Mitä tehdä tällaisessa parisuhdetilanteessa?
Emme ole naimisissa, emme edes asu yhdessä nykyään. Olemme sopineet jo jonkin aikaa sitten, että olemme vain kavereita ja kummallakin on oikeus tehdä mitä haluaa, eli tapailla muita jos haluaa.
Miehellä ei tuohon kuitenkaan ole kiinnostusta, eli muiden tapailuun. Itse taas haluaisin tapailla muita, ihan jo koska kaipaan elämääni myös muutakin kuin kaveruutta, mutta tulee aina ihan mielettömän huono omatunto jos jotain edes yritän aloittaa, koska vaikka tiedän, että minulla on siihen lupa enkä tee mitään epärehellistä, niin tiedän että jos jotain tapahtuisi niin se satuttaisi toista osapuolta.
Meillä ei kuitenkaan minun puoleltani ole enää mitään muuta kuin kaveruutta. Tai no, enemmän kuin kaveruutta, sillä toinen on paras ystäväni. En halua satuttaa toista, pelottaa myös ystävyyden mahdollinen menettäminen jos ryhdyn muita deittailemaan, mutta nykyinen tianne on vain jotenkin jumittava.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaista ystävyyttä ole olemassakaan. Älä kaiva kuoppaa itsellesi ja miehelle.
Naisen ja miehen välinen ystävyys toimii käytännössä vain jos mies on 100%homo. Jos mies elättelee toiveita minkäänlaisesta parisuhteesta, se ei ole mitään ystävyyttä kuin korkeintaan sinisilmäisen naisen mielikuvituksessa.
No mutta kun hän ilmeisesti ei ihan aidosti elättele toiveita. Ei vain ole kiinnostunut etsimään uutta suhdetta, mutta me olemme pelkästään kavereita. On siksi jotenkin vaikeaa olla se, joka tekee irtioton.
ap
Vierailija kirjoitti:
Provoko tämä on? Jos huåraaminen on verissä ja on pakottava tarve jakaa persettä ympäriinsä, niin parisuhde ei ole sun juttusi.
Olipa asiaton ja typerä viesti. Kai sitä nyt on normaalia haluta ihan oikeaa, romanttista parisuhdetta eikä vain jumittaa kaveruussuhteessa.
ap
Mä en ymmärtänyt tuosta mitään. Missä se suhde tuossa on?
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärtänyt tuosta mitään. Missä se suhde tuossa on?
Niin no, sitä ei varsinaisesti ole, sehän se juttu on. Siis parisuhdetta. On vain ex, joka on nykyisin paras ystävä. Sehän se ongelma on. Ei ole suhdetta mutta sellaista on vaikea edes yrittää etsiä tämän ystävyyden takia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaista ystävyyttä ole olemassakaan. Älä kaiva kuoppaa itsellesi ja miehelle.
Naisen ja miehen välinen ystävyys toimii käytännössä vain jos mies on 100%homo. Jos mies elättelee toiveita minkäänlaisesta parisuhteesta, se ei ole mitään ystävyyttä kuin korkeintaan sinisilmäisen naisen mielikuvituksessa.
Minulla ainakin on naispuolisia ystäviä, joiden kanssa ei ole koskaan ollut mitään sutinoita tai ihastumisia. Minä en ole koskaan tuntenut heitä puoleensavetäviksi parisuhdemielessä eri syistä. Ei jokainen mukava nainen ole potentiaalinen panokaveri puolisosta puhumattakaan.
Mies on selvästi sanonut että hän ei halua olla parisuhteessa kanssasi (koskaan) ja siksi ette ole parisuhteessa. Te ette asu yhdessä, te ette seurustelle, ette deittaile, ette harrasta seksiä ettekä tapaile.
Mutta sinä vaan pöllönä roikut hänessä ja kuvittelet ilmeisesti salaisesti että kyllä teille vielä se parisuhde syntyy. Ja vielä draamailet sillä, että sinun pitäisi muka olla miehelle uskollinen vaikka mies on eri mieltä.
Mies ei halua sinua nyt eikä koskaan. Se kaveruussuhdekin on varmaan vaan sitä, että sinä roikut hänessä niin kauan kun mies on liian kiltti sanoakseen suoraan, että "ala vetää".
Onko sulla jotain läheisriippuvuutta vai mistä ihmeestä kyse ettei selvä viesti mene jakeluun?
Mikki/Tommi. Ootte exiä. Koittakaa vaan jaksaa lämpien kämmenien runkkaamista.
Sä olet välivaiheessa. Jossain vaiheessa siirryt eteenpäin, varmaan kun ihastut taas kunnolla ja alat luonnollisesti tapailemaan uutta tyyppiä.
Eteenpäin meneminen varmaan tulee sattumaan sinua tai eksää. Ehkä sattuu vain pienen viiltävän hetken, ehkä pidempi jakso menee allapäin. Niin tai näin, siirryt eteenpäin kun aika on oikea.
Ja sit vaikka vuoden päästä et enää voi edes uskoa roikkuneesi joskus tässä välitilassa, jossa eksän potentiaalinen hetkellinen suru on tärkeämpää kuin sun tulevaisuus ja onni.
Lyhyesti: dumppaa eksäsi. Sen ei tartte eikä kuulu olla sun bestis. Mene eteenpäin elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Sä olet välivaiheessa. Jossain vaiheessa siirryt eteenpäin, varmaan kun ihastut taas kunnolla ja alat luonnollisesti tapailemaan uutta tyyppiä.
Eteenpäin meneminen varmaan tulee sattumaan sinua tai eksää. Ehkä sattuu vain pienen viiltävän hetken, ehkä pidempi jakso menee allapäin. Niin tai näin, siirryt eteenpäin kun aika on oikea.
Ja sit vaikka vuoden päästä et enää voi edes uskoa roikkuneesi joskus tässä välitilassa, jossa eksän potentiaalinen hetkellinen suru on tärkeämpää kuin sun tulevaisuus ja onni.
Eiköhän se eksän potentiaalinen hetkellinen suru ole enemmän AP:n omaa kuvitelmaa sekin.
Mitä tehdä parisuhdetilanteessa, jossa ei ole parisuhdetta. Jep jep.
Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku.
Jos olet eronnut ja asut erillään, eikä ole aietta palata yhteen, sitten vain tapaat muun ihmisen. Ja ei ole pakko kertoa siitä heti muille tai somessa, ellei joku kysy. Exä katoaa kummasti. On silti outoa kaveerata, jos muita on haluamassa kuvioon, ehkä etäisyyttä.