Jokaisen rehtorin tulisikin nyt kysyä itseltään, onko johtamansa koulun uskonnon opetus maallista ja muutenkin opetussuunnitelman mukaista

Uskonnon opetus voi olla maallista tai tunnustuksetonta silloin, kun sitä opettaa uskonnoton.

Olen viettänyt sen verran aikaa opettajainhuoneissa, että voin väittää, että on hyvin harvassa uskonnottomia ussanopeja. Kun koolla on useampia uskonnonopeja, voi naapuripöydästä käsin kuunnella mielenkiintoisia keskusteluja ja päätellä, että kuolemanvakavina puhuvat keskenään, samankin suuntauksen edustajat. Erikoisin kuulemani väittely koski lapsikastetta. Oli mennä käsirysyksi.

Opetussuunnitelmaa tulee noudattaa, joten ääriuskovaiset uskonnonopettajat joutavat pakkolomalle.

Uskonnonopetus pitää lopettaa.

Miksi lapsia jaotellaan koulussa arkaluontoisen tiedon eli uskonnollisen vakaumuksen perusteella? Miksi vanhempien pitää paljastaa uskonnollinen vakaumuksensa koululle, joka antaa sen ilmi kaikille oppilaille?

Mitä tapahtuu, jos kieltäytyy paljastamasta sitä?

Omassa koulussa rehtori kielsi kaikki uskonnolliset tapahtumat koulussa  iltakäytön aikana yli 15v sitten ja hyvä niin.