Vanhemmat täysin hakoteillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella pieni osa tarvitsisi fyysistä tukemista jos menee tunteisiin. Esimerkiksi iso hali ja puristusote ettei satuta itseään tai muita kun rimpuilee raivon vallassa.

Holding ei ole hyväksytty kasvatusmenetelmä koska siinä puututaan lapsen koskemattomuuteen eikä holding myöskään auta lasta tunnistamaan tunteitaan, mikä on perusedellytys sille, että lapsi omaksuu turvalliset rajat ja terveen tunnesäätelyn.

Sinulla ei taida olla lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kun nykyään ei saa rangaista vaan pittää sanottaa ja tunteilla. Tässä tulos. Koirakin oppii siitä, kun se erotetaan laumasta hetkeks. Ei se ihmisen jälkeläinen sen kummosempi ole.

Toi rankaiseminen on jotain ihme perverssiä kiimaa joka tulee luterilaisuudesta.

Uskonnollista kultuuria.

Just sanasto ja puhe sekä ne tunteet täytyy selvittää rauhanomaisesti. Piiskaaminen vain hämmentää lasta enemmän ja tuo skitsofreenisen luottamussuhteen vanhempiin, jotka satuttaa ja hetken päästä lohduttavat tai käyttäytyvät kuin olivat tehneet rakkauden teon. Vaikka vain löivät tai nipistivät.

Sydänkin sen sanoo ettei rakkaita satuteta. Ihan selvää sydämen sanomaa. Jokainen tuntee sen sisimmissään ja omassatunnossaan.

Rankaiseminen ei tarkoita fyysistä kuritusta. Rangaistus opettaa nimenomaan sitä syy-seuraussuhdetta. Kun hölmöilet, siitä on sinulle seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kun nykyään ei saa rangaista vaan pittää sanottaa ja tunteilla. Tässä tulos. Koirakin oppii siitä, kun se erotetaan laumasta hetkeks. Ei se ihmisen jälkeläinen sen kummosempi ole.

Toi rankaiseminen on jotain ihme perverssiä kiimaa joka tulee luterilaisuudesta.

Uskonnollista kultuuria.

Just sanasto ja puhe sekä ne tunteet täytyy selvittää rauhanomaisesti. Piiskaaminen vain hämmentää lasta enemmän ja tuo skitsofreenisen luottamussuhteen vanhempiin, jotka satuttaa ja hetken päästä lohduttavat tai käyttäytyvät kuin olivat tehneet rakkauden teon. Vaikka vain löivät tai nipistivät.

Sydänkin sen sanoo ettei rakkaita satuteta. Ihan selvää sydämen sanomaa. Jokainen tuntee sen sisimmissään ja omassatunnossaan.

Mitä olen huomannut, niin pienikin lapsi osaa kyllä erottaa rangaistuksen kiusaamisesta. Esimerkiksi jos vanhemmat ottavat lapselta lelun pois tai tukistavat, ja kertovat että se johtuu siitä, että lapsi ei totellut, niin lapsi ymmärtää sen rangaistuksena. Kun taas vaikka joku toinen lapsi ottaa lapselta lelun tai läimäyttää, niin lapsi ymmärtää sen kiusaamisena.

Kurinpidon ja rakkauden välillä ei ole ristiriitaa, vaikka kurinpito edellyttääkin sitä, että toiselle tuotetaan kärsimystä ja pahaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmistö lapsista ei tarvitse juuri minkäänlaista kasvatusta kuin ravinnon ja vaatteet. Osaavat seurata mallia vanhemmista ja muista.

Todella pieni osa tarvitsisi fyysistä tukemista jos menee tunteisiin. Esimerkiksi iso hali ja puristusote ettei satuta itseään tai muita kun rimpuilee raivon vallassa.

Enemmistö ymmärtää suomen kieltä ja sanasto on laaja jo kolmen vanhana, jos on lukenut iltasatuja ja keskustellut lapsensa kanssa riittävästi. Sanasto on tärkeä, muuten aikuinen alkaa miettiä koirankasvatus taktiikoita, kun ei opettanut tarpeeksi sanoja lapselleen.

Ymmärrys syntyy kielen kehityksen kautta.

Lapsia ei oikein tarvitse kasvattaa erikseen. Ne kasvaa itsestään kun syöttää ja näyttää mallia miten eletään. Ei ole rakettitiedettä ja ennen meitä kymmeniä tuhansia vuosia on vanhemma ihan automaationa kasvattaneet lapsensa näihin päiviin saakka.

Esim. 50 vuoden takaisista vanhemmista lähes kaikki käyttivät sellaisia kasvatusmenetelmiä jotka nykyisin johtavat lasuun ja/tai huostaanottoon.

Ei käyttäneet, ainakaan meillä. Silti vanhemmilla oli auktoriteetti. Ei se niin vaikeaa ole, nykyään vaan tuntuu liian monelle olevan.

Vanhemmat ei viitsi olla mitään auktoriteetteja.  Tai paremminkin ne ei osaa.   

Nykyvanhemmat on sellaisia, ettei niillä ole tapoja, niin miten ne niitä omille lapsilleenkaan opettaisi.  Mikään ei nykyään enää ole mitään, mistään ei tarvitse välittää.  

