Onko ihmiset nykyään empatiakyvyttömiä ja ihanteettomia?
Onko enää sellaista kun lähimmäisenrakkaus ja jopa jonkinlainen itsensä henkinen kehittäminen...vai onko ne hävinneet uskonnon mukana.?
Ennen näistä kilvoitteluista ja lähimmäisenrakkauksista puhuttiin joka sunnuntai, Kirkko toki on ajat sitten kadottanut punaisen langan puheistaan, ja minäkin olen kirkosta eronnut kun en sieltä mitään saanut. Kristinuskon seremoniat tarjoavat kovin vähän nykyiihmiselle, lähinnä häät ja hautajaiset kelpaavat. Uskovaiset esiintyvät keskusteluissa ei suinkaan hyväntekijöinä vaan yleensä homoutta ja muuta vastustavina.
Mutta saarnaako kukaan enää hyvän puolesta? Etsiikö kukaan itsestään lähimmäisenrakkautta, osallistuuko kukaan vähin äänin hyväntekeväisyyteen, kristillisyyttään, juutalaisuuttaan tai islamilaisuuttaan, tai ehkä vain siksi että ihmisen kuuluu toista auttaa?
Kommentit (16)
Jatkoa: Olen uudelleen ihastunut vanhaan sanaan "kilvoittelu", vähän niinkuin itsensä kehittämistä, uskonnollisempaan tai muuten eettisempään suuntaan. Se on vanhahtava, mutta käyttökelpoinen sana. Harjoitan sitä ihan muualla kuin kirkossa, mutta toden totta, siirrän hyväntekeväisyyteen enemmän kuin ennen kirkollisveroon.
Vierailija kirjoitti:
Minä maksan vähän rahaa Ukrainan sotaponnistuksiin. Koen olevani sen vuoksi entistä parempi ihminen.
Tässä on pieni koukku: kun tunnemme onnea altruismistamme, ylpistymme. pahimmassa tapauksessa vielä jaamme ilomme siitä että tuimme vähäosaista, jolloin emme vain ylpisty vaan keräämme kiitosta. Jeesuksella oli muistaakseni tästä sanomista, jotain että edes oikea kätesi ei saa tietää että vasen antaa salaa almun köyhälle.
jatkoa: tulin ajatelleeksi tätä koska Seela Sella haastattelussa sanoi että nykyihminen ei tunne empatiaa, myötätuntoa.
Siinä saattaa olla perää. Kansalla on nyt paremmin kuin ennen, mutta puhe kotimaan työttömistä tai ulkomaiden köyhistä on suorastaan julmaa. Siksi pohdin että oltiinko ennen myötätuntoisempia? Nyt moni ulkoistaa itsensä kaikesta vastuusta koska se on köyhän omaa syytä.
Entisaikaan kerännyttiin katsomaan teloituksia kuin karnevaaleihin. Kyllä nykyään ollaan myötätuntoisempia.
Kylmyyttä, julmuutta ja empatiakyvyttömyyttä on ollut aina. Ilmenemismuodot vain vaihtuvat sen mukaan mikä on milläkin aikakaudella hyväksyttyä. Ennen tehtiin ehkä hyvää sen taivaspaikan vuoksi, ei puhtaasta sydämestä.
Ap, tekstisi oli vähän ristiriitainen.
Se on totta että lähimmäisrakkaus ja empatia y.m ovat vähentyneet. Syy on siinä että ihmiset eivät usko/ ovat kääntyneet pois Raamatun Sanasta.
Se on myös totta että evl kirkkomme ainakin on kadottanut ns. punaisen langan.
Eksyttää pois Raamatun Sanasta, eikä uskalla opettaa synnistä ja että tulisi tehdä parannuksen tietoisista synneistä= syntinen elämäntapa.
Homouden/ lesbouden toteuttaminen on vastoin Raamatun Sanaa, kuten myös heteroiden irto ja avosuhteet.
Raamatussa on paljon vaikeita asioita. Siinä on Jumala kuiteinkin ilmaissut tahtonsa, ja Hänen Totuudessan eläminen on meille parasta. Se on ainoa tie.
Ei, vaan ihmisistä on tullut minäkeskeisiä. Minä minä minä. Voin auttaa jos Minä saan siitä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tekstisi oli vähän ristiriitainen.
Se on totta että lähimmäisrakkaus ja empatia y.m ovat vähentyneet. Syy on siinä että ihmiset eivät usko/ ovat kääntyneet pois Raamatun Sanasta.Se on myös totta että evl kirkkomme ainakin on kadottanut ns. punaisen langan.
Eksyttää pois Raamatun Sanasta, eikä uskalla opettaa synnistä ja että tulisi tehdä parannuksen tietoisista synneistä= syntinen elämäntapa.
Homouden/ lesbouden toteuttaminen on vastoin Raamatun Sanaa, kuten myös heteroiden irto ja avosuhteet.Raamatussa on paljon vaikeita asioita. Siinä on Jumala kuiteinkin ilmaissut tahtonsa, ja Hänen Totuudessan eläminen on meille parasta. Se on ainoa tie.
Höpö höpö. Kristinusko on loppujen lopuksi hyvin nuori juutalaisuudesta erottunut lahko. Ei minkään valtakunnan totuus maailmanlaajuisesti. Sen sijaan ihmisessä on aina ollut - ja tulee olemaan - sadistinen ja tuhoisa puoli. Se, joka nauttii satuttamisesta ja vallasta.
Pakkohan tässä on elää arvojensa mukaan, muuten voisi henkisesti pahoin. Olen ollut 33 v. vegaani, menin vankilaan aseistakieltäytyjänä, teen vapaaehtoistyötä, hyväntekeväisyys, sijoitin eettiseen yritykseen, ei autoa, lopetin lentämisen.
