Onko teidän esikouluikäisellä lapsella jatkuvasti kaveri-leikkejä
Muistelen omaa lapsuuttani päiväkoti/eskari-ikäisenä, ja kyllä sitä koko ajan touhuttiin ulkona(!!!) kavereiden kanssa. Toki asuttiin sellaisella alueella (rivitalo) että lapsia oli paljon ja aina oli kavereita jos ulos lähti niitä etsimään. Toista se on omien lasten kanssa ollut. Isompi lapsistani on onneksi jo sen verran iso että lähetän hänet aina pyörällä hakemaan kavereita...mutta tämän eskarilaisen kanssa hankalampaa. Vanhemmilla on sellainen oletus, että kaveritapaamiset sovitaan vanhempien kesken. Eli vaikka lähettäisin lapsen hakemaan kaveria, tulee viestiä perässä että mihin lapset laitetaan, meille vai teille. Ja jos lapset tulevat meidän pihalle, niin vastuu on minulle seuraavat 2-3 tuntia. Itse uskaltaisin päästää eskarilaisen jo pihalle ilman "vahtivuoroja". Asumme rauhallisella pientaloalueella ja keskellä talojen rinkiä on leikkipuisto.
Tämä hoito-vastuu-ajatus ärsyttää niin paljon, että nytkin on viikonloppu oltu vain oman perheen kesken. Lapsikin ihmettelee miksi aina pitää pysyä vain yhdessä paikassa koko aika, eivätkä voi keskenään miettiä mitä tekisi ja kenen pihalla rai mennäkkö puistoon yms.