Olen ollut läsnä, kun äiti opetti n. kymmenvuotiaalle lapselleen, että ei siinä bussissa tarvi antaa vanhalle ihmiselle paikkaa.  Kuljettaja kun oli kuulemma kehottanut koululaisia antamaan vanhalle huteralle miehelle istumapaikka siitä edestä, ja muksu sitten kotona tästä äidilleen sanoi.  Niin eikös tämä nykymamma alkanut paasata, että SINÄ OLET YHTÄ TÄRKEÄ MATKUSTAJA KUIN SE UKKOKIN jne.  

Olin ihan järkyttynyt.  Sanoin, että ei kai se tärkeydestä ole kyse, vaan siitä, että pappa ei olisi pystynyt seisomaan liikkuvassa bussissa, nuoren ihmisen on helpompi seistä tai mennä sinne taaemmas bussiin jos siellä oli vapaita paikkoja.  Meidän nuoruudessa näin oli aina, ei tarvittu kuskia sanomaan mitään, vaan aina joku nuorempi nousi ylös ja antoi paikkansa, jos huonojalkainen vanhus tuli bussiin. 

EI KUN SE ON NIIN, ETTÄ LAPSELLA ON OIKEUS ISTUA RASKAAN KOULUPÄIVÄN JÄLKEEN BLAA BLAA BLAA! 

Eli heikkoja ei tässä yhteiskunnassa enää auteta.  Siihen oikein kasvatetaan, että ollaan niitä minäminä-ihmisiä. 

Vanhemmat melko lapasia tosiaan. Välinpitämättömät vanhemmat ja lapset on tulevaisuutta. Surullista sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ne ipanat pitäis KASVATTAA...

mites kasvatat jos oot yövuorossa koko viikonlopun ja lapsi on mikroruuan kanssa täysin vapaana ja isä ajaa rekkaa norjassa asti koko viikonlopun.

Pakko painaa duunia että on varaa maksaa tonnin vuokria. Työnantajat ei taivu ja anna lyhyempää päivää.

Lapsi siis kasvaa mikroruualla ja jengin parissa.

Ei oikein ole vaihtoehtoja.

On se vaihtoehto että käytetään ehkäisyä.

Tämä! Esimerkki pihalta. Nuori äiti tulee hakemaan taaperoaan työpäivän jälkeen kotiin. Ollaan pihalla ja taapero leikkii jotain leikkiään keskittyneesti.

Äiti: "Heii kulta, joko me mentäis"

Taapero leikkii keskittyneesti. Ei päätään nosta äitiin päin.

Kuluu minuutteja. 

Äiti: " Kuule kulta, kun kyllä meidän jo pitäisi mennä. Pitää käydä vielä ruokakaupassa."

Taapero hakkaa leikkilapiolla multakasaa. Homma on selkeästi kesken.

Äiti yrittää uudelleen. "Kulta, kun meidän pitää ostaa ruokaa Ressulle (nimi muutettu), kun muuten sillekin tulee nälkä. Eikö sinulla jo ole nälkä?"

Ei mitään vaikutusta. Siinäpä se kello käy, kaikki ovat väsyneitä ja haluavat tosiaan kotiin. Taaperolla ei mitään tajua mistään ajankulusta taikka kodin ruokahuollosta. Jossain vaiheessa sillekin tulee nälkä ja väsy ja SILLOIN sitten aloitetaan se kotimatka ja kaupassa käymiset. Joopa.

Huokaus.

Sana "kuri" on usein ymmärretty väärin. Se tarkoittaa "uralla pitämistä" eli jos se muksu lipsuilee yli tai ali niin se palautetaan sille kurille/uralle/oikealle raiteelle. Mikä sitten kehenkin muksuun tehoaa. Hyvin pienestä pitäen pitäisi tulla itsestään selväksi miten käyttäydytään ja miten muita kohdellaan. Kuin myös se miten ei käyttäydytä ja miten ei muita kohdella ja jos niin toimii niin sillä on seurauksia, koska sellainen toiminta ei ole lainmukaista/ihmisoikeuksien mukaista tai muuten sääntöjen mukaista.

"Viimeisinä päivinä laittomuus lisääntyy." Joten eipä nämä tämmöiset ilmiöt ihan puskista tule.

Vanhemmuus on hukassa. Halutaan olla bestiksiä lapsen kanssa. Odotetaan että 3v ottaa vetovastuun suhteesta ja päättää kaiken. Lapset ahdistuneita, kun haluaisivat vaan vanhemman joka kertoo mitä tehdään ja miten ollaan.

Vanhemmat saisi osallistua enemmän lapsiensa elämään, olla kiinnostuneita mitä tapahtuu.

Ei ole kovin vaikeaa kysyä lapseltaan välillä että mitä sulle kuuluu jne.

Rahaa/materiaalia on helppo antaa mutta sitä vanhemmuutta, rajoja ja rakkautta ei sitten millään. Kuinka moni kertoo lapselleen rakastavansa häntä?

Jos vanhemmat ovat itse saaneet ankaran kasvatuksen, he yleensä kasvattavat lapsensa päinvastaisella tavalla, jotta he välttyisivät ankaran kasvatuksen aiheuttamilta ongelmilta.

Lapsettoman ei kannata neuvoa. Mua ei edes jaksa kiinnostaa miten muut lapsensa kasvattaa kun omani sain aikuisiksi.