Yritän pitää pääni kiinni näistä, en tunne oloani varajeesukseksi, enkä koe menettäväni mitään. Eurooppaan pääsee junalla. Olen osallistunut sodanvastaisiin miekkareihin Usassa, Venäjällä ( Putinia vastaan ) jne.
Tämä on tällaista räpeltämistä, ei näillä ole juuri merkitystä, kunhan nyt jotain yrittää.
Yritän kehittää empaattisuuttani koko ajan. Ihmissuhteista on tullut helpompia ainakin.
Vierailija kirjoitti:
jatkoa: tulin ajatelleeksi tätä koska Seela Sella haastattelussa sanoi että nykyihminen ei tunne empatiaa, myötätuntoa.
Siinä saattaa olla perää. Kansalla on nyt paremmin kuin ennen, mutta puhe kotimaan työttömistä tai ulkomaiden köyhistä on suorastaan julmaa. Siksi pohdin että oltiinko ennen myötätuntoisempia? Nyt moni ulkoistaa itsensä kaikesta vastuusta koska se on köyhän omaa syytä.
Empatiakyvyn puute, ahneus, itsekkyys, rahan perässä juokseminen, menestymistä mitataan vain kovilla arvoilla. Rusinat pullasta. Itsessä nähdä mitään vikoja. Ei osata käyttäytyä. Omatunnolla ja "kunniallisuudella" ei ole enää sijaa.
Historia ja sen opetukset on unohdettu. Loppusuoralla ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tekstisi oli vähän ristiriitainen.
Se on totta että lähimmäisrakkaus ja empatia y.m ovat vähentyneet. Syy on siinä että ihmiset eivät usko/ ovat kääntyneet pois Raamatun Sanasta.Se on myös totta että evl kirkkomme ainakin on kadottanut ns. punaisen langan.
Eksyttää pois Raamatun Sanasta, eikä uskalla opettaa synnistä ja että tulisi tehdä parannuksen tietoisista synneistä= syntinen elämäntapa.
Homouden/ lesbouden toteuttaminen on vastoin Raamatun Sanaa, kuten myös heteroiden irto ja avosuhteet.Raamatussa on paljon vaikeita asioita. Siinä on Jumala kuiteinkin ilmaissut tahtonsa, ja Hänen Totuudessan eläminen on meille parasta. Se on ainoa tie.
Höpö höpö. Kristinusko on loppujen lopuksi hyvin nuori juutalaisuudesta erottunut lahko. Ei minkään valtakunnan totuus maailmanlaajuisesti. Sen sijaan ihmisessä on aina ollut - ja tulee olemaan - sadistinen ja tuhoisa puoli. Se, joka nauttii satuttamisesta ja vallasta.
Raamattu on kokonaisuus. Vanha Testamentti on hyvinkin linjassa Uuden Testamentin kanssa. Vanhassa Testamentissa kerrotaan Jeesuksesta, jopa 800 vuotta ennen kun Hän tuli.
Mitä enemmän ihminen pyörii somessa sitä empatiakyvyttömämmäksi hän tulee
Erosin kirkosta heti 18-vuotiaana. Koen olevani ihan solidaarinen ja hyvään pyrkivä ihminen. Minut on kasvatettu sellaiseen tiettyyn yhteisvastuullisuuteen ja muista/ympäristöstä välittämiseen. Lapsuudessa tiettyjä rankkoja kokemuksia, ehkä ne tekivät minusta empaattisemman muiden kärsimykselle kuin olisin ilman niitä.
Nykyään kilpailu työ/opiskelupaikoista on kovaa ja uskon sen tekevän ihmisistä kovempia. Korostetaan myös ihan hirveästi yksilön oikeuksia ja miten pitäisi voida hyvin ja olla onnellinen. Yhteisöllisyys ei ole ihanne vaikka siitä hienoin sanakääntein juhlapuheissa puhutaankin.
Kaikesta tästä huolimatta ei pidä vaipua epätoivoon ja vaan narista siitä kuinka kaikki on nykyään päin peetä. Pitää tehdä vastaiskua, esim. rohkeasti lähtee vapaaehtoiseksi vaikka kerran parissa viikossa vanhuksen seuraksi. Kantaa oman pienen kortensa kekoon että tämä maailma olisi parempi paikka.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän ihminen pyörii somessa sitä empatiakyvyttömämmäksi hän tulee
Just näin, jos sosiaalinen elämä on kutistunut kovastikin esim tämän ja vastaavien sivustojen ympärille, niin varmasti maailmankuva mustenee. Pitää oikein välillä muistuttaa itseä että oikeassa maailmassa olen kohdannut paljon hyvää ja positiivista, ja laittanut sitä myös eteenpäin. Niin täytyy ja aion tehdä jatkossakin, kyynistymisen ja kyynärpää- taktiikan tie ei ole koskaan ollut minua varten.
Ihanteettomia eivät, mutta niiden sisältö alkaa olla surkuhupaisaa. Palvotaan lapsia kunnes lähtee hermo ja terveys sekä lapselta että vanhemmalta, kaikki lämpö suuntautuu romanialaisiin katukoiriin, ihmisinho on ylevyyden osoitus.
Henkilökohtainen ymmärrys köyhyydestä puuttuu aina useammalta, ja myötätunto kurjuutta ja kärsimystä kohtaan vaihtuu inhoksi ja ylimieleksi, tai teennäiseksi hymistelyksi, joka ei viitsi pistää tikkua ristiin korjatakseen ongelmia, vaikka tekee sitä työkseen.
Minä maksan vähän rahaa Ukrainan sotaponnistuksiin. Koen olevani sen vuoksi entistä parempi ihminen.