Lue keskustelun säännöt.
Sain uudeksi pomoksi miehen, ex-kirjeenvaihtokaverin jonka 90-luvun alussa haukuin suomen kieltä osaamattomaksi tyhmäksi maalaiseksi
03.10.2023 |
ja lopetin kirjeenvaihdoin siihen, myös siksi että "löysin silloin elämäni miehen". Se rakkaus kesti lyhyeen.
Onneksi ei pitkästä vuosien mittaisesta kirjoittelusta huolimatta ehditty vaihtaa valokuvia, koska en suostunut siihen, ja mun sukunimikin on nykyään eri. Saas nähdä, osaanko näytellä tietämätöntä yms
Kommentit (12)
Itseasiassa tyttönimesi näkyi noista palkanmaksuun liittyvistä dokumenteista ja mietinkin oletko sama ihminen. Kiitos tästä vahvistuksesta. Lisäksi kirjoittelet tänne työajalla. Ehkä voisit vetää omat johtopäätökset ja CV:n samalla kuntoon.
T: Se tyhmä ja maalainen pomosi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Mä tein just tollai yhdelle Porissa asuvalle. Tais olla 90-luvun alkua, oltiin kumpikin ehkä 22 - 23v.
Hän halusi jatkaa ja kirjoitella edelleen, mutta mun oli pakko päästä hänestä eroon kun olin niin rakastunut.
Ajoittain oon miettinyt että oliko se mun suurin virhe ja pahotinko kovastikin toisen mielen.
Mutta seuraavassa elämässä pitää olla viisaampi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi menit sanomaan tollasta ex-miehesi kirjeenvaihtokaverille???
lukutaito kunniaan...
Vierailija kirjoitti:
Miksi menit sanomaan tollasta ex-miehesi kirjeenvaihtokaverille???
Et sitte ymmärtänyt lukemaasi...
Ite kirjoittelin muutaman vuoden yhden hepun kanssa.
Se alkoi lukiovuosina ja hiipui sitten pois kun tuli kaikkee kiireitä yliopiston opinnoissa.
Nyt lähes 30 vuotta myöhemmin oon pari kertaa vakoillut häntä Facebookista.
Kiinnostaisi kuulla kaikkea mutta en uskalla kirjoittaa, ehkä ei ole sopivaakaan enää. En ole enää se nätti sporttityttö, vaan aika tavalla maailman kohlima.
Huolettomia aikoja nuo oli ja ihan kivoja etäsuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen eestään löytää, minkä taakseen jättää. Tämän takia en polta siltoja ellei ole aivan pakko. Enkä koskaan hauku ihmisiä, vaikka tekisi mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ja lopetin kirjeenvaihdoin siihen, myös siksi että "löysin silloin elämäni miehen". Se rakkaus kesti lyhyeen.
Onneksi ei pitkästä vuosien mittaisesta kirjoittelusta huolimatta ehditty vaihtaa valokuvia, koska en suostunut siihen, ja mun sukunimikin on nykyään eri. Saas nähdä, osaanko näytellä tietämätöntä yms
Mitenkäs se oma suomen kielen taito?
Vierailija kirjoitti:
Sen eestään löytää, minkä taakseen jättää. Tämän takia en polta siltoja ellei ole aivan pakko. Enkä koskaan hauku ihmisiä, vaikka tekisi mieli.
Minäkin opetin lapsilleni, että kannattaa olla ystävällinen kaikille. Niillekin, joista ei niin välitä kavereina. Joku heistä saattaa joskus olla pomosi tai työkaveri ja yhteiselo silloin on mukavampaa. Pojallani olikin myöhemmin alaisena mies, joka kiusasi poikaani koulussa. Jostain syystä tämä mies pyysi siirtoa toiselle osastolle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olis näitä asioita muistanutkaan mutta löysin kesällä mun yhestä varastolaatikosta vanhoja kirjeitä, kasetteja ja valokuvia. Olinpas hassu ja lapsellinen silloin. Onneksi mua ei enää kukaan tunne.
Mun isä muisteli äskettäin kasariaikoina ja sellaistakin että oli Sinä ja Minä -lehdestä (??) bongannut kirjeenvaihtoilmoituksia. Kirjoitteli muutamien kanssa sillai deittailumielessä jotain vuoden päivät. On kuulemma vielä "tyttöjen valokuvatkin jemmassa" :)
Miksi menit sanomaan tollasta ex-miehesi kirjeenvaihtokaverille???