varmaan raskasta, jos kotona ei ole toista aikuista jonka kanssa purkaa noita tilanteita. Itse olen monet kerrat itkenyt miehelleni, miten kaikki menee lasten kanssa pieleen ja saanut helpotusta siitä, kun hän luettelee mikä kaikki menee hyvin ja vakuuttaa että ihan normaalilta kaikki hänestä vaikuttaa. Toivottavasti tuo sh on mukava ja osaava ja sat häneltä tukea.



Taidan muistaa nuo toppahousut aiemmasta ketjusta :-) Jos ne on yhä joka-aamuinen riidan aihe, löytyiskö teiltä mitään vaihtoehtoa? Minä annan jo 5-vuotiaan jonkin verran valita vaatteitaan mieluummin kuin käyn aamuisin taisteluja siitä, mitä laitetaan. esim. tarhaa voi joskus mennä sormikkailla, kunhan lupaa että sitten kun lähetvät siellä ulos, laittaa rukkaset jne. Vaikeiden lasten vaikeissa vaiheissa kannattaa joskus minimoida riidan aiheet, vaikka se ehkä välillä tuntuukin turhalta temppuilulta. jos lopputulos on kuitenkin mukavammat aamut ja rennompi ilmapiiri, se kannattaa.